Suuri kuvauspäivä.

Suuri kiitos kaikille jotka jaksavat lukea blogiani. =) Vielä suurempi kiitos kaikille jotka ovat viitsineet ja jaksaneet kommentoida tekstejäni, te olette mahtavia! Olette monesti piristäneet päivääni kommenteillanne, kiitos. ^_^

2.7. päätin pitkästä aikaa ottaa kuvia gerbiileistä häkissään. Se on varsin haasteellista, kun terraarion lasiin jää usein heijstuksia, jos sen läpi kuvaa. Päädyinkin ottamaan terraarion kannen pois ja kuvaamaan siitä. Siltikin veljesten kuvaaminen oli haasteellista. Ne ovat niin kovin nopeita liikkeissään etten aina ehdin kameran kanssa mukaan. Loppujen lopuksi sain kuitenkin aika monta hyvää kuvaa jokaisesta pikku muskettisotureistani.

Aramis...

... Athos...

.. ja Porthos.

Aikani kuvattua gerbiilejä päätin lähteä ulos kuvaamaan Ilpoa ja Indiä. Soitin äidille ja pyysin häntä mukaan avuksi. Ensiksi otimme kuvattavaksemme Ilpon. Äiti piteli kissan talutushihnaa ja minä kuvasin. Jonkin aikaa meni ennen kuin löysin sopivat asetukset kameraan, jotta sain mieleisiäni kuvia. Ilma oli ihana, melkein koko ajan paistoi aurinko. Ilpo oli suhteellisen kiltisti kuvattavana. Välillä se toki oli sitä mieltä että kuvien otto olisi jo riittänyt. =) Halusin Ilposta myös sellaisia kuvia joissa se olisi irti. Nämä kuvat otimme niin että äiti kuvasi ja minä pidin kissasta huolta.

Tyytyväinen kissa, eikös? =D

Nyt riitti Ilpon mielestä.

Aikamme kuvattua Ilpoa vein sen sisälle ja toin Indin mukanani ulos. Alkuun taas minä kuvasin ja äiti huolehti kissasta. Indi on astetta vaikeampi kuvattava. Se ei erityisemmin halua olla ulkona ja on tosi usein kyyryssä maassa. Silloin kun se istuu, niin se useasti katselee olkansa yli poispäin minusta ja kamerasta, huoh... Sain kuitenkin muutamia oikein hyviä otoksi Indistäkin. Indinkin kanssa teimme niin että äiti kuvasi ja minä huolehdin pikku prinsessastani sen ollessa irti.

Taluttaessani Indiä kotiin päin huomasin matkan varrella ruusupensaan joka kukki. Halusin tietenkin prinsessastani kuvia pensaan juurella. Indi vain ei ollut ihan samaa mieltä... Muutama kuva kuitenkin onnistui ja Indi pääsi vihdoin sisälle sen jälkeen. Tässä muutama otos.

Ujo prinsessa. =)

Prinsessa Indi. =)

Osa tämän popstauksen kuvista on minun ottamia ja osa äitini ottamia. Äidille iso kiitos kuvaus avusta, olet ihana. ^_^ Kaikki kommentit otetaan ilolla vastaan. =D

Pitkästä aikaan.

Paljon on taas ehtinyt tapahtua sitten viime näkemän. Anteeksi pitkä tauko, en vain ole saanut aikaiseksi kirjoitella tänne blogiin. Yritän taas kirjoitella tänne ainakin kerran viikossa. Nyt itse postaukseen.

Aloittakaamme kesäkuun 16. päivästä. Tuona päivänä kävimme koko konkkaronkka vierailemassa siskoni luona, sillä heille oli tullut uusi perheenjäsen, jackrusselin terrieri Wooster. Wooster tuli Bubin tilalle. Siskoni joutui luopumaan Bubista jokusen aikaa sitten. Syytä en kerro, ketä kiinnostaa, niin kysyköön siskoltani. Joka tapauksessa, menimme siis katsomaan tätä uutta pentusta. Aluksi jätimme koirat autoon ja menimme sisälle pentua katsomaan pelkällä ihmisporukalla. Wooster oli todella söpö ja pieni. Melkein aloin itsekin haluamaan tuollaisen pikkkuisen sylikoiran. Kuviakin tuli mokomasta söpöliinistä otettua. Kovin montaa en kuitenkaan ottanut, koska en saanut kuvia onnistumaan kovinkaan hyvin.

Söpöliini. =)

  Otin myös muutamia kuvia siskoni kissoista. Mitä mieltä olette kuvista?

Kleopatra. =)

Tihku. =)

Väiski. =)

Oltuamme hetken sisällä menimme ulos ja otimme Kenin autosta ja veimme sen tutustumaan Woosteriin takapihalla olevaan aitaukseen. Takapihalle on tosiaan pystytetty aita, jotta koirat voivat olla pihalla vapaana. Keni oli kovin innoissan pikkuisesta ja olisi halunnut alkaa leikkimään. Woosterkin oli kovin kiinnostunut. Se on todella rohkea pentu ja menee uteliaana tutkimaan uusia asioita.

Vähän ajan kuluttua laitoimme Kenin autoon ja otimme Papun tutustumaan uuteen pentuun. Papu sai tutustua Woosteriin aidan takaa. Minä hoidin Papun tutustuttamisen, sillä äiti jännitti itse liikaa. Papuhan ei oikein tykkää vieraista koirista, emmekä tienneet miten se pentuun suhtautuisi. Oli ihan hyvä että jäimme aidan toiselle puolelle. Ei Papu yrittänyt hyökätä pennun kimppuun tai mitään, mutta Woosteri olisi halunnut tulla hieman liian lähelle. Palkkasin Papua aina kun se katsoi pentuun ja sitten minuun. Tällä tavalla pääsimme metrin päähän pennusta. Siihen olikin hyvä lopettaa. Woosteri vietiin siälle ja Keni ja Papu pääsivät pihalle hieman riehumaan. Se taisi olla Papun lempihetki. =)

Ensin Papu joutui alta vastaajaksi....

... ja sitten osat vaihtuivat. =D

Pitihän minun sitten muutama poseeraukuva ottaa... =)

Vakava Papu.

Keni hymyilee niin kovasti että hampaatkin näkyy. =D

Astetta pienempi hymy. =)

Onnellinen koira. =)

Siinä kaikki tältä erää, lupaan kirjoitella taas piakkoin. Ensi kertaan! ^_^