perjantai 24. kesäkuuta 2016

Toukokuinen päivä

Toukokuun aikana kävimme muutamankin kerran pelloilla kuljeskelemassa. Voi kun olisikin omaa peltoa ja metsää! On se vain niin ihanaa kulkea koirien juostessa vapaana ympärillä. Kamera oli minulla tietenkin mkana äidin voihkaisuista huolimatta. Kaikkialla oli niin vihreää ja kaunista. Heti alkuun koirat joutuivat poseeraamaan yhteiskuvassa. Sain muutamia tosi kivoja kuvia pojista.


Isot pojat niin vakavina...

... ei vaiskaan! Hauskaahan meillä on.


 Vapaa käskyn kuultuaan lähtivät nuorimmat heti täysillä matkaan. Vanha herra sen sijaan jäi vielä hetkeksi istuskelemaan ja nauttimaan rauhallisesta hetkestä ilman kakaroita. Seuraavasa kuvasarjassa näette tämän tapahtuvan.





Pian vapaaksi pääsyn jälkeen alkoivat pojat riehumaan. Keni ja Papu leikkivät keskenään ja Riki pyörii ympärillä haukkuen ja Papua napsien. On se vaan hienoa katsoa kuinka pojat tulevat keskenään toimeen. Alku sähellyksen jälkeen Keni kulki yksinään, nuorten juostessa yhdessä. Papun ja Rikin juoksua on hauska katsella. PApu päättää suunnan ja Rikinen seuraa perässä. Välillä pentusen piti käydä tarkistamassa mitä Keni on löytänyt ja olisko siellä hauskempaa. Toki myös omistajaa käytiin moikkaamassa säännöllisin väliajoin.






Mitä isot edellä sitä pienet perässä. ;)

Täysiää!!!

 Äiti auttoi minua ottamaan Rikistä seisotuskuvan pellolla. Äiti hoiti koiran seisotuksen ja minä kuvasin. Tämän jälkeen pyysin äitiä avustamaan vielä muutamssa juoksukuvissa. Tarkoituksena oli saada kuvia kohti juoksevasta koirasta. No tämä ei oikein onnistunut. Itse olin väärässä kohdassa aurinkoon nähden ja tarkennukset eivät aina oikein onnistuneet. Sain kuitenkin muutaman onnistuneen otoksen.








Tielläkin kävimme kävelemässä. Aina kun näen koirien jolkottelvan tuolla hiekkatiellä, tulee mieleeni kunnon kyläkoirat. Pojat siinä kulkevat raitilla. Varsinkin noina hetkinä kaipaan asuvani maalla omalla maatilalla. Nuo maisemat ovat vain niin upeita.



Poijjaat kylän raitilla. =)




Eikö ole kaunista.

Otettiin vielä jokaisesta koirasta seisotuskuva tiellä. Tällä kertaa kuvaajana toimikin äiti ja minä hoidin koirien asettelun kuvia varten. Äiti sai hienot kuvat napattua. Kiitos äiti!




Reissun loppuun vielä pakolliset yhteisposeeraukset. Oli kyllä kiva reissu  jälleen kerran. Kiitos äiti ja isä tästä mukavasta mahdollisuudesta. =)



sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Hoitokoira

Noin kuukaisi sitten äiti ja isä lähtivät koko päiväksi reissuun ja Papunen jäi minulle hoitoon. Alkuun Papu oli omassa kodissaan, kunnes tuli ensimmäisen ulkoilun aika. Käytin eka Kenin ulkona ja kävin sen sitten vaihtamassa Papuun. Seuraavaksi hakemaan Riki mukaan ulos. Riki ja Papu kulkivat vallan hienosti yhdessä lenkillä. Menin vain pienen lenkin lähistöllä, jonka jälkeen vein koiruudet metsään aitaukseen. Siellä ne pääsivät leikkimään irrallaan. Riki kovasti yritti saada Papua leikkimään siinä onnistumatta. Juoksivat pojat yhdessä pitkin aitausta kuitenkin.

Oli niin mukavan tuntuista kun kummatkin koirat tuli heti luokse kutsusta ja muutenkin ne pysyttelivät lähelläni. Kenihän olisi lähtenyt seurailemaan jotain jälkiä, jos olisi ollut mukana. Kamera oli tietenkin mukana ja kuvia tuli otettua. Olkaapa hyvä. =)








Kaverukset. =)

Lenkiltä toin molemmat koirat kotiin. Myöhemmin päivällä hain myös Kenin kotia ja hyvin pojat tulivat juttuun kämpässäni. Papua hieman harmitti kun Keni ja Riki leikkivät yhdessä. Se yrittikin komentaa niitä haukkumalla lopettamaan. Minä vaan tuhmana kielsin mokoman. Oli kiva huomata että voin jatkossakin ottaa Papun meille hoitoon tarvittaessa. =)

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Uimaan!

Riki on päässyt uimareissulle mukaan jo kahdesti. Ensimmäisellä kerralla mukana olivat äiti, Papu, minä, Keni ja Riki. Isä vei meidät Hevosniemeen ja jätti sinne, lupasimme näet tulla kotia kävellen. Uima reissuilta on aina kiva kävellä kotiin, sillä koirat kuivuvat melkein kokonaan matkan aikana.


Päästyään irti koirat alkoivat tuttuun tapaan riehumaan. Keni tosin yrittää välttyä tältä, mutta kakarat eivät anna vanhuksen olla rauhassa. Tuolla Hevosniemessä on ihanat metsäiset reitit joita kävellä, Aina välillä tulee sopiva kohta vastaan, jossa koirat pääsevät pulahtamaan veteen. Keni ja Papu tykkäävät pulikoida vedessä varsinkin jos niille heittää jotain noudettavaa. Riki meni veteen Papun perässä jo venerannassa, mutta myöhemmin se alkoi hieman epäröimään veteen menemistä. Tiedä sitten mistä tuo johtui. Ehkä Kenin ja Papun riehakas meno hiukan hillitsi pienen pojan intoa.



Kävi riki sentään muutamia kertoja pulahtamassa veteen. Poika vain ei oikein osaa oikeaa uima-asentoa. Rikinen yrittää uida mahdollisimman pystyssä ja roiskuttaa vettä ihan hirveästi etutassuillaan. Toivottavasti pikkanen oppii vielä uimaan paremmassa asennossa. Jokainen koira pääsi hakemaan palloa vedestä. Tässäkin asiassa oli Rikillä opettelemista. Huonosta uima tyylistä johtuen pallo ei ollut aina helposti havaittavissa. Kyllä Rikikin silti pallon toi takaisin useampaan otteeseen.

Innokkaat uimarit.



Rikin taidonnäyte uimahypyssä.
1...

2...

ja 3!








Toinen uimareissu tapahtuikin tällä viikolla keskiviikko iltana. Työkaverillani on 14 viikkoinen berninpaimenkoira Niilo ja sovimme tuolle päivälläpentutreffit. Alku kohtaaminen pentujen kesken meni aika rauhallisesti. Niilo oli kovin kiinnostunut Rikistä ja Riki hieman varuillaan vieraan pennun kanssa. Irti päästyään molemmat pennut pysyivät aluksi aika tiukasti oman omistajansa mukana. Vähitellen pennut uskaltautuivat jolkottelemaan yhdessä.

Riki osoitti olevansa jo aika moinen vesipeto. Se meni oikein mielllään veteen kahlailemaan ja uimaan. Niilokin tuli reippaasti veteen, mutta uiminen ei oikien innostanut. Saimme sen kyllä muutaman kerran uimaan, mutta se teki joka kerta tiukan uu-käännöksen rantaa kohden.





Hymyhuulet. =)





Uimapaikalla Riki ionnostui haastamaan Niiloa leikkimään. Niilo parkaa vain hieman hirvitti meidän pedon vauhti. Riki veti ympyrää kaasu pohjassa ja kävi aina välillä vilkaisemanssa Niiloa. Josko toinen jo kohta yhtyisi leikkiin. Lopulta Niilokin uskaltauti juoksemaan Rikin perässä. Vaan eihän 14 viikkoinen millään pysybyt puolivuotiaan vauhdissa. Voi miten Niiloa harmitti. Kovasti se yritti käskyttää Rikiä haukkumallta pysähtymään tai edes hidastamaan. Riki ei tietenkään uskonut, vaan jatkoi täysillä pyyhältämistä.





Matkan jatkuessa poikaset kulkivat hienosti mukana ympäristöä välillä tutkien. Kerran Riki lähti jonkin hajun perään eikä meinannut tulla kutsusta takaisin. Lopulta tuli luokse ja jatkettiin matkaa. Päästyämme lähelle kaverin autoa päätimme ottaa pojista yhteiskuvan. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Eiväthän pojat olisi halunneet paikallaan olla ainakaan yhtäaikaa. Pienen alku sähellyksen jälkeen sain monta onnistunutta otosta kaveruksista.



Niilo:"Onko mun pakko olla tässä ton höslän kanssa?"


Toivottavasti pääsemme pian taas uimaan. Pentutreffejäkin olisi tarkoitus saada järkättyä Niilon kanssa jatkossakin.