Uimaan?! Minäkö?!

Nuo saattoivat olla Indin ajatukset eräänä kauniina kesäkuun päivänä, jolloin päätin ottaa sen mukaan rannalle koiria uittaman. Mukaan lähtivät siis minä, Indi, Keni, Papu ja isä. Koirat matkustivat auton takakontissa ja kissa sai oleskella omassa kuljetusboxissaan. Perille päästyämme laitoimme koirat hihnaan ja Indin myös. Indi käveli koko matkan uittopaikallemme rantametikössä. Matkaa on varmaan muutama satametriä. Indi käveli koirien seassa. Välillä oli hieman hankalaa, kun Keni oli vauhdilla menossa eteen päin ja Indi tuli hieman hitaammin perässä.

Yhteiskuvan tekele...

Päästyämme perille annoin Indin isälle pideltäväksi ja aloin heitellä koirille keppejä veteen. Koirien veteen menosta Induska ei välittänyt, mutta kun ne tulivat takaisin sai neiti kauhean hepulin. Isä joutui päästämään kissan maahan ja pidellä vain hihnasta kiinni. Indi pyöri kuin väkkärä narun päässä. Lopulta sain sen rauhoitettua isän pitäessä koiria kauempana. Loppu ajan isä oli kauempana rannasta Indin kanssa. Tällöin homma sujui oikein mallikkaasti.

Isä ja Indi.

Terhakka neiti. =)

Indi "melkein" kiipeää puuhun.

Induska käveli koko matkan takaisin autollekin. Kotiin päästyämme oli kissa sen näköinen ettei se enää ikinä lähde kanssani mihinkään. Onneksi neiti leppyi nopeasti. =)

Kaverukset. =D

Jälkijoukko. =)

Matkustajat valmiina kotiin lähtöön. (Indi tosin pääsi takapenkille omaan koppiinsa matkan ajaksi.)

"Studio" kuvat

Indi pääsi/joutui taas kerran kuvauskohteekseni eräänä huhtikuun päivänä. Siinä kuussa ulkona ei vielä ollut parhaat mahdolliset kelit ulkokuvauksia ajatellen, joten sisäkuvia sitten. Tietenkin neiti oli ensin puunattava näyttely kuntoon. Saipa rinsessa oikein rusetin kaulaansakin. Indi on aika helppo kuvattava. Varsinkin sisällä sen saa pysymään paikoillaan ihan mukavasti. Ulkona muu maailma välillä häiritsee neidin keskittymistä. Enemmittä puheitta, olkaapa hyvä. =)

Mikä oli suosikki kuvanne?

Vierailevat tähdet

Kävin tässä eräänä päivänä veljeni luona kuvaamassa hänen kissojaan Emmiä, Juhanaa ja Vileniä. Kisulit tulivat aikoinaan veljilleni meidän tädiltämme, jonka kissat olivat saaneet jälkikasvua. Nykyään samaiset kissat kuuluvat vain yhdelle veljelleni.

Kissat olivat ekaa kertaa suunnitellussa kuvaussessiossa. Veli ei ole niitä paljon kuvaillut, joten kisut olivat aika hämmentyneitä kameran suhteen. kaksi kolmesta suostui oikein mukavasti poseeraamaan jakkaralla, mutta viimeinen kissa ei siihen suostunut. Kuvat puhukoon puolestaan. =)

Emmi neiti suostui mieluusti kuvauksiin.

Hännätön kissa Emmi. =)

Juhana, tutummin Juhis, ei ollut alkuun aivan yhtä varma kuvattavana olemisesta.

Kolmas kissa Vilen ei olisi millään halunnut poseerata kameralle ja olikin heistä vaativin kuvattava.

"En kato kameraan, lälläl lällää lällällää."

"Sulla on lelu?!"

"Näin minä poseeraan. Enkö olekin nätti?!"

"Mun penkki!"

"What?"

"Se hiiri oli ainakin NÄÄÄIIN iso!"

"Mua ei kiinosta."

"Mä en jaksa enää...."

"Vieläkö sä kuvaat?!"