sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Siskon vierailu.

Viime postauksessa mainitsinkin siskoni tuleen samana päivänä (eli 8.11.) meille kylään perheineen viettämään isänpäivää. Heti heidän tultuaan teimme tärkeimmän, lähdimme juoksuttamaan koiria pellolle. =) Matkassa olivat siis Papu, Keni ja Wooster omistajineen. Kovinkaan paljoa eivät pojat juosseet yhdessä, mutta jonkin verran sentään. Woosteri liikkui varmaan eniten. Se mennä viipotti omia aikojaan palaten aina välillä tarkastamaan mikä on tilanne. Yhdessä vaiheessa päittemme yli lensi neljä joutsenta ääntä pitäen. Wooster lähti jahtaamaan lintuja. Höhlä koira. Onneksi se lopulta luovutti. Keni ja Papu eivät joutsenista välittäneet pätkääkään.

Kamerakin oli mukana tottakai ja minä otin taas hirveän paljon kuvia. =D Ikävä kyllä monikaan kuva ei onnistunut... Parhaat kuvat tulivat Woosterista, joten nyt on kuvia pikku velikullasta. On kuvia juoksevista, seisovista, hyppivistä ja poseeraavista koirista. Katsokaapa vaikka. =)

Siellä ne joutsenet lentää....

.... ja siellä se Wooster on lintujen perässä. =)

Pikkuinen saikin ottaa pellolla aikamoisia loikkia ettei maha raapiutunut korsiin.



Woosterilla oli asiaa!


Woosterin kuvien vastapainoksi juoksukuva myös Kenistä.

Pojat! Katsokaa tänne päin, kameraan!

"Ai, sinne päin?!"


Papua ei oikein kiinnostanut kuvaustuokio.

Ja taas mennään!

Wooster on niin söpö tässä. =)



Iloiset peltoilijat. =)


Näyttää ihan siltä että Woosterilla on vain töpöhäntä. =D


"Mä saan sen, mä saan sen!"

Velikulta poseeraa. =)

Ja toiset joutuu odottaa.

Tämän parempaa poseerauskuvaa en saanut Papusta.


Paras yhteiskuva. Ei poikia oikein huvittanut olla kuvattavana.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Lunta!

Marraskuun ensimmäisellä kokonaisella viikolla meillä oli lunta! Ikävä kyllä se myös suli samalla viikolla pois... Toivottavasti pian sataisi ihan pysyvä lumi.

Joka tapauksessa 8. päivän aamuna lähdin lenkille kera Kenin ja Indin. Indi ei ollut ihan varma mitä mieltä lumesta pitäisi olla. Se kun on niin kovin kylmää. Ei neiti siitä pahemmin silti välittänyt, ulkona kun on paljon katseltavaa ja kuunneltavaa. Jostainhan voi hyökätä vaikka peikko kimppuun, jos ei ole varuillaan. Minä kyllä olen vakuutellut Indille suojelevani sitä kaikelta pahalta, mutta silti se vain on varuillaan. No, eipä ainakaan vahongossa joudu pulaan. Kivasti tyttö kävelee niin kauan, kun ei näy eikä kuulu muita liikkujia. Muita kuullessaan tai nähdessään Indi maastoutuu. Liikkeelle lähtö onkin sitten astetta vaikeampi.

Oli minulla myös kamera mukana reissussa. Valoa oli vain niin kovin vähän ettei kuvat oikein tahtoneet onnistua. Sain kuitenkin ihan suht hyviä kuvia, tässäpä muutama.









Tässä Indi näyttää minusta ihan pikku ilvekseltä. =)







Samana päivänä siskoni tuli perheineen käymään kylässä. Mutta siitä kerron sitten ensi kerralla. =D

perjantai 21. marraskuuta 2014

Peltoilua.... taas. =D

En ole viime aikoina oikein ehtinyt kirjoitella blogiin. Minulla on alkanut jo joulukiireet. Olen näet alkanut piparihommat jälleen kerran. Ensimmäiset tuotokset ovat myynnissä 30.11. Riihimäen joulumyyjäisissä. Yritän kuitenkin parhaani mukaan ehtiä kirjoitella tännekin. =)

Viime kuun lopussa kävimme äidin kanssa jälleen kerran juoksuttamassa poikia Kuivannon pelloilla. Jonkin aikaa pojat painelivatkin oikein kunnolla menemään. Ikävä kyllä Keni piankin päätti alkaa mielummin etsimään hiiriä pellosta. Päätin tällä kertaa kokeilla kutsua ja komentaa Keniä hiljaisella ja nätillä äänellä. Se toimikin aika hyvin, Papu vaan ei tykännyt siitä. Se alkoi kulkemaan ihan äidin pohkeen vieressä. Papu oli varma, että nyt on jokin viella, kun toi (minä siis) puhuu noin omituisesti.  Papu ei ihan oikeasti suostunut lähtemään äidin läheltä mihinkään. Voi poika parkaa. =)

Kuten aina oli minulla tälläkin kertaa kamera mukana. Tosin nyt käytössä oli äidin kamera Canon 60D. Jonkin verran otin riehumiskuvia, mutten kovin paljoa. Niitä kun on jo PALJON ja ne on aika saman näköisiä. Tässä "muutama" kuva reissusta.

Pojat oottavat kiltistä lupaa lähteä.

Lupa saatu! =D



















Poseeraus kuviakin tuli otettua, Kenin aloitettua etsintänsä. Papu vaan on ihan tosi tylsä tyyppi. Siitä kun saa useimmiten parempia kuvia kuin minun pojastani.... huoh. No, toki Papu siis oikeasti on oikein kiva koira. Olisi vaan kiva saada Kenistäkin yhtä paljon hyviä ja onnistuneita kuvia. Sain kuitenkin molemmista pojista ihan mukavasti hyviä kuvia. Varoitus kuvia on paljon. Sori vaan. =)

 Ensin Papu. =)





Herkku, herkku, herkku...

"Se on mun!"

"Mitä äiti?"

"Joo, joo äiti."




Seuraavaksi Keni. =)









Lopuksi vielä yhteiskuvia. =)

Ryhmä rämä. =)





Autolle päin lähdettäessä löysimme jäätyneen ison lätäkön. Kokeiltiin suostuisiko pojat kävelemään jään päällä. Keni kulki jäällä varsin itsevarmasti ja Papu hieman varovaisemmin. Minä tietty päätin sitten ottaa kuvia pojista. Hienosti pojat jaksoivat olla kuvattavanakin. Keni vain siirtymistilantessa kulki vähän liian vauhdikkaasti ja jää alkoi hajoilemaan. Olisi hienoa päästä kuvaamaan poikia ihan järven jäällä. Saapa nähdä toteutuuko haave tänä "talvena" ollenkaan. Viellä ei ole edes lunta maassa... Mitä pidätte poikien jääkuvista?






"Onks pakko, jos ei taho?"



Autoa lähestyessämme pyysin äitiä ottamaan muutaman juoksukuvan minusta ja pojista. Tälläisiä nistä tuli.


Alkuun koirat oli ihan hallussa...

... mut sitten ne karkas lapasesta. =)

Haluatteko minun kirjottelevan jatkossakin peltoiluistamme, vai ovatko ne liian saman tapaisia ja tylsiä? Kerrottehan mielipiteenne. =)