Keni

Nimi: Bywater Gertjan

Rotu: Australianpaimenkoira
Isä: Imagineer´s Incredilble Lad
Emä: Stargate´s Bridges Of Bywater
Syntynyt: 18.2.2009
Korkeus: n.58cm
Paino: 28.5kg
Lonkat: A/B
Kyynärät: 0/0
Selkä: Terve
Silmät: Terveet
Kuollut: 9.9.2021

Keni on ensimmäinen oma koirani,jota sainkin odottaa kymmenisen  vuotta. Kun viimein sain vanhemmiltani luvan ottaa koiran, piti minulle alun perin tulla belgianpaimenkoia groenendael. Soittelinkin eräällä kasvattajalle, mutta homma sitten jäi kun kesä oli jo lopuillaan. Talven aikana sitten pongasin aussit jonkin sivun kautta. Kävimme äidin kanssa näyttelyssä katsomassa ausseja ja ihastuimme niihin täysin. Etsin tietoa ausseista ja pian oli selvää, että oma koirani olisi aussi.
Internetin kautta päädyin Bywater -kennelin sivuille.

Kyselin kasvattajalta kaikenlaista ausseista ja pennuista joita hänellä juuri oli. Kävin katsomassa pentuja, hakien narttu pentua. Keni kuitenkin hurmasi minut jo pentuna. =) Pentutestin tultua asia varmistui minun kohdaltani täysin. Keni kuulosti juuri minulle sopivalta.

Haimme Kenin Kuopiosta kasvattajaltaan 1.5.2009 Kenin ollessa n.10 viikkoinen. Kotimatkalla Keni enimmäkseen nukkui. Kotona sitä oli vastassa yllättynyt Ilpo, joka ei ollut aivan varma mitä mieltä se oli tulokkaasta. Keni oli jo pentuna hyvin rauhallinen. Sisällä se eniimmäkseen oleskeli, jollei kukaan leikkinyt sen kanssa. Ainoat tuhot, jotka muistan Kenin tehneen, ovat kaksi rikki purtua johtoa, ja tapettien ja listojen maistelu. Keni on mielestäni ollut ns. helppo koira ja se on minun onneni. =)

Pieni Keni haku päivänä 1.5.2009

Pienestä pennusta on kasvanut iso aikuinen koira. Keni on jokseenkin kova, eikä siis paljoa hetkahda vaikka joskus tekisinkin jotain virheitä sitä opettaessani. Kenin kanssa suurimmat ongemat ovat hihnakäyttäytyminen ja itsenäisyys. Keni kun ei paljoa välitä vaikka jäisikin yksikseen metsässä. Se menisi välillä vallan mielellään omia teitään. Hihnassa Keni veti ennen paljon ja räyhäsi muille koirille. Tyhmä kun olin, enkä ajoissa alkanut harjoiittelemaan tuota hihnakäyttäytymistä. Nykyään Keni käyttäytyy hihnassa jo paljon paremmin. Kuonopantaa käytämme vieläkin aina välillä, muttei suinkaan joka päivä. Myös koirien ohitus sujuu jo paljon paremmin.

Kenin kanssa olemme käyneet pentukurssilla, parilla tokokurssilla ja agilityn alkeiskurssilla. Kovasti minulla olisi intoa mennä Kenin kanssa toisellekin agilitykurssille, nyt vaan ei voi. Agility on Kenistä mukavaa ja varsinkin puomi on kiva. Tokoa Keni tekee välillä oikein mukavasti, mutta usein näkyy ettei se ole Kenin lempi puuhaa. Tokoa ja agilityä harrastelemme ihan kotioloissa ja kotikonstein. Jälke, hakua tai rauniokoira toimintaa olisi kiva päästä kokeilemaan, kun Keni niin mieluusti menisi nenänsä perässä. Ehkäppä joskus vielä kokeilemmekin. Keni käy kanssani myös pyörälenkeillä. Lapsiakin Keni on vetänyt, niin pulkassa kuin ahkiossakin.

Kenin taidonnäyte omatekoisella esteellä.

 Keni on todella lapsirakas. Se ei välitä vaikka pikkuinen tutkisi sen tassuja, kurkistaisi sen kitaan tai veisi sen luun suusta. Kiltisti se antaa lasten kosketella itseään. Ennemminkin lapsia pitää vahtia, että antavat välillä koiran olla ihan rauhassa. Keni on minulle maailman paras koira. <3>