perjantai 24. kesäkuuta 2011

Uimaan!

Keni pääsi tänään aamulla uimaan rantametiköstä. Isäni vei meidät sinne. Keni oli oikein onnessaan. =) Se nouti keppiä todella innoissaan vedestä, eikä olisi aina halunnut kepistä luopuakkaan. Ainoa huono puoli reissussa oli se, että Keni kaatui metsässä juostessaan, ja satutti jalkansa. Onneksi se näyttää olleen pelkkä kolhaisu. Nyt Keni jo käyttää jalkaansa aivan normaalisti. Hyvä ettei Kenistäkin tullut jalkapotilasta. ^_^

torstai 23. kesäkuuta 2011

Poseerauksia ja ulkoilua...

Laitampa pitkästä aikaa muutaman kuvan.


Keni on saanut oman repun. ^_^




















Nähtiin ulkoillessa myös yksi vieras kissa, nimeltään Santtu. =)


Santtu poika se katsoi tarkkaan oppia Ilpolta miten kissaherran kuuluu käyttäytyä. ^_^

Ukkonen

Toissapäivänä oli ukkonen ihan päällä ja salamakin iski jonnekin ihan lähelle oikein kunnolla rysähtäen. Oltiin tällöin äitini luona Kenin kanssa ja Keni raukka se pelkäsi ihan tosissaan. Koko koira tärisi ja menikin lopulta sängyn alle turvaan. Itse taas pidän ukkosesta. No, toivottavasti ei tule enää kovin monta ukonilmaa tänä kesänä.

Toivottavasti jalkani paranee pian. Olisi näet koiranäyttely tulossa 2.7. Olisi ihan kiva päästä sinne. Kotkan Ruusu kun meni meiltä jo ohi suun...

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Anteeksi

Anteeksi, että on päässyt taas käymään näin. Tosin tällä kertaa syy ei ole yksin minun. Netti alkoi temppuilla enkä ole pitkään aikaan päässyt nettiin omalta koneelta. Nytkin olen äitini koneella. Oman koneeni netti ei toimi vieläkään. >:(

Olen myöskin satuttanut jalkani. Kaaduin ollessani Kenin kanssa pyörälenkillä. Tuloksena on nilkka kipeä, turvoksissa ja lastassa. Sain myöskin kyynärsauvat. Keni osaa todella hienosti varoa minua ja jalkaani, sekä silloin kun liikun keppien kanssa että ilman. Olen pari kertaa käyttänyt Kenin tienvarrella pissatuslenkillä keppien kanssa kulkien. Keni tulee silloin todella kiltisti takanani, vain välillä sitä täytyy muistuttaa ettei ohi saa mennä ja heti uskoo sen. Kun päästän sen tien luona pidemmällä remmillä eteeni kulkemaan, niin Keni pysähtyy aina hihnan kiristyessä odottamaan minua. Ei puhettakaan että vetäisi. Ollaan nähty muutama koirakin näillä lenkeillä, eikä Keni ole silloinkaan alkanut vetämään, vaika terveenä ollessani se onkin aika usein tehnyt niin. On se vaan upea koira! kiss

Yritän päivittää taas pian, heippa!