Pentukoulu

Meillä on ollut onnea Rikin kanssa, kun pääsimme jo näin pian pentukouluun. Kenin kanssahan pääsimme vasta Kenun ollessa puolivuotias. Tänään olimme jo toiseksi viimeisintä kertaa pentukoulussa, eenää siis yksi kerta jäljellä. Meidän lisäksi alusa oli kolme muuta pentua, novascotian, spanielin, ja sekarotuinenpentu. Ikävä kyllä vain kahdella kerralla olemme kaikki olleet paikalla. Edellisellä kerralla olimme Rikin kanssa ainoina paikalla. Onneksi pentukoulun vetäjällä on itsellään vajaa vuoden ikäinnen labradorinnoutaja, joka oli sitten kanssamme harjoittelemassa.

Olemme harjoitelleet pentukoulussa istumista, paikalla oloa, luoksetuloa, kontaktia, ohituksia ja haun alkeita. Niin ja myös pitäneet leikillisiä näyttelyharjoituksia. Tänään oli vuorossa koiiren ohituksi, näyttelytreenit ja haun alkeita. Paikalla olimme me ja spanieli sekä eräs ns. turistikoira ja ohjaajan koira. Rikillä oli tänään hiukan vaikeuksia keskittymisen kanssa varsinkin aluksi. Kontakti ei meinannut pysyä, kun ympärillä oli niin paljon kaikkea mielenkiintoista tekeillä. Toki osa syynä on se, ettemme ole paljoa harjoitelleet kotosalla asioita. Ohitukset meni ihan hyvin samoin näyttelytreenit. Hampaita tosin Riki ei oiekin haluaisi näytellä, joten sitä pitää nyt tosissaan alkaa harjoitella.

Vähän Rikiä epäilytti antaa vieraan ihmisen kopeloida itseään.

Rikin taidonnäyte ravista. =)

Hakua harjoittelimme ihan vain menemällä pennulta piiloon ja lähettämällä sen etsimään. Rikin kanssa olemme jo ehtineet muutaman kerran treenata tätä. Tänään ensimmäistä kertaa ikinä minun ei tarvinnut edes kutsua pentua, vaan se tuli vauhdikkaasti luokseni heti päästyään irti. Jee!

Treenien jälkeen pääsivät koiruudet irti leikkimään. Tai no, Riki ja turistikoira pääsivät, spanielia kun ei kuulema voi pitää irti. Onneksi Rikillä ja turistikoiralla leikit sujuivat oikein hyvin. Kovaa vauhtia painoivat menemään.

Muiden lähtiessä autoillaan kotia päin, lähdimme me käppäilemään kotia kohti. Emme ole aiemmin tuolla päin käyneetkään lenkillä, joten maisemat olivat pennulle ihan uudet. Riki on aina hieman varovainen uusissa paikoissa, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti pelokas. Kotimatka sujui ilman sen kummempia kommelluksia. Kelit ovat vain sen verran surkeita, että kotona pentu joutuikin suihkuun. Sinänsä on hyvä, kun on märät kelit, niin pentu joutuu väkisinkin tottumaan pesuun ja kuivaamiseen.

Väsynyt koululainen. =)

Toivottavasti ohjaaja järjestäisi vielä uudenkin pentukoulun, niin voisimme osallistua siihenkin. Tämän postauksen kuvat ovat edellisistä treeneistämme.

Vuorten valtiaat!

Aivan maaliskuun alussa kävimme äiti ja minä kera koiralaumamme läheisellä "aavikolla". Sinne on nyt talvella tuoto hirveästi lunta ja kasattu se yhdeksi isoksi vuoreksi. Reissuun lähdimme jotta koirat saisivat vapaata liikuntaa ja tottuisivat toisiinsa paremmin. Keni ja Papu juoksivat pallojen perässä ylös alas vuorta. Rikikin kovasti yritti pysyä menossa mukana. Ei se vaan vielä oikein onnistu pennun tappijaloilla. Itsekin kävin kiipeilemässä kasassa.

"Iik! Karkuun!"

Kyllä tuo pentu on vaan sitkeä tapaus! Siitä mistä minä ja Keni menimme, siitä tuli myös Riki. Ei mitään väliä kuinka jyrkkä, liukas tai mahdoton kohta oli kyseessä Riki tuli siitä silti. Valehtelematta pentu tuli liki pystysuoraa seinämää ylös perässämme. Itseä tuo hirvitti sen verran, että otin pikkuista varmuuden vuoksi pannasta kiinni. Itse se kuitenkin punnersi ylös asti. On se vaan upea pentu. =)

Ei korvia, ei korvia....

Kiipeilin oikein ajatuksella ja valitsin eri vaikeusasteisia reittejä. Keni on siitä kiva, että se menee siitä kohtaa mistä käsketään. Hauskaa tuo kiipeily, nautin siitä todella. Rikillehän tuo oli erityisen hyvää liikuntaa, siinä kun kehittyy kunto, luusto ja tasapaino. Toki muillekin se oli hyvää liikuntaa, myös allekirjoitaneelle. Siellä kiipeillessäni uskollisten koirieni kanssa tuli minulle ihan vuoristo kiipeilijän olo. Minä ja urheat vuoristokoirani. Me pystyisimme mihin vain.

Myös äiti kävi kiipeilemässä ja Papu tottakai pomppi mukana myös. Helposti tuo äidiltäkin sujui. =) Keni ja Papu tosiaan loikki vuorella kuin mitkäkin vuorikauriit. Ei niiden paljoa tarvinnut katsoa mistä menisivät. Täysillä vaan, mistä vain!

Mikä sieltä tulee? Onko se karhu?! Ei sehän on vain Keni. =)

Kaikenkaikkiaan reissu oli mahtava. Kotona lepäiltiinkin oikein kunnolla koko porukka. =)

Lisää totuttelua.

Maaliskuun alussa kävimme äidin ja koirien kanssa läheisellä kentällä. Olin muutamaa päivää aiemmin käynnyt Kenin ja Rikin kanssa tallaamassa polun, joka kiersi koko kentän. Samaista polkua pitkin kävelimme äidin kanssa koirien irroitellessa. Toki pojatkin välillä kulkivat polulla, mutta paljolti ne peuhasivat hangessa keskenään. Vieläkään Papu ei ollut pentua nähdäkseen ja tämän tullessa liian lähelle varoitti siitä heti. Onneksi Riki on ainakin vielä toistaiseksi uskonut Papun varoituksia ja antanut herralle tilaa. Toivottavasti tuo piirre pysyisi pennulla loppuelämän.

Allkuun tosiaan vain kävelimme ympäri kenttää koirien leikkiessä. Lopulta heittelimme myös lumipalloja koiruuksille. Riki ei vielä palloista oikein ymmärrä, mutta juoksi kuitenkin isojen perässä mielellään. Keni ja Papu ottivat palloja kiinni räjähtävällä riemulla. Äiti tosin sai hoitaa suurimman heittotyön, itse kun otin kuvia koirista.

Loppuun vielä söpistelykuva. =)

Lähtiessämme kentältä huomasin lumikasan, joka olisi mahtava koirien kuvaamiseen. Äiti kittinä ihmisenä suostui pyyntööni koirein kuvaamisesta. Ensimmäisenä vuorossa oli Riki. Eipä pentua paljoa pelottanut äidin nostaessa sitä korkealle lumikasan päälle. Rikinen vain ei alkuun olisi lainkaan halunnut jäädä sinne. Niinpä äiti piti huolen ettei pentu tippuisi minun kuvatessani. Aika monta hyvää otosta sainkin veijarista.

Anna jo se herkku, jooko?

Papu hyppäsi iloisesti kasan päälle omalla vuorollaan. Sekä Papu että Keni esiintyivät tuttuun tapaansa rauhallisesti ja hillitysti. Sain mielestäni useammankin onnistuneen kuvan molemmista.

Loppuun otin vielä yhteiskuvia Kenistä ja Rikistä. Näiden jälkeen armahdin pitkämielistä äitiäni ja lähdimme kotia kohden. Kiitos äiti kuvausavusta ja kun sain ylipäätänsä kuvata koiria vielä tuossa lumikasan luona. =)