Taas on mennyt pidempi aika viime päivityksestä, mutta nyt se kiire on OHI! Jess! Toivon mukaan saan kirjoiteltua tännekin nyt useammin. Ja sitten niitä tapahtumia...

22.12. Kävimme taas äidin ja koirien kanssa agiliitämässä Lahdessa samalla hallilla kuin ennenkin. Minulla ja Kenillä meni tällä kertaa paremmin ja olen melko varma että se johtui ohjaajan, siis minun, paremmasta mielialasta. Tein Kenin kanssa kokonaisen radankin pariin otteeseen ja hienostihan se meni. Ohjaajakin pysyi enimmän aikaa koiran vauhdissa. =D Harjoittelimme Kenin kanssa myöskin tokon estehyppyä ensimmäistä kertaa ikinä. Välillä onnistui ja välillä taas ei. Pitäisi itse tietää paremmin miten sen koiralle saisi parhaiten opetettua. Papu meni kanssa agilityä oikein hienosti. Vauhtia meinasi olla välillä liikaakin. ; ) Isä kuvasi videolle meidän menoa. Yritän saada videon tänne piakkoin. Kuvia ei tällä kertaa otettu.

Joulun alla omistajalla pitikin oikein kiirettä. Saldona leipomisista sain: 40 joulutorttua, 40 pientä piparkakkumökkiä, kaksi piparikirkkoa, viisi piparikranssi, yksi iso piparitalo, yksi poro ja reki pipariteos, kolme piparirasiaa siskon lapsille ja siskolle piparirasia, jonka täytin itsetehdyillä tryffeleillä. Huhhuh, tulipahan leivottua. Tässä muutama kuva teoksista:

Tilaustyön kirkko. Tyhmä kun olen niin muistin ottaa kuvan vasta pakattuani kirkon.

Kirkon toinen sivu.

Kirkon toinen pääty.

Iso piparitalo, joka myös oli tilaustyö.

Pieni vihreä piparimökki.

Pieni punainen piparimökki. Mökkejä oli myös keltaisen värisenä, niistä ei vain tullut otettua kuvaa...

Siskon piparirasia.

Rasia ja sen sisältö. =)

Tässä näkyy myös kannen sisäpinta.

Siskon nuorimmaisen lapsen rasia...

...siskon vanhimman lapsen rasia...

..ja siskon keskimmäisen lapsen rasia.

Vietimme tänä vuonna joulun siskoni luona Jokelassa. Myös koirat olivat mukana joulun vietossa. Keni oli tavallinen oma itsensä ja haki kaikilta ihmisiltä rapsutuksia. Papu oli vähän rauhaton, kunn ihmisiä oli niin paljon ja vielä aika vieras paikka. Siskollani on kolme kissaa, joista yksi ei oikein koirista pahemmin perusta. Keni osaa väistää tätä kissaa, mutta Papu ei meinannut ymmärtää ettei tälle kissalle kannata alkaa uhittelemaan. Haavoilta kuitenkin säilyttiin kaikki. Kumpikaan koirista ei haukkunut joulupukkia. Itse olin melko varma että Keni saattaisi pukin haukkuakin. Keni kun ei ole ennen joulupukkia nähnyt. Kiltisti koirat antoivat pukin kuitenkin tulla sisälle. Joulupäivänä käytiin tätini luona syömässä jouluruoka ja koirat olivet täälläkin mukana. Hienosti koirat käyttäytyivät sielläkin.

Tänä vuonna en ehtinyt väsätä joulukorttia eläimistäni, mutta tässä kuitenkin kuva, jonka otin jouluaattona lemmikeistäni.

Huomaattehan kuinka innokkaasti kaikki poseeraavat tässä kuvassa. ; )

16.12.2011

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua sitten viime kerran. Itse olen tehnyt pipari hommia tilaustyylillä, on lenkkeilty ja käyty kentällä kra koirien ja on sitä ehditty käydä hallilla agilityä harjoittelemassakin. On vain ollut niin paljon kaikkea etten ole ehtinyt tätä blogiakaan päivitäämään.

3.12. Kävimme kentällä äidin ja Papun kanssa. Kentälle tuli myös Onni -kultsu ja äiti joutui lähtemään, kun Papu ei tykännyt tulokkaasta. Keni leikki jonkin aikaa Onnin kanssa. Harjoittelimme myös hieman tokoa samalla. Onni oli hyvä häiriötekijä meille ja hienosti Keni jaksoi minustakin kiinnostua. =) Oli kuitenkin ikävää ettemme juuri ehtineet äidin ja Papun kanssa harjoitella kentällä mitään ennen Onnin tuloa. =( No, ensi kerralla sitten.

14.12. Kävimme Lahdessa hallilla harjoittelemassa agilityä äidin ja Papun kanssa. Olimme vuokranneet hallin illalle kello kahdeksasta yhdeksään. Koirat olivat aivan innoissaan päästessään taas esteille. Keni suoritti esteet leikiten. Teimme muutamia radan pätkiä ja ne menivät upeasti. Eihän kaikki toki koko ajna mennyt upeasti. Välillä Keni olisi halunnut hastella tekonurmea tarkemmin ja putki ei vieläkään ollut mikään erityisen kiva. Pääsääntöisesti kaikki meni kuitenkin hyvin. Puomista Keni tykkää todella paljon ja vauhtia on älillä vähän liikaakin. Olin niin onnellinen, kun pysyin tuon hömelöni vauhdissa radanpätkiä suorittaessamma. Hyvä mieli jäi reissusta ja ensi viikolla olisi tarkoitus mennä hallille uudestaan.

15.12. Keni todisti tekevänsä ihan mitä tahansa mamma pyytää, vaikka sitten kiivetä puuhun. =D Ei se toki puuhun päässyt, enkä sitä edes pyytänyt. Pyysin Keniä kiertämään puun, apuna viittasin puun suuntaan. Keni tulkitsi eleeni kehotuksena kiivet puuhun ja hyppäsi ruonkoa päin ylöspäin kavutakseen siitä puuhun. Eihän raukka pieni puuhun päässyt, vaan tupsahtii jaloilleen maahan. Sitten Keni katsahti minuun että: "Mä yritin mamma, mut en mä päässyt sinne". Kyllä minua nauratti. =D Annoin jatkossa selvempiä merkkejä ja sain Kenin ymmärtämään, minulle riittävän pelkän puun kierron. On se vaan upea koira. ^_^ Koko tuo lenkki oli aivan ihana ja Keni kuunteli minua todella hyvin kaikessa mitä teimme. Harjoittelimme sivulle tuloa,seuraamista ja haukkumista. Hienosti Keni totteli koko ajan.

Kuvia en ole vähään aikaan laittanut. Se johtuu siitä, että olen joutunut käyttämään vanhempaa konetta, jossa kuvien laitto on vaikeaa ja hidasta. Kohta saan kuitenkin vaihdettua uudempaan koneeseen. Laittelen kuvia ja videon pätkiä niin pian kuin vain suinkin ehdin ja pystyn. Hyvää joulun odotusta kaikille!

Ihana aamu! 1.12.2011

Käytiin tänään Kenin kanssa aamulenkillä ihan vain kaksistaan. Kenillä oli vain tavallinen panta, eikä kuonopantaa. Voi, miten ihana aamulenkki olikaan! ^_^ Keni kulki todella nätisti hihnassa, eikä vetänyt yhtään. Jopa silloin kun, nähtiin toisia koiria tulossa meidän suuntaan, niin Keni vain katseli minua iloisen näköisenä. Tietty minäkin sitten kehuin Kempulaa oikein kovasti ja käännyttiin ennen koiria omalle parkkipaikallemme. Oli se ihanaa, kun Kentsu ei välittänyt niistä koirista vaan katsoi vain minua että: " Kato mamma, mä oon hiano poika, enkä välitä noista yhtään!" ^_^ Toivottavasti päivä jatkuu hyvänä vielä töissäkin. =)

Kävimme tänään Kenin kanssa Nastolan torilla Jouluavauksessa. Hienosti Keni jaksoi kaikkia niitä ihmisiä ja sitä tungosta. Koiria oli hieman vaikeampi jaksaa katsella hiljaa paikaltaan. Tapahtumassa oli poniajelua ja ratsastusta. Keni ei eritysemmin välittänyt poneista. Katseli vaan että "Jaa, tollasia". =) Ihmisten keskellä Keni pisti hurmausvaihteen päälle. Monet Keni saikin hurmattua kuonopannastaan huolimatta. Tuttujakin nähtiin ja heiltä liikeni Kenille rapsutuksiakin. Nyt ollan taas kotona ja emännän pitää alkaa piparihommiin. Ensi kerralla lisää kuulumisia.

Käytiin viime sunnuntaina Lohjalla Aussie Openissa esiintymässä. Paikalla oli myös muita Bywater koiria. Heitä olikin kiva nähddä ihan livenä. Keni esiintyi tapansa mukaan hyvin rauhallisena ja hienosti. Keni oli punaisten urosten neljäs, ihanaa! ^_^ Tuomari Angela Kleinhans antoi tälläisen arvostelun: Good proportions. Nice head and ears. Good neck and topline. Would like to see a bit better front and rear. Could have a little bit more bone to the body.
Olen vallan tyytyväinen pärjäämiseemme. Seuraavat viralliset näyttelymme ovatkin vasta ensi vuoden puolella.

Kuulumisia

Taas on aikaa vierähtänyt tovin verran. Mitään ihmeellisempää ei ole viime aikoina tapahtunut. Eilen tosin lähdettiin aamulla kahdeksan aikaan Kenin kanssa Kaarinassa erästä ystävääni tapaamaan. Keni jaksoi matkan sinne ja takaisin oikein hienosti. Ystäväni luona Keni kävi tarkastelemassa paikat ja totesi paikan olen oikein mukava. Varsinkin, kun kaveriltani sai herkkuja, nams! ;) Talon liukkaita rappusia Keni sen sijaan varoi hieman.

Käytiin tänään Kenin, Papun ja äitini kanssa kentällä hieman treenailemassa ja poikia leikittämässä. Treenattiin Kenin kanssa hiukan seuraamista ja maahan-istu sarjaa. Seuraaminen meni varsin hyvin. Toki vielä riittää parantamista kontaktin suhteen. Vapaana seuraaminen meni hihnassa seuraamista paremmin. Maahan meno saisi olla vaudikkaampaa, mutta muuten se on hyvä. Keniä on hankala saada istumaan makuulta, jos olen hiukkaakaan kauempana siitä. Tänään onnistui ensimmäisen kerrran istumaan nousemin, vaikka olin kokonaisen yhden askeleen päässä. :) Tätä siis pitää harjoitella jatkossa ihan tosissaan.

Harjoitimme poikia myöskin tekemään erilaisia temppuja. Kempulalta sujuu oikein hyvin tassun anto kumpaan käteen vain ja ylävitosethan ovat ihan halppo antaa. Myöskin pyörähdykset eri suuntiin ovat hallussa. Jalkojen välistä pujottelu menee kuin leikiten ja kasiakin on hauska jalkojen välistä muodostaa. Uudempana juttuna olen opettanu Kenin hyppäämään jalkani yli sen ojennettuani. Keni on jo aika taitava siinäkin. Tosin välillä se yrittää huiputtaa ja kiertää jalkani. Kaikenmoisia temppuja on siis jo tultu opeteltua. ^_^

Gerbuille ja kissoille ei sen kummempia kuulu. Gerbut nauttivat uudesta kodistaan ja mylläävät terraarion oikein kunnolla. Hienoja käytäviä ne ovat sinne jo tehneet. Indi on aivan ihastunut gerbuihin ja katselee mielellään niiden tekemisiä. Indi kävi jonkin aikaa sitten rokotettavana ja reissu oli vallan onnistunut. Induska antoi eläinlääkärin tutkia itsensä kiltisti, eikä edes huomannut rokotuspiikkiä. Kuljetuskoppaan oli silti ihana päästä takaisin.

Se on nyt täällä!

Isä laittoi meidän ahkioomme pyörät. Jee! Nyt voidaan harjoitella ja harrastaa Kenin kanssa mm. lasten vetämistä ilman luntakin. Eilen koeajoimme ahkion ja hyvin se meni. =) Hiukan Keni oli varuillaan, ei oikein tykänny kun taka kuulu ääntä. Tänään harjoittelimme uudestaan ja meni jo paljon paremmin. Äiti oli mukana kuvaamassa ja apuna. Äiti pääsi koirakyytiinkin. ^_^ Hienosti Keni jaksoi vetää rauhallisesti, vaikka kovasti se olisi halunnut lisätä vauhtia. Huomenna Keni pääsee sitten vetämään lapsia.



Kohtaloonsa alistunut Keni.


"No, joko mennään?!"


Näkymiä kyydistä.


Iloinen matkustaja,omistaja ja vetokoira.


Nähdään taas ensi kerralla!

Päivitystä...

Viime viikolla laumamme kasvoi jälleen. Uudet jäsenemme ovat kolme gerbiili veljestä. Niminä heillä ovat Athos, Porthos ja Aramis, kolme muskettisoturia siis. ^_^ Gerbut tulivat minulla viime viikon torstaina. Emme ensin meinanneet löytää perille gerbujen hakureissulla. Lopulta oikea paikka löytyi ja gerbut lähtivät matkaamaan uuteen kotiinsa minun luokseni. Kissat, varsinkin Indi, tykkäävät kovasti uusista perheenjäsenistämme. Keni ei niinkään ole kiinnostunut gerbuista.

Kävimme tässä yhtenä iltapäivänä äidin, isän ja Papun kanssa rantametsässä juoksuttamassa koiria. Oli se vaan upean näköistä, kun koirat juoksentelivat ja painivat metsikössä. Kävivät Papu ja Keni toki myöskin uimassa. Aina välillä me ihmiset menimme koirilta piiloon, jotta koirat oppisivat pitämään vähän silmällä omistajiaan. Keni etsi minut jokakerta! Loppupuolella Keni alkoi jo pysähtelemään ja katselemaan välillä taakseen. Ihanaa! Veimme koirat myös kävelemään laiturille ja kumpikaan ei arastellut sitä yhtään. On meillä hienot pojat. =) Kotiin päästyä oli ainakin Keni valmis jo lepäilemään. Ihanan rauhallinen loppuilta. ;)

Tässä vielä muutama kuva uusista tulokkaista.


Terraario odottaa asukkaitaan


Ilpo moikkaa uusia tulokkaita.


Athos,


Porthos,


... ja Aramis.


Kolme muskettisoturia.


Näkemiin!

Match Show

Taas on päässyt aikaa vierähtämään viime päivityksestä, anteeksi kovasti. Puolustuksekseni voin sanon että olen sairastanut vesirokkoa. Ei muuten ole hauska sairaus aikuisiällä! =(

Nyt kuitenkin päivitykseen. Agility- ja tokokurssimme ovat jo päättyneet. Agilitystä nautimme Kenin kanssa todella paljon. =) Tarkoituksena olisi mennä jatkokurssille jossain vaiheessa. Tokoakin aiomme vielä jatkaa. Tostaiseksi kuitenkin vietämme vähän taukoa kummastakin harrastuksesta.

Tänään olimme Kenin, isän, äidin ja Papun kanssa Tuusulassa mätsärissä. Mätsäri oli todella hyvin järjestetty ja tuomarit tarkkoja. Pääsimme Kenin kanssa ekoina kehään isojen koirien luokassa. Keni esiintyi erittäin upeasti ja olin siihen todella tyytyväinen. Saimme kehästä sinisen nauhan. Jouduimme odottamaan melko kauan ennenkuin pääsimme sinisten kehään. Sinisten kehässä sainkin yllättyä iloisesti.... Me voitimme sinisten kehän! Jee! En ollut ollenkaan edes olettanut, että voisimme voittaa luokkamme. Varsinkaan kun takanamme juokseva valkoinen paimenkoira uros, yrtii haastaa Kenin kanssa riitaa. Keni ei suostunut välittämään mokomasta. Niinpä aukesi tie Best in Show:n.

Kun Best in Show viimein pääsi alkamaan, olimme odotelleet jo aika pitkään. Ihmeen hyvin Keni jaksoi vielä esiintyä, vaikka se oli tosi väsynyt ja keskittyminen alkoi jo herpaantumaan. Sijoutuimme viidenneksi kahdeksasta koirasta! Olin ja olen edelleenkin todella todella ylpeä Kenistä. On se vaan upea koira! ^_^ Kaikki Best in Show:n osallistujat saivat palkinnon.

Kaiken kaikkiaan Kenille kertyi palkintoina: kaksi pokaalia, kaksi ruusuketta, Pro Plan koiranruokaa, Pro Plan ruoan säilytysämpäri, kolme pantaa, kongi, Neito yrttimausteöljy, Neito voin makuinen erikoisöljy, kolme juomalasia, lippis, kaksi kassia ja sateenvarjon. Aikiamoinen saalis siis. ;) Papun pärjäämiset voi lukea Papun omasta blogista: http://papu-poika.blogspot.com/ Kuvia laittelen heti kun vain saan kuvat koneelle ja tarkastettuani ne.

Päivitys...

On taas ehtinyt kulua pitkä tovi sitten viime kirjoituksesta. Anteeksi kovasti.

Agility kurssi lähestyy loppuaan. Huomenna on viimeinen kerta. Tähän mennessä ollaan pärjätty mukana vallan hyvin. Keni tuntuu kovasti tykkäävän hommasta. ^_^ Ollaan opeteltu sylikäännöksiä, valssiaskelia ja pois päin käännöksiä esteillä. Hyvin on Keni oppinut kaikki. Keni on monesti saanut olla irti tunnilla, kun se niin hienosti pysyy minun mukanani. ^_^

Pöydän Keni oppi nopeasti ja samoin renkaan. Molemmat ovat sille nykyään ihan helppoja. Putkesta Keni ei ihme kyllä oikein tunnu välittävän. Siinä on meillä vielä työtä tehtävänä. Samoin kontaktin opettaminen on ollut vähän hidasta. Siis puomin kontaktialueiden. Sekin kyllä paranee koko ajan. Viimeeksi kun olin tunnilla pääsivät koirat kokeilemaan puomia ekan kerran ihan kokonaisuudessaan. Muut hieman arastelivat puomilla kulkemista. Keni kun pääsi puomille, lähti se heti reipasta ravia eteenpäin. Ohjaaja kysyikin että olemmeko ennenkin menneet puomia. Ei oltu. On se vaan upea koira. <3

Olemme myös taas käyneet tokon kakkoskursilla. Siellä on myös mennyt ihan mukavasti. Ollaan tehty seuraamista, perusasentoa, luoksetuloa, istumista, maahan menoa ja liikkeestä seisomaan jäämistä. Hyvin on Keni tunneilla jaksanut keskittyä.

Ostin tässä yhtenä päivänä Kenille pelastusliivit. Tarkoituksena olisi käydä varmaan ensi kesänä uittamassa Keniä veneen perässä. Kiva nähdä miten Keni siihen suhtautuu. Papun kanssa ollaan käyty monesti leikkimässä ja ainakin toistaiseksi pojat tulevat hyvin toimeen. Toivottavasti tulevat vielä Papun aikuistuttuakin. Yritän laittaa piakkoin joitakin kuviakin meidän tekemisistä.

Jotain uutta!

Kotiuduimme juuri ihka ensimmäisistä agilitytreeneistämme! Emme mahtuneet alkeisagility kurssille, joten pääsimme pentuagilityyn. Pentuagilityssä käydään samoja asioita kuin alkeisagilityssä. Koirat vain ovat yleensä nuorempia. Ryhmässämme oli viisi koirakkoa.

Aluksi kävimme ohjaajan kanssa läpi pisteet, joita tulisimme harjoittelemaan. Ensimmäisenä harjoittelimme puomin kontaktia. Tässä koiran piti oppia koskettamaan nenällään maata. Keni koski kyllä hienosti maahan, muttei olisi nostanut enää kuonoaan irti sieltä. Oli niin hyviä tuoksuja. ;)
Seuraavaksi oli rengaseste. Sen Keni meni aika hyvin. Sitähän me olemme jo itsenäisesti harjoitelleet.

Sitten tuli putki. Ohjaaja vei Kenin toiseen päähän ja minä kutsuin Keniä toisesta päästä. Palkan Keni sai ruokakupista. Ensimmäisen kerran jälkeen Keni tajusi koko homman. =) Kovalla vauhdilla se tuli putkesta. Ruokakupille se vain ei osannut mennä silloin, kun seisoin putken vieressä. Keni vain tuli eteeni istumaan ja katsoi että, " no, joko saan palkkani?"

Yhdellä pisteellä harjoittelimme paikalla oloa. Tämä ei tuottanut mitään vaikeuksia. Paikalla oleminen on meidän pravuurimme. ^_^

Viimeisenä harjoittelimme pöytää. Muuten kaikki meni hyvin, Keni vain ei ymmärtänyt sanaa pöytä. Minun piti hieman vihjaista, että nyt saa mennä pöydälle hakemaan herkun kupista.

Kaikin puolin oli oikein mukavaa. Keni keskittyi tosi hienosti,silloin kun tehtiin jotain tehtävää. Muulloin se olisi halunnut mennä hakemaan toisia leikkimään. ^_^ Jäämme innolla odottamaan ensi maanantain tuntia!

Kuulumisia

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime kerran. Viime viikko olikin kovin kiireistä aikaa. =)

17.7. Kävimme äiti, isä, Papu, Keni ja minä Artjärven lintutornilla. Koirat pääsivät lintutornin ensimmäiselle tasolle. Äiti sen sijaan meni ylemmäs tähyilemään lintuja. Sillä aikaa kun, äiti kiikaroi ja kuvasi lintuja, otimme me muut rennosti. Itse otin aurinkoa muiden vilvoitellessa varjossa. Äidin tultua alas päästimme koirat juoksemaan pellolle ja minä otin kuvia maassa maaten. On muuten aika jännittävää ottaa kuvia koirista, jotka juoksevat täyttä vauhtia suoraan minua päin. ^_^

Tässä muutama onnistunut kuva:











22.7. Pääsi Keni osallistumaan kakkutalkoisiin. Kun olin kuorruttanut kakut, niin Keni sai nuolla kermavaahtokipon puhtaaksi. Sitten tulikin kiire laittaa kakut jääkaappiin. Keni kun alkoi vilkuilemaan niitä merkitsevästi. ;) Seuraavana päivänä vietettiin isäni 60 -vuotispäiviä. Tänne kakutkin siis oli tarkoitettu. Keni ja Papu oleilivat suurimman osan juhlista koira-aitauksessa. Keni tosin onnistui karkaamaan aitauksesta kahdesti.

Eilen kävimme kentällä ja otimme pujottelukepit, rengasesteen ja hyppyesteet mukaan. Tälläkin reissulla olivat mukana isä, äiti, Papu, Keni ja minä. Rakensimme kentällä pienen radan ja koirat selviytyivät siitä hienosti siihen asti, että aloimme videoimaan suoritusta. Silloin ei mikään meinannut sujua kunnolla. Kenikin hyppäsi kerran rengasesteen vierestä. =D Olikohan Kenillä ja Papulla kenties ramppikuumetta? Lopuksi saimme kuvattua myös oikein hyvin onnistuneen radan kummaltakin koiralta. Reissun päätteeksi koirat saivat leikkiä koripallolla. Keni vain ei ymmärtänyt miksei tätä palloa pystynyt kantamaan suussa. ^_^

Kentällä

Kävimme eilen oikein joukolla kentällä leikkimässä ja "kouluttamassa" koiria. Reissussa mukana olivat: minä, Keni, Papu, äiti, isä, ja isoveljeni. Suuri porukka siis. ;) Koirat pääsivät juoksemaan pallon perässä sillä aikaa, kun minä ja isäni laitoimme kepit, rengas-esteen ja hyppyesteet pystyyn.

Kun valmistelut oli tehty, pääsivät koirat hommiin. Kenillä riitti hyvin energia. Esteistä mentiin aluksi ohikin muutaman kerran, koska vauhtia oli liikaa ja itse en ollut tarpeeksi valppaana. Heti kun olin tarkempana, niin esteetkin sujuivat oikein hyvin. Aluksi rengaseste oli aika alhaalla, jotta Papukin voi siitä hypätä. Kenin mielestä rengas oli liian alla. Ensimmäisellä yrityksellä Keni hyppäsikin sen yli eikä läpi. ^_^ Kenihän ei liian helppoja esteitä mene! ;) Kepeissä on vielä harjoittelemisen varaa.

Harjoittelimme Kenin kanssa myös seuraamista ja muita erilaisia tokoliikkeitä. Ne menivät ihan hyvin. Harjoittelun varaa tosin on. Kun aloimme keräämään tavaroitamme alkoi sataa. Lähdimme siis varsin hyvään aikaan kotiin. Kotona uni maistuikin itsekullekin.

Äiti pitää Papulle omaa blogia osoitteessa: http://papu-poika.blogspot.com/ Kannattaa käydä siellä katsomassa mitä kaikkea se Papun -pentelee keksiikään. ^_^

Koiranpeti...

Keni sai viime viikonloppuna uuden koiranpedin. Pääsi oikein ennen ostopäätöstä testaamaankin petiä. Kotona laitoin pedin lattialle ja annoin Kenille luun kaluttavakseen siinä maatessaan. Keni makoili pedissään siihen asti, että luu oli syöty, sen jälkeen se nousi ja meni tyytyväisenä makaamaan sängyn alle. Peti jäi tyhjäksi. Ei näemme peti vedä vertoja sängyn alla nukkumiselle.

Ei peti tosin kauan ollut tyhjänä. Indi valtasi sen. Ilmeisesti hänen mielestään oli jo aikakin, että hän saa itsellee mukavan pedin.

Hyvinkään näyttely

Käytiin Hyvinkäällä näyttelyssä Kenin kanssa ja Keni sai H:n. Ei jäänyt erityisemmin harmittamaan. Oli sen verran mukavaa seuraa, ja nähtiin vielä tuttujakin. Tässä vielä Kenin arvsotelu:

Riittävät mittasuhteet. Sopiva luusto. Vielä kauttaaltaan kapea pää. Silmät voisivat olla hieman tummemmat. Oikea ylälinja. Riittävä eturinta. Melko lyhyt ja pysty olkavarsi. Oikeamallinen rintakehä. Melko pitkä lanneosa. Riittävät takakulmaukset. Pitkähköt käpälät. Riittävä askelpituus. Melko ahdas takaa. Hieman melovat liikkeet.

Uutta väkeä

Perjantaina käytiin hakemassa vanhempieni kanssa heille pentu. Kenin "pikkuveli" on sekarotuinen, jonka veressä virtaa novascotiannoutajan ja lapinkoiran virkeää verta. Keni on suhtautunut hienosti "pikkuveljeensä" Papuun.

Papu ja Keni ovat jo ehtineet käydä yhdessä uimassa ja kentällä leikkimässäkin. Laitan muutaman kuvan kaverusten touhuiluista. Kuvat on otettu koko perheen voimin. ^_^