Nyt ne on täällä!

Nimittäin kahden koiran vetoaisat ja vetovaljaat Papulle, jes! Tilattiin ne jo jokunen aika sitten. Noin viikon kesti ja sitten saapui ilmoitus että postissa olisi jotain haettavaa. ;) Äiti ja isä kävivät hakemassa paketin sillä välin kun minä olin vielä matkalla kotia koulusta. Kokeillessamme valjaita Papulle jouduimme toteamaan niiden olevan auttamatta liian isot Papulle. Mitäs nyt tehdään. Kokeillaan valjaita tietty Kenille! Yllättäen valjaat vaikuttivat sopivilta Kenin päällä. Mittasimme Kenin ja huomasimme, että Keni on kasvanut monta senttiä Kenin valjaiden tilaamisen jälkeen. Keni on siis vetänyt jo pitkän aikaa liian pienillä valjailla, hups. Koska uudet valjaat sopivat Kenille niin hyvin, niin Papu taas sai Kenin vanhat valjaat, joilla se on ennenkin vetänyt.

Onneksi isä suostui vielä samana iltana vaihtaa pitkäs aisat kärryihimme, niin pääsimme testaamaan niitä saman tien. Mirko sattui juuri parahiksi kävelemään pihaamme, kun valjastin koiria. Ei muutakun Mirko kyytiin ja liikkeeelle. Keni ja Papu vaikuttivat kovin innokkailta vetämään. Itse sain koko ajan vain hillitä niitä, ne kun olisivat halunneet lähteä juoksemaan!

22.1. Kävin yksinäni koirien kanssa ajelulla. Hyvin jaksoivat koirat minua vetää. Enhän minä toki koko aikaa ollut kyydissä. Keni ja Papuhan vasta opetteleva valjakko työskentelyä, joten välillä ohjastin niitä kävelllen.

Koirien kyydissä pääsee muuten lujaa. Kävin heittämässä tuon saman lenkin poikien kanssa uudestaan perjantaina 24.1. Tällä kerralla meillä oli mukana kamera (jolla otin kuvia valjakosta ja videotakin hieman kyydissä ollessani) ja äidin kännykkä, jolla mittasin matkamme pituuden. Matkaa mittariin kertyi reilut seitsemän kilometriä ja huippunopeus oli huimat 15km tunnissa! Että silleen, ihan pikku lenkillä vaan näin aluksi. =D Oli muuten molemmat koirat hieman väsyneitä lenkkien jälkeen. Tässä vielä muutama kuva ja video valjakostamme.

Koirat odottamassa paikoillaan valjastamista.

"Tuutko sä kyytiin, häh?"

Pojat valmiina matkaan. =)

Uljas valjakkomme. =D

Tietysti Kenin piti saada kielikin näkymään edes jossain kuvassa. =D

"Joko mennään? Johan sä oot siinä jo kuvaillut."

Ei leveä kuljetus vaan pitkä kuljetus. =)

Muistakaa vaihtaa videon laatu HD:ksi.

Australianpaimenkoira

Löysin tämän videon facebookin kautta ja minun oli ihan pakko päästä jakamaan se kanssanne. Videossa tulee todella hyvin selväksi minkälainen koira australianpaimenkoira on. Minä niin haluaisin vielä saada toisenkin aussin. Ehkäpä vielä joskus. Nauttikaahan videosta. =)
( Video ei siis ole omani)

Lunta! Pakkasta! Jee!!!

Kyllä, meillekin on vihdoin tullut lunta ja pakkasta. Ei lunta toki vielä paljoa ole, mutta on se vaan silti mukavaa. Vähäkin lumi tuo mukanaan valoa. Kenikin oli aamulenkillä ihan onnessan, kun oli pakkaskeli. Minustakin pakkasilma on ihanan piristävää. Toivottavasti tulisi vielä enemmän lunta ja toivon mukaan se myös pysyisi. =)

Lähdimme tutulla kokoonpanolla (isä, äiti, Papu, Keni ja minä) taas kerran Kuivannon pelloille koiria juoksuttamaan. Saapuessamme paikalle, oli siellä jo yksi auto. Auton ikkunasta pilkisti esiin pitkä kameran putki. Pellolla oli näet teerejä, joita autossa olijat kuvasivat. Itsekin otin muutaman kuvan teeristä. Päätimme viedä koirat tien toisen puolen pellolle hissuksiin, jotta emme häiritsisi lintujen kuvaamista. Isä jäi autoon ristikoita tekemään. Pellolla päästimme koirat irralleen. Otin vähän videotakin poikien leikeistä.




Äiti halusi mennä kiikaroimaan teerejä ja jätti Papun meidän kanssa pellolle. Eipä Papu kauan viipynyt minun ja Kenin luona. Äkkiä se vain juosta suhahti äidin luo tielle. Lopula äiti ja Papu tulivat molemmat pellolle meidän luoksemme.

Yksi punanaama pellolla havaittu!

Pellolla liikkuessamme alkoi Keni pian mennä nenänsä perässä. Nenä kiinni maassa se tallusteli omia teitään. Ilmeisesti se havaitsi jossain siellä maassa lumjen ja korsien alla jonkin myyrän tai hiiren. Keni alkoi ihan tosissaan etsimään sitä pikkuelukkaa, enkä minä meinannut saada sitä millään tulemaan eten päin. Lopulta jouduin hakemaan sen pannasta raahaten mukaamme. Koko sen ajan mitä olimme pelloilla halusi Keni vain etsiä pikkueläimiä sieltä pellosta. Sitä joutui koko ajan vahtimaan ja hakemaan mukaamme.

Ilmeisesti Keni on viettänyt liian paljon aikaa Woosterin kanssa ja luulee nyt itsekin olevansa rottakoira, huoh... Miksi tuo koira ei voi vain tajuta olevansa paimenkoira eikä metsästys-, jäljestys- tai rottakoira?

Ei Keni sentään ihan koko aikaa ollut hiirijahdissa. Äiti näet suostui heittelemään koirille herkkuja ilmaan, niin että ne hyppäävät ilmaan. Minä tietenkin otin kuvia näistä hypyistä. Äidillä oli aina vain yksi koira hypytettävänä. Toinen koira oli minulla hihnassa kiinni. Papu sai kunnian aloittaa. Sain aika paljonkin kivoja kuvia näistä hypyistä.  Meillä on kyllä aivan älyttömnän ilmeikkäitä koiria. Otin toki kuvia jo aiemmiknkin poikien leikeistä. Nauttikaahan kuvista. Niitä on paljon. =)

Toivottvasti nautitte tämän kertaisesta päivityksestä. =)