Keni on vaan niin upea koiruus että! =) Olen jo jonkin aikaa ollut tyäharjoittelussa eräässä eskarissa ja ehdotin kerran eskarin opettajalle, että Keni voisi joku päivä tulla vetämään lapsia ahkiossa. Eilen Keni sitten saapui eskariin puolenpäivän aikoihin perässään ahkio. Kun pääsin koiran kanssa eskarin pihaan, ryntäsi pieni lapsilauma luoksemme koiraa katsomaan ja silitttelemään. Keni oli aivan sen näköinen että se ajatteli: "Ihanaa,lapsia! Jee!" Vaikka lapsia oli monta sen ympärillä ja vaikka he ns. nojasivat koiran "päälle" nähdäkseen sen, niin Keni oli aivan kiltisti ja nautti vain rapsutuksista ja lumipaakuista joita lapset sille antoivat. Muutama lapsi sai myös pusun Keniltä. <3
Keni hurmasi kaikki, niin lapset kuin aikuisetkin. Eräs avustaja olisi mielellään vienyt Kenin kotiinsakin ihan omaksi koirakseen. Yksi eskarilais poika tarjoitui myös ostamaan Kenin minulta samalla hinnalla jonka itse siitä maksoin, eli 1000€. =) Enpä minä kuitenkaan Keniä kenellekkään antanut tai myynyt.
Eskarilaisista pari oli poissa, mutta oli heitä kuitenkin 18 paikalla, joista 17 halusi Kenin kyytiin. Hienostihan Kempula veti kaikki nämä lapsen vuorotellen. Keni myöskin odotteli kiltisti paikallaan aina kun minu piti käydä riisumassa joko hanskat,huivi tai pipo. Saimme myös eskarin opettajan houkuteltua kyytin.
Eskaripäivän loputtua lähdimme Kenin kanssa kävelemään ensin isäni työpaikalle, jonne jättäisimme ahkion. lkumatkan kuljimme niin, että minä vedin ahkiota ja Keni kulki hihnassa. Pitihän Keninkin saada jo vähän levähtää vetohommista. Sain kyllä muutaman hauskan ilmeen vastaan tulevilta ihmisiltä kun kuljimme näin. =D Loppu matkan Keni sai sitten vetää ahkiota. En viitsinyt pitää Keniä samalla hihnassa, joten laitoin sen tulemaan takanani. Muuten se olisi mennyt liian nopeaa vauhtia ja yrittänyt kiivetä lumipenkkoihin.
Jätettyämme ahkion isälleni, lähdimme jatkamaan matkaa kotia päin. Annoin Kenin olla irrallaan ja ai että se oli iloisen näköinen! Keni juosta hyppelehti edelläni ja jäi aina välillä odottelemaan minua tai juoksi takaisin luokseni. Miten siinä vielä riittikin niin paljon energiaa. Lopulta jouduin laittamaan Kenin hihnaan kävelemään, kun hajut alkoivat liikaa vetämään Keniä puoleensa. Emme kävelleet kotiin asti vaan pysähdyimme linkkupysäkille odottelemaan bussia. Bussin tultua nousimme kyytiin. Hienosti Kenu uskalsi tulla vaikka oli ekaa kertaa bussissa. Keni oli tosiaan nyt ekaa kertaa bussin kyydissä ja voi että kun se on mahtava koira! Keni oli juuri sellainen kuin hyvän matkakoiran kuuluukin olla. Se oli koko matkan rauhallinen, mutta kiinnostunut. Se kuunteli autosta tulevia ääniä kovin kinnostuneena.
On se vaan ihanaa omistaa noin upea koira. <3
perjantai, 24. helmikuuta 2012
tiistai, 14. helmikuuta 2012
Anteeksi pitkä hiljaisuus blogissa. Yritän kirjoitella useammin. Tänään ja eilen kävimme äidin kanssa juoksuttamassa koiria yhdellä hiljaisella tiellä. Keni ja Papu todella nauttivat päästessään juoksemaan vapaana. Heittelimme koirille myös lumipaakkuja alas mäkeä ja lumikinoksiin ja ihan vaan tietä pitkin jahdattaviksi. Molempana päivänä Keni on ollut vallan rauhallinen lenkin jälkeen. Tänään tosin oli kumpikin koira rauhalliasempi jo mennessämme juoksemaan. Oli tainnut eilinen juoksu viedä jo pahimmat energiat. Kenin kanssa on eletty nyt ihan vaan normi arkea, ei olla tehty mitään sen kummempaa. Koirien ohitus on mennyt Kenin kanssa aina vain paremmin. =)
Jokin aika sitten jouduin käyttämään Ilpon eläinlääkärillä. Ilpolle oli tullut kaljuja laikkuja niskaan, kaulaan ja päähän. Kaljuissa kohdissa oli myöskin rupea. Eläinlääkäri epäili oireiden johtuvan kuivaruuasta, jota olin alkanut syöttää kissoilleni. Ilpo sai antibioottikuurin ja kuivaruuat jätettiin pois. Nyt ruvet ovat jo parantuneet ja kaljuihin kohtiin on alkanut kasvaa karvoja. Ilmeisti Ilpo ei kuivaruoka sovi, liharuokia vain.
Indi on kasvattanut lisää turkkia ja on vallan kauniin näköinen. Olen huomannut, että aika usein ruoka-aikana, Ilpo ja Keni pyörivät jaloissani keittiössä odottamassa ruokaa ja Indi on gerbujen terraarion vieressä kyttäämässä gerbuja. Taitaa Indi haluta saalistaa ruokansa itse. ;) Onneksi minunkin antamani ruoka kelpaa.
Gerbiilitkin voivat ihan hyvin. Viime viikonlopulla siskon tyttä oli kyläilemässä luonani ja sai vierailunsa aikana hoitaa eläimiäni. Tyttö ihastui erityisesti gerbiileihin. Hyvin hän oppikin käsittelemään gerbuja. Osasi hienosti ottaa häkistä pois ja pidellä käsissään.Gerbut ovat kaivaneet hienoja käytäviä terraarioonsa, tässä muutama kuva gerbuista ja niiden tunneleista:
Seuraavat kuvat on otettu 8.1.2012, kun olimme äidin ja koirien kanssa kentällä.
Seuraavat otokset on otettu 15.1.2012 Kukkasjoella.
Jokin aika sitten jouduin käyttämään Ilpon eläinlääkärillä. Ilpolle oli tullut kaljuja laikkuja niskaan, kaulaan ja päähän. Kaljuissa kohdissa oli myöskin rupea. Eläinlääkäri epäili oireiden johtuvan kuivaruuasta, jota olin alkanut syöttää kissoilleni. Ilpo sai antibioottikuurin ja kuivaruuat jätettiin pois. Nyt ruvet ovat jo parantuneet ja kaljuihin kohtiin on alkanut kasvaa karvoja. Ilmeisti Ilpo ei kuivaruoka sovi, liharuokia vain.
Indi on kasvattanut lisää turkkia ja on vallan kauniin näköinen. Olen huomannut, että aika usein ruoka-aikana, Ilpo ja Keni pyörivät jaloissani keittiössä odottamassa ruokaa ja Indi on gerbujen terraarion vieressä kyttäämässä gerbuja. Taitaa Indi haluta saalistaa ruokansa itse. ;) Onneksi minunkin antamani ruoka kelpaa.
Gerbiilitkin voivat ihan hyvin. Viime viikonlopulla siskon tyttä oli kyläilemässä luonani ja sai vierailunsa aikana hoitaa eläimiäni. Tyttö ihastui erityisesti gerbiileihin. Hyvin hän oppikin käsittelemään gerbuja. Osasi hienosti ottaa häkistä pois ja pidellä käsissään.Gerbut ovat kaivaneet hienoja käytäviä terraarioonsa, tässä muutama kuva gerbuista ja niiden tunneleista:
 |
| Kaikki gerbut ja tunneli. |
 |
| Aramis kävi kurkistamassa. =) |
 |
| Kukkuu! |
Seuraavat kuvat on otettu 8.1.2012, kun olimme äidin ja koirien kanssa kentällä.
 |
| Keni poseeraa. |
 |
| `Voisitko jo lopettaa sen kuvaamisen?!` |
 |
| Kaverukset. =) |
 |
| Pojat painivat. |
 |
| Ilmeellä. =D |
 |
| Meidän hieno herra. <3 |
 |
| "Katso sä sinne, niin mä katson tänne." |
tiistai, 24. tammikuuta 2012
Vihdoin muistan ja jaksan taas kirjoitella tapahtumia. Anteeksi kovasti tämä pidemmän puoleinen tauko.
Alku kuusta Kenillä oli anturassa pieni haava, joten otimme pari päivää rauhallisemmin. Jalka parani nopeasti ja Kentsu oli iloinen päästessään taas liikkumaan. Pitäisi jaksaa/viitsiä ulkoilla Kenin kanssa enemmänkin, oon vaan ollut niin laiska viime aikoina. No kyl se tästä.
Ollaan käyty pari kertaa äidin, papun ja isän kanssa Kukkasjoella lintuja ruokkimassa. Samalla on myös päästetty koirat juoksemaan vapaana. Kovaahan nuo menivätkin. =) Keni vain haluaisin välillä lähteä pidemmällekin... Viimeeksi kun olimme siellä, oli joessa pari sorsaa. Keni varmaan huomasi ne ja olisi halunnut käydä lähempänä tutustumassa niihin. Ihan tosissani sain komentaa ennen kuin se uskoi ettei se saa mennä jokeen. Kerran tälläisellä reissulla huomasivat koirat edellämme miehen, joka oli kyykyssä kuvaamssa. Äiti ja minä emme vielä miestä nähneet. Keni päästi ilmoille oikein komean varoitushaukun ja Papukin pikkaisen haukahti. Äkkiä mies nousi ylös, taisi hieman säpsähtää meidän hirmujamme. Kutsuimme koirat saman tien luokse, kun ne haukahtivat. Aika nopeasti koirat tulivatkin. Laitoimme koirat kiinni ohituksen ajaksi ja pyysimme anteeksi mieheltä. Onneksi mies ei ollut kiukkuinen, vaan sanoi että on hänellä itselläkin on ollut koiria ja ymmärtää kyllä. Auton luona isä kertoikin varoittaneensa samaista miestä meistä ja koiristamme.
15.1.2012 kävimme Lahdessa näyttelyssä, tuomarina oli Elina Haapaniemi. Keni sai keltaisen nauhan ( eli h:n ) ja arvostelun:
Lähes 3 -vuotias, hieman liian pitkä uros, joka esitetään kovin kevyessä turkissa. Toivoisin hieman paremman luuston. Riittävä kallo, otsapenger voisi olla hieman parempi ja kuono-osa hieman lyhyempi ja vankempi. Oikea purenta. Hyvä kaula ja riittävä ylälinja. Saisi olla paremmin kulmautunut edestä. Hieman pitkä lanne. Toivoisin vahvemman takaosan. Liikkeessä tulisi olla enemmän tehoa.
Tänään kävimme pikku lenkillä äidin ja Papun kanssa. Treenailimme hiukan tokoa. Keni seurasi mukavasti sekä hihnassa, että vapaana. Liikkeestä maahan menokin edistyy koko ajan. Vielä on toki paljon harjoiteltavaa, mutta silti. Laitoimme koirat riviin paikka makuuseen, josta kutsuimme ne luokse samaan aikaan. Tämä olikin hankala harjoitus. Keni lähti tulemaan luokse, mutta Papu tuli sitä päin ja Keni meinasi alkaa leikkimään sen kanssa. Muutaman yrityksen jälkeen päätimme kutsua koirat yksitellen, äiti kutsuisi ekana ja minä hänen jälkeensä. Ekalla kerralla myös Keni lähti tulemaan. Palautin sen takaisin alkuun ja kutsuin vasta sitten luokse, hienosti tli. Teimme saman vielä uudestaan, jolloin käytin Kenillä varmuuden vuoksi käsimerkkiä apuna, jotta se pysyisi paikallaan. Tällä kertaa kaikki meni nappiin. Siihen olikin mukava lopettaa ja lähteä kotiin.
Alku kuusta Kenillä oli anturassa pieni haava, joten otimme pari päivää rauhallisemmin. Jalka parani nopeasti ja Kentsu oli iloinen päästessään taas liikkumaan. Pitäisi jaksaa/viitsiä ulkoilla Kenin kanssa enemmänkin, oon vaan ollut niin laiska viime aikoina. No kyl se tästä.
Ollaan käyty pari kertaa äidin, papun ja isän kanssa Kukkasjoella lintuja ruokkimassa. Samalla on myös päästetty koirat juoksemaan vapaana. Kovaahan nuo menivätkin. =) Keni vain haluaisin välillä lähteä pidemmällekin... Viimeeksi kun olimme siellä, oli joessa pari sorsaa. Keni varmaan huomasi ne ja olisi halunnut käydä lähempänä tutustumassa niihin. Ihan tosissani sain komentaa ennen kuin se uskoi ettei se saa mennä jokeen. Kerran tälläisellä reissulla huomasivat koirat edellämme miehen, joka oli kyykyssä kuvaamssa. Äiti ja minä emme vielä miestä nähneet. Keni päästi ilmoille oikein komean varoitushaukun ja Papukin pikkaisen haukahti. Äkkiä mies nousi ylös, taisi hieman säpsähtää meidän hirmujamme. Kutsuimme koirat saman tien luokse, kun ne haukahtivat. Aika nopeasti koirat tulivatkin. Laitoimme koirat kiinni ohituksen ajaksi ja pyysimme anteeksi mieheltä. Onneksi mies ei ollut kiukkuinen, vaan sanoi että on hänellä itselläkin on ollut koiria ja ymmärtää kyllä. Auton luona isä kertoikin varoittaneensa samaista miestä meistä ja koiristamme.
15.1.2012 kävimme Lahdessa näyttelyssä, tuomarina oli Elina Haapaniemi. Keni sai keltaisen nauhan ( eli h:n ) ja arvostelun:
Lähes 3 -vuotias, hieman liian pitkä uros, joka esitetään kovin kevyessä turkissa. Toivoisin hieman paremman luuston. Riittävä kallo, otsapenger voisi olla hieman parempi ja kuono-osa hieman lyhyempi ja vankempi. Oikea purenta. Hyvä kaula ja riittävä ylälinja. Saisi olla paremmin kulmautunut edestä. Hieman pitkä lanne. Toivoisin vahvemman takaosan. Liikkeessä tulisi olla enemmän tehoa.
Tänään kävimme pikku lenkillä äidin ja Papun kanssa. Treenailimme hiukan tokoa. Keni seurasi mukavasti sekä hihnassa, että vapaana. Liikkeestä maahan menokin edistyy koko ajan. Vielä on toki paljon harjoiteltavaa, mutta silti. Laitoimme koirat riviin paikka makuuseen, josta kutsuimme ne luokse samaan aikaan. Tämä olikin hankala harjoitus. Keni lähti tulemaan luokse, mutta Papu tuli sitä päin ja Keni meinasi alkaa leikkimään sen kanssa. Muutaman yrityksen jälkeen päätimme kutsua koirat yksitellen, äiti kutsuisi ekana ja minä hänen jälkeensä. Ekalla kerralla myös Keni lähti tulemaan. Palautin sen takaisin alkuun ja kutsuin vasta sitten luokse, hienosti tli. Teimme saman vielä uudestaan, jolloin käytin Kenillä varmuuden vuoksi käsimerkkiä apuna, jotta se pysyisi paikallaan. Tällä kertaa kaikki meni nappiin. Siihen olikin mukava lopettaa ja lähteä kotiin.
perjantai, 30. joulukuuta 2011
Taas on mennyt pidempi aika viime päivityksestä, mutta nyt se kiire on OHI! Jess! Toivon mukaan saan kirjoiteltua tännekin nyt useammin. Ja sitten niitä tapahtumia...
22.12. Kävimme taas äidin ja koirien kanssa agiliitämässä Lahdessa samalla hallilla kuin ennenkin. Minulla ja Kenillä meni tällä kertaa paremmin ja olen melko varma että se johtui ohjaajan, siis minun, paremmasta mielialasta. Tein Kenin kanssa kokonaisen radankin pariin otteeseen ja hienostihan se meni. Ohjaajakin pysyi enimmän aikaa koiran vauhdissa. =D Harjoittelimme Kenin kanssa myöskin tokon estehyppyä ensimmäistä kertaa ikinä. Välillä onnistui ja välillä taas ei. Pitäisi itse tietää paremmin miten sen koiralle saisi parhaiten opetettua. Papu meni kanssa agilityä oikein hienosti. Vauhtia meinasi olla välillä liikaakin. ; ) Isä kuvasi videolle meidän menoa. Yritän saada videon tänne piakkoin. Kuvia ei tällä kertaa otettu.
Joulun alla omistajalla pitikin oikein kiirettä. Saldona leipomisista sain: 40 joulutorttua, 40 pientä piparkakkumökkiä, kaksi piparikirkkoa, viisi piparikranssi, yksi iso piparitalo, yksi poro ja reki pipariteos, kolme piparirasiaa siskon lapsille ja siskolle piparirasia, jonka täytin itsetehdyillä tryffeleillä. Huhhuh, tulipahan leivottua. Tässä muutama kuva teoksista:
Vietimme tänä vuonna joulun siskoni luona Jokelassa. Myös koirat olivat mukana joulun vietossa. Keni oli tavallinen oma itsensä ja haki kaikilta ihmisiltä rapsutuksia. Papu oli vähän rauhaton, kunn ihmisiä oli niin paljon ja vielä aika vieras paikka. Siskollani on kolme kissaa, joista yksi ei oikein koirista pahemmin perusta. Keni osaa väistää tätä kissaa, mutta Papu ei meinannut ymmärtää ettei tälle kissalle kannata alkaa uhittelemaan. Haavoilta kuitenkin säilyttiin kaikki. Kumpikaan koirista ei haukkunut joulupukkia. Itse olin melko varma että Keni saattaisi pukin haukkuakin. Keni kun ei ole ennen joulupukkia nähnyt. Kiltisti koirat antoivat pukin kuitenkin tulla sisälle. Joulupäivänä käytiin tätini luona syömässä jouluruoka ja koirat olivet täälläkin mukana. Hienosti koirat käyttäytyivät sielläkin.
Tänä vuonna en ehtinyt väsätä joulukorttia eläimistäni, mutta tässä kuitenkin kuva, jonka otin jouluaattona lemmikeistäni.
22.12. Kävimme taas äidin ja koirien kanssa agiliitämässä Lahdessa samalla hallilla kuin ennenkin. Minulla ja Kenillä meni tällä kertaa paremmin ja olen melko varma että se johtui ohjaajan, siis minun, paremmasta mielialasta. Tein Kenin kanssa kokonaisen radankin pariin otteeseen ja hienostihan se meni. Ohjaajakin pysyi enimmän aikaa koiran vauhdissa. =D Harjoittelimme Kenin kanssa myöskin tokon estehyppyä ensimmäistä kertaa ikinä. Välillä onnistui ja välillä taas ei. Pitäisi itse tietää paremmin miten sen koiralle saisi parhaiten opetettua. Papu meni kanssa agilityä oikein hienosti. Vauhtia meinasi olla välillä liikaakin. ; ) Isä kuvasi videolle meidän menoa. Yritän saada videon tänne piakkoin. Kuvia ei tällä kertaa otettu.
Joulun alla omistajalla pitikin oikein kiirettä. Saldona leipomisista sain: 40 joulutorttua, 40 pientä piparkakkumökkiä, kaksi piparikirkkoa, viisi piparikranssi, yksi iso piparitalo, yksi poro ja reki pipariteos, kolme piparirasiaa siskon lapsille ja siskolle piparirasia, jonka täytin itsetehdyillä tryffeleillä. Huhhuh, tulipahan leivottua. Tässä muutama kuva teoksista:
 |
| Tilaustyön kirkko. Tyhmä kun olen niin muistin ottaa kuvan vasta pakattuani kirkon. |
 |
| Kirkon toinen sivu. |
 |
| Kirkon toinen pääty. |
 |
| Iso piparitalo, joka myös oli tilaustyö. |
 |
| Pieni vihreä piparimökki. |
 |
| Pieni punainen piparimökki. Mökkejä oli myös keltaisen värisenä, niistä ei vain tullut otettua kuvaa... |
 |
| Siskon piparirasia. |
 |
| Rasia ja sen sisältö. =) |
 |
| Tässä näkyy myös kannen sisäpinta. |
 |
| Siskon nuorimmaisen lapsen rasia... |
 |
| ...siskon vanhimman lapsen rasia... |
 |
| ..ja siskon keskimmäisen lapsen rasia. |
Vietimme tänä vuonna joulun siskoni luona Jokelassa. Myös koirat olivat mukana joulun vietossa. Keni oli tavallinen oma itsensä ja haki kaikilta ihmisiltä rapsutuksia. Papu oli vähän rauhaton, kunn ihmisiä oli niin paljon ja vielä aika vieras paikka. Siskollani on kolme kissaa, joista yksi ei oikein koirista pahemmin perusta. Keni osaa väistää tätä kissaa, mutta Papu ei meinannut ymmärtää ettei tälle kissalle kannata alkaa uhittelemaan. Haavoilta kuitenkin säilyttiin kaikki. Kumpikaan koirista ei haukkunut joulupukkia. Itse olin melko varma että Keni saattaisi pukin haukkuakin. Keni kun ei ole ennen joulupukkia nähnyt. Kiltisti koirat antoivat pukin kuitenkin tulla sisälle. Joulupäivänä käytiin tätini luona syömässä jouluruoka ja koirat olivet täälläkin mukana. Hienosti koirat käyttäytyivät sielläkin.
Tänä vuonna en ehtinyt väsätä joulukorttia eläimistäni, mutta tässä kuitenkin kuva, jonka otin jouluaattona lemmikeistäni.
 |
| Huomaattehan kuinka innokkaasti kaikki poseeraavat tässä kuvassa. ; ) |
perjantai, 16. joulukuuta 2011
16.12.2011
Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua sitten viime kerran. Itse olen tehnyt pipari hommia tilaustyylillä, on lenkkeilty ja käyty kentällä kra koirien ja on sitä ehditty käydä hallilla agilityä harjoittelemassakin. On vain ollut niin paljon kaikkea etten ole ehtinyt tätä blogiakaan päivitäämään.
3.12. Kävimme kentällä äidin ja Papun kanssa. Kentälle tuli myös Onni -kultsu ja äiti joutui lähtemään, kun Papu ei tykännyt tulokkaasta. Keni leikki jonkin aikaa Onnin kanssa. Harjoittelimme myös hieman tokoa samalla. Onni oli hyvä häiriötekijä meille ja hienosti Keni jaksoi minustakin kiinnostua. =) Oli kuitenkin ikävää ettemme juuri ehtineet äidin ja Papun kanssa harjoitella kentällä mitään ennen Onnin tuloa. =( No, ensi kerralla sitten.
14.12. Kävimme Lahdessa hallilla harjoittelemassa agilityä äidin ja Papun kanssa. Olimme vuokranneet hallin illalle kello kahdeksasta yhdeksään. Koirat olivat aivan innoissaan päästessään taas esteille. Keni suoritti esteet leikiten. Teimme muutamia radan pätkiä ja ne menivät upeasti. Eihän kaikki toki koko ajna mennyt upeasti. Välillä Keni olisi halunnut hastella tekonurmea tarkemmin ja putki ei vieläkään ollut mikään erityisen kiva. Pääsääntöisesti kaikki meni kuitenkin hyvin. Puomista Keni tykkää todella paljon ja vauhtia on älillä vähän liikaakin. Olin niin onnellinen, kun pysyin tuon hömelöni vauhdissa radanpätkiä suorittaessamma. Hyvä mieli jäi reissusta ja ensi viikolla olisi tarkoitus mennä hallille uudestaan.
15.12. Keni todisti tekevänsä ihan mitä tahansa mamma pyytää, vaikka sitten kiivetä puuhun. =D Ei se toki puuhun päässyt, enkä sitä edes pyytänyt. Pyysin Keniä kiertämään puun, apuna viittasin puun suuntaan. Keni tulkitsi eleeni kehotuksena kiivet puuhun ja hyppäsi ruonkoa päin ylöspäin kavutakseen siitä puuhun. Eihän raukka pieni puuhun päässyt, vaan tupsahtii jaloilleen maahan. Sitten Keni katsahti minuun että: "Mä yritin mamma, mut en mä päässyt sinne". Kyllä minua nauratti. =D Annoin jatkossa selvempiä merkkejä ja sain Kenin ymmärtämään, minulle riittävän pelkän puun kierron. On se vaan upea koira. ^_^ Koko tuo lenkki oli aivan ihana ja Keni kuunteli minua todella hyvin kaikessa mitä teimme. Harjoittelimme sivulle tuloa,seuraamista ja haukkumista. Hienosti Keni totteli koko ajan.
Kuvia en ole vähään aikaan laittanut. Se johtuu siitä, että olen joutunut käyttämään vanhempaa konetta, jossa kuvien laitto on vaikeaa ja hidasta. Kohta saan kuitenkin vaihdettua uudempaan koneeseen. Laittelen kuvia ja videon pätkiä niin pian kuin vain suinkin ehdin ja pystyn. Hyvää joulun odotusta kaikille!
3.12. Kävimme kentällä äidin ja Papun kanssa. Kentälle tuli myös Onni -kultsu ja äiti joutui lähtemään, kun Papu ei tykännyt tulokkaasta. Keni leikki jonkin aikaa Onnin kanssa. Harjoittelimme myös hieman tokoa samalla. Onni oli hyvä häiriötekijä meille ja hienosti Keni jaksoi minustakin kiinnostua. =) Oli kuitenkin ikävää ettemme juuri ehtineet äidin ja Papun kanssa harjoitella kentällä mitään ennen Onnin tuloa. =( No, ensi kerralla sitten.
14.12. Kävimme Lahdessa hallilla harjoittelemassa agilityä äidin ja Papun kanssa. Olimme vuokranneet hallin illalle kello kahdeksasta yhdeksään. Koirat olivat aivan innoissaan päästessään taas esteille. Keni suoritti esteet leikiten. Teimme muutamia radan pätkiä ja ne menivät upeasti. Eihän kaikki toki koko ajna mennyt upeasti. Välillä Keni olisi halunnut hastella tekonurmea tarkemmin ja putki ei vieläkään ollut mikään erityisen kiva. Pääsääntöisesti kaikki meni kuitenkin hyvin. Puomista Keni tykkää todella paljon ja vauhtia on älillä vähän liikaakin. Olin niin onnellinen, kun pysyin tuon hömelöni vauhdissa radanpätkiä suorittaessamma. Hyvä mieli jäi reissusta ja ensi viikolla olisi tarkoitus mennä hallille uudestaan.
15.12. Keni todisti tekevänsä ihan mitä tahansa mamma pyytää, vaikka sitten kiivetä puuhun. =D Ei se toki puuhun päässyt, enkä sitä edes pyytänyt. Pyysin Keniä kiertämään puun, apuna viittasin puun suuntaan. Keni tulkitsi eleeni kehotuksena kiivet puuhun ja hyppäsi ruonkoa päin ylöspäin kavutakseen siitä puuhun. Eihän raukka pieni puuhun päässyt, vaan tupsahtii jaloilleen maahan. Sitten Keni katsahti minuun että: "Mä yritin mamma, mut en mä päässyt sinne". Kyllä minua nauratti. =D Annoin jatkossa selvempiä merkkejä ja sain Kenin ymmärtämään, minulle riittävän pelkän puun kierron. On se vaan upea koira. ^_^ Koko tuo lenkki oli aivan ihana ja Keni kuunteli minua todella hyvin kaikessa mitä teimme. Harjoittelimme sivulle tuloa,seuraamista ja haukkumista. Hienosti Keni totteli koko ajan.
Kuvia en ole vähään aikaan laittanut. Se johtuu siitä, että olen joutunut käyttämään vanhempaa konetta, jossa kuvien laitto on vaikeaa ja hidasta. Kohta saan kuitenkin vaihdettua uudempaan koneeseen. Laittelen kuvia ja videon pätkiä niin pian kuin vain suinkin ehdin ja pystyn. Hyvää joulun odotusta kaikille!
torstai, 1. joulukuuta 2011
Ihana aamu! 1.12.2011
Käytiin tänään Kenin kanssa aamulenkillä ihan vain kaksistaan. Kenillä oli vain tavallinen panta, eikä kuonopantaa. Voi, miten ihana aamulenkki olikaan! ^_^ Keni kulki todella nätisti hihnassa, eikä vetänyt yhtään. Jopa silloin kun, nähtiin toisia koiria tulossa meidän suuntaan, niin Keni vain katseli minua iloisen näköisenä. Tietty minäkin sitten kehuin Kempulaa oikein kovasti ja käännyttiin ennen koiria omalle parkkipaikallemme. Oli se ihanaa, kun Kentsu ei välittänyt niistä koirista vaan katsoi vain minua että: " Kato mamma, mä oon hiano poika, enkä välitä noista yhtään!" ^_^ Toivottavasti päivä jatkuu hyvänä vielä töissäkin. =)
lauantai, 26. marraskuuta 2011
Kävimme tänään Kenin kanssa Nastolan torilla Jouluavauksessa. Hienosti Keni jaksoi kaikkia niitä ihmisiä ja sitä tungosta. Koiria oli hieman vaikeampi jaksaa katsella hiljaa paikaltaan. Tapahtumassa oli poniajelua ja ratsastusta. Keni ei eritysemmin välittänyt poneista. Katseli vaan että "Jaa, tollasia". =) Ihmisten keskellä Keni pisti hurmausvaihteen päälle. Monet Keni saikin hurmattua kuonopannastaan huolimatta. Tuttujakin nähtiin ja heiltä liikeni Kenille rapsutuksiakin. Nyt ollan taas kotona ja emännän pitää alkaa piparihommiin. Ensi kerralla lisää kuulumisia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)