Elossa ollaan!

Pitkä aika onkin vierähtänyt sitten viime kerran. Pyydän anteeksi tätä taukoa blogissani. Minulla vain on ollut kaiken laista meneillään. Viime kuussa minun piti puurtaa koulun opinnäytetyön kimpussa... Nyt se on onneksi jo valmis, ainakin kutakuinkin. =) Helmikuun viimeisen viikon vietin siskollani hiihtolomaillen. Tästä kerron sitten hieman myöhemmin. Nyt koulun taas jatkuttua olen ollut kipeänä koko tämän viikon ja silti joutunut käymään koulussa jotta pääsen kursseista läpi. Minunhan on näet tarkoitus valmistua tänä keväänä, enkä halua sen vaarantuvan. Eli syitä tähän taukoon on siis monia. Nyt pitäisi taas olla aikaa paremmin blogillekin, joten päivityksiä pitäisi taas näkyä ainakin kerran viikossa. =)

Koska olen ollut koko viikon kuumeessa, en tietenkään ole oikein jaksanut lenkkeillä Kenin kanssa. Pojalla onkin siis kerääntynyt hieman virtaa. Olen muutaman kerran vienyt sekä Kenin että Papun läheiseen metsään aitaukseen. Siellä pojat ovat päässeet vapaiksi riehumaan keskenään, eikä minun ole tarvinnut pahemmin liikkua. Noiden riehumishetkien johdosta Kenille ei ole päässyt kertymään liiaksi virtaa.

6.3 kävimme äidin kanssa aavikolla eli radan luona olevalla hiekka paikalla ulkoiluttamassa koiria. Aluksi kävelimme pienen lenkin "metsässä". Koirat juoksentelivat koko ajan irrallaan matkassamme. Keni tosin meinasi välillä lähteä nenänsä perässä omille teilleen. Sain kuitenkin sen tulemaan takasin luoksemme joka kerta. Lenkin heitettyämme pysähdyimme hiekkamäkeen heittelemään palloa koirille. Äiti heitti ja minä pidin Kenistä kiinni, jotta Papu saisi hieman alkumatkaa. Keni kun muuten nappaisi melkeinpä joka pallon. Pojat juoksivatkin oikein tosissaan pallon perässä, törmäillen välistä jopa puihin. Varsinkin Papu on ihan pallo hullu. Se ei välitä mistään ympärillään, jos vain pallo on näkyvissä. =)

Aikamme heiteltyä palloa, päätimme jatkaa matkaa mäkeä alas ja harjoitella hieman hakua nuoren männikön suojissa. Koirat innostuivat piehtaroimaan lumessa. Mielellämme me niiden annoimmekin pestä itseään lumessa, sillä ilma oli lämmin ja märkä ja koirat varsin hiekkaisia juostuaan mäkeä ylös ja alas. Päätin varmuuden vuoksi tarkastaa Kenin tassut. Sillä kun on aika herkät ylemmät anturat etujaloissa.

Ikäväkseni huomasin Kenin molempien etujalkojen yläantureiden olevan rikki. Toisessa jalassa oli palkeen kieli ja toisessa vain pintavaurioita. Äiti huomasi Papultakin tulevan verta jalasta. Papulta oli mennyt iho rikki toisessa takajalassa jarrutusten takia. Etutassuissakin näkyi hieman verta. Koirat eivät kuitenkaan välittäneet haavoistaan vähääkään, vaan jatkoivat matkaansa oikein iloisesti. Koska haavoista ei tullut paljoa verta ja koirat eivät niistä piitanneet päätimme pysyä suunnitelmassa ja harjoitella hakua.

Ensimmäisenä oli vuorossa Papu. Laitoin Kenin kiinni erääseen puuhun siksi aikaa kun työskentelisimme Papun kanssa. Minä pitelin Papua äidin mennessä piiloon. Äiti meni piilon kolmesti ja joka kerta Papu löysi hänet saman tien. Jee! Papu vaihdettiin remmin jatkoiksi ja Keni pääsi hommiin. Minäkin menin piiloon kolmesti ja Kenikin löysi minut joka kerta saman tien. On meillä vaan hienot haku koirat. Ainakin silloin jos niiden omistaja on piilossa. =) Äiti kävi vielä kerran piilossa Papulta. Jälleen äiti löytyi heti. Soitimme isän hakemaan meidät autolla koirien haavojen ja minun väsymykseni takia.

Kotiin päästyäni vein Kenin suoraan suihkuun ja huuhtelin sen mahanalusen ja tassut. Samalla tarkastelin miltä sen haavat näyttivät. Suihkun jälkeen hain haavan puhdistusainetta,nenäliinoja, sakset ja sidetarpeet. Laitoin Kenin matolle makaamaan ja puhdistelin haavat sen jaloissa. Sain haavat oikein hyvin putsattua, jonka jälkeen aloin laittamaan Kenille siteet tassuihin. Siteet laitoin sen takia ettei Keni heti nuolisi puhdistusainetta pois. En myöskään halunnut haavojen likaantuvan sisällä tai ulkona saman päivän aikana. Illalla ennen nukkumaan menoa otin siteet pois, jotta haavat saisivat ilmaa. Eilen laitoin vielä ekalle päivälenkille siteet Kenin tassuihin kaiken varalta. Sen jälkeen Keni on saanut olla ilman siteitä. Haavat ovat alkaneet parantua ihan hyvin, mutta en kuitenkaan anna Kenin vielä vähään aikaan riehua Papun kassa ulkona. En vielä oikein tiedä menenkö huomenna kävellen tallille ja otanko koirat tällöin mukaan. Voi toki olla etten kävele ollenkaan tallille, sillä nyttenkin minulla on hieman kuumetta. No, huomennahan sen näkee mitä tekee.

Pikku potilas siteineen kaikkineen. =)

Vielä lopuksi haluaisin toivottaa kaikille naisille: Hyvää naistenpäivää!

Kuivannon pelloilla

Viime viikolla Keni kaatui olleessaan kukkasjoella juoksentelemassa ja satutti ilmeisesti takapäänsä. Myöhemmin kotona huomasin ettei Keni halunnut tehdä temppu ja, eikä hyppiä yhtään. Ulkona illalla kun riehutin sitä kepin avulla, se hypppäsi ja päästi kauhean kiljasun. Niin kovasti siihen sattui. Kenihän ei ole ikinä ääneen kertonut satuttaneensa itsensä. Ei siinä muuta kuin pari päivää lepoa ja ihan rauhallisia lenkkejä. Onneksi Keni parani ihan näin koti konstein ja on nyt taas ihan kunnossa. =) 

Viime lauantaina käytiin äidin ja isän kanssa Kuivannnon pelloilla koiria juoksuttamassa. Ajattelin saavani oikein hienoja lumikuvia pojista riehumassa. No todellisuus oli sitten hieman toinen... Olihan niillä pelloilla lunta, mutta ei ihan yhtä paksuna kerroksena kuinmeillä päin on teiden varsilla. Tuuli oli siirrelle lunta pelloilla kasoihin, että silleen. Kenikin päätti taas kerran olla hankala ja meinasi vähän väliä lähteä omille teille. Kumpa se lopettaisi tuon. Keljua jos en voi enää jatkossa pitää sitä vapaana pelloilla. =(

No sain minä kuitenkin jonkin moisia kuvia pojista riehumassa ja hangessa hyppelehtimässä. Kävimme kävelemässä eräällä pellolla jolla emme olleet aiemmini käyneet sen mutaisuuden takia. Sillä pellolla oli ihan kohtalaisen syvä hanki. Ei kyllä ollut kylmä, kun koskemattomassa hangessa kuljettiin. Lämminhän siinä tuli. Pahaksi onneksi reissu päättyi siihen, kun Keniltä tuli verta kolmesta jalasta. ei ne onneksi pahasti vuotanut. Ei ollut tassuisdsa edes kunnon haavaa. Pintaiho vain oli mennyt rikki. Kenihän ei tuosta piitannut yhtään, mutta itse en oikein halunnut jaskaa matkaa. Niinpä lähdimme kotia.  Tylsää, kun Kenin jalat on nyt alkaneet olla noin herkkiä. Pitäisiköhän ostaa sille tossut peltoilua varten? Tässä vielä kuvia reissulta. =)

Poijat laajalla pellolla. =)

Hyökkäykseen! =D

Keni ei vaan jaksa enää tota kakaraa. =)

Lumikoira. =D

Lumi vain pöllysi koirien mennessä.

Kenillä on siivet. ^_^

Tassun putsausta.

Papu tarkistamassa työn tulosta. =)

Kukkasjoki, täältä tullaan!

18. päivä tammikuuta kävimme koirien kanssa kukkasjoella ruokkimassa lintuja. Liikkeellä oltiin vain minä, Keni, isä ja Papu. Isä jäi antamaan linnuille ruokaa ja minä lähdin koirien kanssa pidemmälle metsäpoluille kävelemään. Papu meinasi alkuun lähteä takaisin päin isää etsimään, mutta suostui lopulta meidän matkaamme. Oli ihana kävellä lumisessa metsässä koirien juoksennellessa ympärillä. Aurinkokin paisoti tuona päviänä, joskin se ei juuri metsässä näkynyt. =) Kävelimme koirien kanssa nuotiopaikalle asti, jonne on aikamoinen matka. Meillä ei ollut edes valmista polkua, jota pitkin kävellä. Itse en ollut edes varma reitistä. Onneksi Papu tiesi reitin ja johti meidät hienosti perille.Matkan varrella mennään myös pieni pätkä järven rantaa ja pojat olisivat kovasti halunneet mennä jäälle. Karkasivatpahan ne sinne hiemankin. Onneksi tulivat kutsusta takaisin. Järvenjäätä katsellessani tuli minulle halu päästä kuvaamaan koiria jäällä auringossa. Nyt minulla ei ollut kameraa, mutta päätin kysyä josko isä suostuisi tuomaan meidät sinne seuraavanakin päivänä. Palattuamme takaisin auton luo, otin muutaman poseerauskuvan pojista. Ei vain oikein Keniä ja Papua kiinnostanut olla kuvattavana. =)

Ryhdikäs poika. =)

"Häh, ai mää vai?"

Näin innostunut Papu oli koko ideasta. =)

Suostui se Papunenkin poseeraamaan.

Mikä saksanpaimenkoiran kroppa! Pää vain vaihdettaisiin  ja väritys, niin olis ilmetty seefferi. =D

Papu niin halusi olla kuvattavana. =D

Pojat oli ihan kartalla siitä kuinka poseerata.... juu juu....

Taas tuo kieli!

Kenillä kieli poskella ja toinen niin tyytyväisen näköisenä. Huoh. =)

Papu ei todellakaan hollut poseeraus tuulella.

Keni sen sijaan loisti näissä makuukuvissa. On se vaan upea koira. =)

Seuraavana päivänää eli 19. menimme koko porukalla takaisin kukkasjoelle. Tällä kertaa otin kameran mukaan poluille. Kävellessämme kohti jääkuvauspaikkaani sattui matkalle pienempiä jääpaikkoja, jossa oli ollut isoja lätäköitä. Otin Kenistä muutaman kuvan niilläkin jäillä. Päästyämme perille jouduin ikäväkseni huomaamaan, että olimme tulleet liian myöhään. Aurinko ei enää  paistanut kyseiseen kohtaan. Otin kuitenkin muutaman kuvan. Ei niistä kovin hääppösiä tullut... Minua harmitti kovasti kuvausteni pieleen meno. Jatkoimme matkaa nuotiopaikalle asti. Takaisin mennessämme pyysin äitiä ja isää hypyttämään koiria yhden kaatuneen puun rungon ylitse. Sain muutamia aika kivoja kuvia koirien hyppiessä. Ikävä kyllä kuvat vain ovat kovin pimeitä, kun ei ollut paljoa valoa. Loppujen lopuksi reissu oli oikein mukava, myöhäisestä ajankohdasta huolimatta. Tässä vielä kuvia reissulta. =)

Vauhdilla tulossa. =)

"Hähää! Mä nään sut!"

Papu ion niin onnellinen kun Keni leikkii sen kanssa. =)

Tuo Kenin ilme. =D

Osaa se Papukin antaa takaisin samalla mitalla. =)

"Toi puree!!!"

Poikien painia. =)

"Joko mä saan tulla?"

Kenu pikku jäällä metsässä. =)

Pitkäkaula tulossa!!! =D

Tähystyspaikalla. =)

Järvenjäällä. Tälläisiä niistä kuvista sitten tuli.

"Kiviäkin kiinnostaa hyppiä jonkin puunrungon yli." miettii Keni. =)

Iloisesti tuo kuitenkin hyppi. =)

Papu otti oikein kunnon vauhdit....

.... liiti kauniisti rungon yli....

... vain törmätäkseen Keniini kesken alastulon. =D

Mitä tykkäsitte tämän kertaisesta postauksesta? Olisiko teillä mielessä jokin postaus jonka haluaisitte minun tekevän? Ehdotuksia otetaan mielellään vastaan. =)