tiistai 24. tammikuuta 2012

Vihdoin muistan ja jaksan taas kirjoitella tapahtumia. Anteeksi kovasti tämä pidemmän puoleinen tauko.

Alku kuusta Kenillä oli anturassa pieni haava, joten otimme pari päivää rauhallisemmin. Jalka parani nopeasti ja Kentsu oli iloinen päästessään taas liikkumaan. Pitäisi jaksaa/viitsiä ulkoilla Kenin kanssa enemmänkin, oon vaan ollut niin laiska viime aikoina. No kyl se tästä.

Ollaan käyty pari kertaa äidin, papun ja isän kanssa Kukkasjoella lintuja ruokkimassa. Samalla on myös päästetty koirat juoksemaan vapaana. Kovaahan nuo menivätkin. =) Keni vain haluaisin välillä lähteä pidemmällekin... Viimeeksi kun olimme siellä, oli joessa pari sorsaa. Keni varmaan huomasi ne ja olisi halunnut käydä lähempänä tutustumassa niihin. Ihan tosissani sain komentaa ennen kuin se uskoi ettei se saa mennä jokeen. Kerran tälläisellä reissulla huomasivat koirat edellämme miehen, joka oli kyykyssä kuvaamssa. Äiti ja minä emme vielä miestä nähneet. Keni päästi ilmoille oikein komean varoitushaukun ja Papukin pikkaisen haukahti. Äkkiä mies nousi ylös, taisi hieman säpsähtää meidän hirmujamme. Kutsuimme koirat saman tien luokse, kun ne haukahtivat. Aika nopeasti koirat tulivatkin. Laitoimme koirat kiinni ohituksen ajaksi ja pyysimme anteeksi mieheltä. Onneksi mies ei ollut kiukkuinen, vaan sanoi että on hänellä itselläkin on ollut koiria ja ymmärtää kyllä. Auton luona isä kertoikin varoittaneensa samaista miestä meistä ja koiristamme.

15.1.2012 kävimme Lahdessa näyttelyssä, tuomarina oli Elina Haapaniemi. Keni sai keltaisen nauhan ( eli h:n ) ja arvostelun:
Lähes 3 -vuotias, hieman liian pitkä uros, joka esitetään kovin kevyessä turkissa. Toivoisin hieman paremman luuston. Riittävä kallo, otsapenger voisi olla hieman parempi ja kuono-osa hieman lyhyempi ja vankempi. Oikea purenta. Hyvä kaula ja riittävä ylälinja. Saisi olla paremmin kulmautunut edestä. Hieman pitkä lanne. Toivoisin vahvemman takaosan. Liikkeessä tulisi olla enemmän tehoa.

Tänään kävimme pikku lenkillä äidin ja Papun kanssa. Treenailimme hiukan tokoa. Keni seurasi mukavasti sekä hihnassa, että vapaana. Liikkeestä maahan menokin edistyy koko ajan. Vielä on toki paljon harjoiteltavaa, mutta silti. Laitoimme koirat riviin paikka makuuseen, josta kutsuimme ne luokse samaan aikaan. Tämä olikin hankala harjoitus. Keni lähti tulemaan luokse, mutta Papu tuli sitä päin ja Keni meinasi alkaa leikkimään sen kanssa. Muutaman yrityksen jälkeen päätimme kutsua koirat yksitellen, äiti kutsuisi ekana ja minä hänen jälkeensä. Ekalla kerralla myös Keni lähti tulemaan. Palautin sen takaisin alkuun ja kutsuin vasta sitten luokse, hienosti tli. Teimme saman vielä uudestaan, jolloin käytin Kenillä varmuuden vuoksi käsimerkkiä apuna, jotta se pysyisi paikallaan. Tällä kertaa kaikki meni nappiin. Siihen olikin mukava lopettaa ja lähteä kotiin.