Luukku.

Tämän päivän luukussa komeilee harmava tonttu-ukko. Onnea etsintään!

Ps. Huomenna en enää ilmoittele tähän blogiin luukusta mitään, vaan tiedot läytyvät tämän päivän luukusta. =)

Joulukalnteri asiaa

Tästä päivästä lähtien tulee tänne sivulle ilmestymään joka päivä joulukalenterin luukku. Luukku ei kuitenkaan välttämättä näy tässä etusivulla, vaan voi olla piilossa muissakin osioissa. Huomisesta lähtien Riki kertoo aina tekstissään minkälaista luukkua etsitte seuraavana päivänä. Mielipiteensä tästä tavasta saa mielihyvin kertoa. Onko tämä hyvä idea vai eikö ole? 

Tänään kuitenkin kerron itse, mitä etsittä. Tähyilkäähän pientä tonttutyttöstä. =)
Ps. Luukku näkyy vain omana päivänään. Poistan ne aina seuraavana päivänä. Mukavia etsintä hetkiä.

Taas se alkaa..... =)

Siis joulukalenteri! Kyllä, tänäkin vuonna blogissa päästään seuraamaan joulukalenteria. Käykäähän luukusta sisään. Saatatte yllättyä sisällöstä. =) 

 

Muovit paikoilleen.

 

Joka vuosi isäni ja veljeni Mirko menevät tätini luo ja virittävät muoviprsessut paikoilleen huvimajan ja kuistin ikkunoihin. Olin viime vuona mukana matkassa. Tuolloin mukanani olivat Keni ja Papu. Auttelin tätiäni hieman lehtiä haravoiden. Tänä vuonna olikin hieman erilaista.

Lähdimme tätini luo muovien laittoon 5. marraskuuta. Tällä kerralla mukana olikin vain yksi nelijalkainen, Riki. Myöskin sää oli ihan erilainen kuin viimeeksi. Tuona päivänä oli maassa jo hieman lunta ja ilmassa pakkasasteita. Isän ja Mirkon kiinnittäessä muoveja, minä höntsäilin Rikin kansssa pihapiirissä.

Annoin Rikin olla vapaana pihassa. Pihaa ei ole muuten mitenkään aidattu, muutamia pensaita lukuun ottamatta. Koiruus olisis siis erittäin helposti päässyt omille teilleen. Mutta ei, ei meidän Riki. On muuten aivan ihanaa omistaa koira joka ei ole lähdössä pihasta mihinkään ilman omistajaansa. Kenihän ei tunnetusti pysyisi vapaana pihassa muuten, kuin tarkasti vartioiden. Rikiä minun ei oikeastaan tarvinnut edes pitää silmällä. Se oli koko ajan lähettyvilläni. I-HA-NAA! 

Riki kävi välillä ihmettelemässä mitä ne jätkät oikein puuhasi. Uskalsipa se käydä työvälineitäkin tutkimassa, vaikka ne päästivätkin epäilyttäviä ääniä. Yritin saada otettua kunnon kuvia Rikisestä, muta eihän tuo herranen suostunut olemaan kuin metrin parin päässä minusta. Ei siis kovin helppo kuvattava. 

No , kyllähän sitä muutama onnistunut otos saatiin.

Muovin laittoa.

Täältä tullaan.

Mökki on pieni ja punainen..... =)

Herkun etsintää lumesta. =)

"Löysin näin suuren ruokakupin, mut täällä ei ole yhtään ruokaa. Voi kurjuus."

Töiden jälkeen menimme koko poppoo sisälle herkuttelemaan tätini tekemää pannukakkua. Sen päälle oli valittavana useampaakin hilloa ja sokeria. Omaksi lemppariksi valikoitui tädin oma tekemä mustikkahillo. Se oli aivan mahtavan makuista. Sainpa purkillisen tuota hilloa mukaanikin. 

Meidän syödessä Riki vahti tarkasti jokaista suupalaamme, ihmetellen missä sen osuus oli. No, eihän sille omaa asuutta ollut. Täti kuitenkin heltyi ja antoi pojalle oikein kunnon mureketta. Kylläpä olikin onnellinen koira tuolloin. Nopeasti hävisi herkku suuhun ja jäätiin katselemaan josko vielä lisää saisi, ei kuitenkaan tällä kertaa.

Kaiken kaikkiaan reissu oli aivan mahtava. Oli kiva nähdä taas tätiäkin ja viettää aikaa siellä. Saipa tätikin ne muovit ikkunoihin. =)

Kesän jälkeen tulee...

Syksy! Eli vielä nämä viimeiset syyskuvat ennen kuin pääsemme talvisimpiin postauksiin. Lokakuun loppupuolella oli eräs poutainen päivä, jolloin päätin lähteä napsimaan syyskuvia koiruuksista ja Indistä.Onneksi kävin tuona päivänä ottamassa nämä kuvat. Seuraavat päivät olivatkin taas synkkiä ja sateisia. 

Keni ja Riki käyttäytyivät kuvattaessa oikein malli kelpoisesti. Rikinen oli tietty vähän hämillään, kun ei lähdettykkään lenkille. Tyytyi se kuitenkin kohtaloonsa ihan iloisena. Keni on niin tottunut minun kuvausintoiluuni ettei se vähästä hetkahda. 

 

                                                                                      Tässä kuvassa Riki on niin pennun näköinen. =)

                                                                                    Jota kuta tais vähän väsyttää. Ei tosin oikeasti. =D

 Keni niin iloisena. Meiän vakava poika. =)

 Nämä kaksi seuraavaa kuvaa ovat lemppareitani. Olisi hienoa saada niistä taulut seinälle.

Tietysti minun oli pakko kokeilla ottaa kuvia koirista, kun ne syöksyy lehtikasasta. Eipä vaan oikein onnistunut. Tässä Rikin parhaat kuvat...  Alenpana Kenin kuvat.... voi, voi.....

"Se pisti mut lehtikasaan?! Siis lehtikasaan."

                                                                                      Paras syöksähdyskuva Kenistä.....

                                                                                     "Lällällää. Siinähän otat kuvias!"

Soitin isän avustamaan kuvauksissa. Onneksi hän suostui. Niin isä sitten nappasi muutaman yhteiskuvan minusta ja pojista. Kiitoksia kovasti isä avustasi. =)

"Nyt mä lähen! Mulle riitti."

Arvatkaas kellä on herkkuja? =)

=)

Rakkaus. =)

Riki kruunuineen. =)

Indiä hieman jännitti ulkona olo pitkästä aikaa. Onneksi se pelätessään tulee minua kohti, eikä toiseen suuntaan. Siinä se minun jaloissani aina välillä lävi hakemassa turvaa. Kerran kun makasin maassa kuvaten, tuli Indi minun käsieni suojaan. Se oli siis minun ja kameran välissä. Voi, kunpa olisi ollut joku muu kuvaamassa tuon hetken. Se oli niin suloinen! 

Pieni enkelikissa.