perjantai 24. helmikuuta 2012

Mahtava Keni!

Keni on vaan niin upea koiruus että! =) Olen jo jonkin aikaa ollut tyäharjoittelussa eräässä eskarissa ja ehdotin kerran eskarin opettajalle, että Keni voisi joku päivä tulla vetämään lapsia ahkiossa. Eilen Keni sitten saapui eskariin puolenpäivän aikoihin perässään ahkio. Kun pääsin koiran kanssa eskarin pihaan, ryntäsi pieni lapsilauma luoksemme koiraa katsomaan ja silitttelemään. Keni oli aivan sen näköinen että se ajatteli: "Ihanaa,lapsia! Jee!" Vaikka lapsia oli monta sen ympärillä ja vaikka he ns. nojasivat koiran "päälle" nähdäkseen sen, niin Keni oli aivan kiltisti ja nautti vain rapsutuksista ja lumipaakuista joita lapset sille antoivat. Muutama lapsi sai myös pusun Keniltä. <3

Keni hurmasi kaikki, niin lapset kuin aikuisetkin. Eräs avustaja olisi mielellään vienyt Kenin kotiinsakin ihan omaksi koirakseen. Yksi eskarilais poika tarjoitui myös ostamaan Kenin minulta samalla hinnalla jonka itse siitä maksoin, eli 1000€. =) Enpä minä kuitenkaan Keniä kenellekkään antanut tai myynyt.

Eskarilaisista pari oli poissa, mutta oli heitä kuitenkin 18 paikalla, joista 17 halusi Kenin kyytiin. Hienostihan Kempula veti kaikki nämä lapsen vuorotellen. Keni myöskin odotteli kiltisti paikallaan aina kun minu piti käydä riisumassa joko hanskat,huivi tai pipo. Saimme myös eskarin opettajan houkuteltua kyytin.

Eskaripäivän loputtua lähdimme Kenin kanssa kävelemään ensin isäni työpaikalle, jonne jättäisimme ahkion. lkumatkan kuljimme niin, että minä vedin ahkiota ja Keni kulki hihnassa. Pitihän Keninkin saada jo vähän levähtää vetohommista. Sain kyllä muutaman hauskan ilmeen vastaan tulevilta ihmisiltä kun kuljimme näin. =D Loppu matkan Keni sai sitten vetää ahkiota. En viitsinyt pitää Keniä samalla hihnassa, joten laitoin sen tulemaan takanani. Muuten se olisi mennyt liian nopeaa vauhtia ja yrittänyt kiivetä lumipenkkoihin.

Jätettyämme ahkion isälleni, lähdimme jatkamaan matkaa kotia päin. Annoin Kenin olla irrallaan ja ai että se oli iloisen näköinen! Keni juosta hyppelehti edelläni ja jäi aina välillä odottelemaan minua tai juoksi takaisin luokseni. Miten siinä vielä riittikin niin paljon energiaa. Lopulta jouduin laittamaan Kenin hihnaan kävelemään, kun hajut alkoivat liikaa vetämään Keniä puoleensa. Emme kävelleet kotiin asti vaan pysähdyimme linkkupysäkille odottelemaan bussia. Bussin tultua nousimme kyytiin. Hienosti Kenu uskalsi tulla vaikka oli ekaa kertaa bussissa. Keni oli tosiaan nyt ekaa kertaa bussin kyydissä ja voi että kun se on mahtava koira! Keni oli juuri sellainen kuin hyvän matkakoiran kuuluukin olla. Se oli koko matkan rauhallinen, mutta kiinnostunut. Se kuunteli autosta tulevia ääniä kovin kinnostuneena.

On se vaan ihanaa omistaa noin upea koira. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti