Kuvaajana

Huhtikuun puolessa välin siskoni tuli perheineen kyläilemään. Tietenkin me lähdimme koirien kanssa lenkille ja treenaamaan. Matkassa mukana siis neljä koiraa ja minä, äitini ja siskoni. Äiti oli ottanut matkaan mukaan rallytoko kyltit. Perillä treeni paikassamme pistin omat koirani puuhun kiinni ja tein meille kolme rallyrataa. Treenattuani jonkin aikaa koirineni päädyin jättämään koirat puuhun ja ottamaan kuvia Papun ja Woosterin suorituksista. Homma oli sen verran mukavaa, että täytynee jatkossakin tehdä. Jos vaikka jättäisi omat koirat kokonaan kotia ja vaan kuvaisi toisten menoa? Ehkäpä.

Hieman joutuivat sisko ja äiti minua odottelemnaan kun kuvaamisen jälkeenkin vielä kävin radat läpi molempien koirien kanssa. Loppuun otin vielä ryhmäkuvan koiristamme. Kiitoksia kärsivällisyydestänne äiti ja sisko. =)

Mutaista!

Maaliskuun lopussa päätimme äidin kanssa lähteä juoksuttamaan koiria pellolle. Heti irti päästyään lähtivät koiruudet riehumaan. Hetken aikaa ne jouksivat ja leikkivät yhdessä. Hieman rauhoituttuaan tuttuun tapaan Riki ja Papu juoksentelivat lähettyvillä ja Keni lähti hajujen maailmaan seikkailemaan välillä tullen moikaamaan meitäkin.

Iloinen Riki. =)

Posetuskuvat lenkin alussa. =)

Meidän potretti. =D

Siinä pellolla haahuillessamme tulin katsoneeksi koirien jalkoihin ja mitä näinkään... Kuraa! Varsinkin Riki onnistui hommaamaan itselleen oikein kurahaalarit. Tiedossa olisi siis koirien pesua kotiin päästyämme, jee.... No, olihan se kuitenkin ihanaa nähdä koirien nauttivan peltoilusta ja äidin rauhoittelu puheiden avulla laski harmitukseni minimiin. =)

Posetuskuvat myöhemmin reissussa.... Miten niin on mutaista porukkaa?!

Oikea kurahousu.

Yhdessä vaiheessa Keni alkoi taas olla niin nenänsä vietävissä, että se oli pakko ottaa hihnaan kävelemään. Onneksi otimme. Vain hetki tämän jälkeen ohitimme saareketta ja Papu kiersi hieman sen taakse ja.... Peurat lähtivät liikkeelle sen takaa! Äiti ja minä ryhdyimme huutelemaan Rikiä ja Papua takaisin päin etteivät vain lähtisin peurujoen perään. Ja pojathan tulivat hienosti luoksemme! Otin kuvia peuroista samalla Rikiä silmällä pitäen. Äiti piteli Keniä ja Papu seisoskeli hänen lähellääm. Pari kertaa Riki meinasi lähteä tsekkaamaan peuroja, mutta pysyi luonani sitä kutsuessani. Hienoja poiki Riki ja Papu! Kenihän tosiaan olisi painellut peurojen perään ellei se olisi ollut äidillä hihnassa. Kiitokset äidille sen pitelystä.

Siellä se menee. =)

Riki ja Papu:"Me oltiin hienoja poikia ja toteltiin! =)"  Keni:"Miksi mä en saanut mennä peurajahtiin? =("

Reissun loppupuolella heitimme minun koiruudet autoon ja jätimme Papun pellolle. Saatuani koirat autoon palasin pellolle heittelemään Papulle kiviä, pitihän sekin saada yhtä kuraiseksi! Onnistuinkin tavoitteessani. Papusta vain ei kunnolla näy kurasuus. Äiti taas oli tyytyväinen, kun Papunen pääsi juoksemaan vielä kivien perässä. Kaikilla oli siis hyvä mieli. =)

Saatiinhan se Papukin kuraiseksi. =)

Voihan leikkaukset.

Nyt tässä vuoden sisällä on molemmat koirat käyneet veitsen alla leikattavana.

Lokakuun lopussa Rikiltä leikattiin kaksi hammasta irti. Toinen oli katkennut pennun pureskellessa jotain kovaa (miten se on mahdollista, eihän tuo mitään ole pureskellut... ;p) ja toinen hammas oli suunnilleen kahdessa osassa ja kehityshäiriöinen siis. Katkennut hammashan aiheutti Rikille hammasjuuri paiseen. Sen saimme diagnoosiksi kun vein Rikin eläinlääkäriin turvonneen kuonon, vuotavan kirsun, rähmivien silmien ja vaisun olemuksen takia. Rikinsen kirsu oli ihan vinossa turvotuksen takia. Kaikeksi onneksi Riki on toipunut erittäin hyvin leikkauksestaan ja voi erittäin hyvin. Saimme myös hammastodistuksen näyttelyjä varten.

                          Indi-hoitaja työssään. =)                                   Rikin eläinlääkärin lausunto.

Keni taasen pääsi lekurin pöydälle helmikuussa. Kenillähän on jo pitkään (ainakin yli vuoden) ollut patti oikean lavan kohdalla. Olen siitä ollut kovin huolissani, eniten pelkäsin sen olevan syöpää. No, onneksemme näin ei ollut. Patista otettiin neulanäyte, jossa se todettiin rasvapatiksi. Päädyin kuitenkin leikauttamaan patin pois, sillä se oli kovin iso ja tuntui hieman haittaavan Kenin liikkumista. Onneksi niin. Kasvain oli meinaan todella iso ja vieläpä kiinni lihaksissa. Eläinlääkäri sai kuitenkin irroitettua patin ilman lihaksiin kajoamista.

Taju kankaalla. =(

          Riki ihmettelemässä miksi Keni makaa tossa                          Keni haavasiteineen.
                    ja miksi se haisee oudolta.

Myös Keni on toipunut loistavasti leikkuksesta. Alkuun haava oli toki kipeä, eikä Keni pahemmin halunnut haavan alueelle koskettavan. Haavasiteenkin sain poistettua vähä vähältä ja lopullisesti vasta viikon kuluttua leikkauksesta.

Tässä näkyy hyvin kuinka isolta alueelta karvat jouduttiin ajelemaan.

Aikamoinen leikkaushaava, vai mitä.

Leikkauksen takia Keniltä jouduttiin ajelemaan karvaa varsin isolta alueelta. Nykyään karvaa on kasvanut jo aika kivasti takaisin, mutta kyllä se tuntui kestävän pitkään. Karvan takaisin kasvu siis.

Toivottavasti kumpaakaan ei tarvitsisi enää leikkauttaa.

Talvisia kuvia

Tässä vielä muutama ennen julkaisematon kuva viime marraskuulta. Itse pidän niin kovin näistä kuvista etten voinut jättää niitä julkaisematta vaikka nyt ollaankin jo keväässä.

Miten niin pitkä selkäinen koira?!

Kaksintaistelu.... Tässä menossa etäisyyden otto. =)

Jotenkin vain tykkään näistä valkoisista kuvista. =)

Jotain siellä on...

Mun kullanmuru. =)