lauantai 8. maaliskuuta 2014

Elossa ollaan!

Pitkä aika onkin vierähtänyt sitten viime kerran. Pyydän anteeksi tätä taukoa blogissani. Minulla vain on ollut kaiken laista meneillään. Viime kuussa minun piti puurtaa koulun opinnäytetyön kimpussa... Nyt se on onneksi jo valmis, ainakin kutakuinkin. =) Helmikuun viimeisen viikon vietin siskollani hiihtolomaillen. Tästä kerron sitten hieman myöhemmin. Nyt koulun taas jatkuttua olen ollut kipeänä koko tämän viikon ja silti joutunut käymään koulussa jotta pääsen kursseista läpi. Minunhan on näet tarkoitus valmistua tänä keväänä, enkä halua sen vaarantuvan. Eli syitä tähän taukoon on siis monia. Nyt pitäisi taas olla aikaa paremmin blogillekin, joten päivityksiä pitäisi taas näkyä ainakin kerran viikossa. =)

Koska olen ollut koko viikon kuumeessa, en tietenkään ole oikein jaksanut lenkkeillä Kenin kanssa. Pojalla onkin siis kerääntynyt hieman virtaa. Olen muutaman kerran vienyt sekä Kenin että Papun läheiseen metsään aitaukseen. Siellä pojat ovat päässeet vapaiksi riehumaan keskenään, eikä minun ole tarvinnut pahemmin liikkua. Noiden riehumishetkien johdosta Kenille ei ole päässyt kertymään liiaksi virtaa.

6.3 kävimme äidin kanssa aavikolla eli radan luona olevalla hiekka paikalla ulkoiluttamassa koiria. Aluksi kävelimme pienen lenkin "metsässä". Koirat juoksentelivat koko ajan irrallaan matkassamme. Keni tosin meinasi välillä lähteä nenänsä perässä omille teilleen. Sain kuitenkin sen tulemaan takasin luoksemme joka kerta. Lenkin heitettyämme pysähdyimme hiekkamäkeen heittelemään palloa koirille. Äiti heitti ja minä pidin Kenistä kiinni, jotta Papu saisi hieman alkumatkaa. Keni kun muuten nappaisi melkeinpä joka pallon. Pojat juoksivatkin oikein tosissaan pallon perässä, törmäillen välistä jopa puihin. Varsinkin Papu on ihan pallo hullu. Se ei välitä mistään ympärillään, jos vain pallo on näkyvissä. =)

Aikamme heiteltyä palloa, päätimme jatkaa matkaa mäkeä alas ja harjoitella hieman hakua nuoren männikön suojissa. Koirat innostuivat piehtaroimaan lumessa. Mielellämme me niiden annoimmekin pestä itseään lumessa, sillä ilma oli lämmin ja märkä ja koirat varsin hiekkaisia juostuaan mäkeä ylös ja alas. Päätin varmuuden vuoksi tarkastaa Kenin tassut. Sillä kun on aika herkät ylemmät anturat etujaloissa.

Ikäväkseni huomasin Kenin molempien etujalkojen yläantureiden olevan rikki. Toisessa jalassa oli palkeen kieli ja toisessa vain pintavaurioita. Äiti huomasi Papultakin tulevan verta jalasta. Papulta oli mennyt iho rikki toisessa takajalassa jarrutusten takia. Etutassuissakin näkyi hieman verta. Koirat eivät kuitenkaan välittäneet haavoistaan vähääkään, vaan jatkoivat matkaansa oikein iloisesti. Koska haavoista ei tullut paljoa verta ja koirat eivät niistä piitanneet päätimme pysyä suunnitelmassa ja harjoitella hakua.

Ensimmäisenä oli vuorossa Papu. Laitoin Kenin kiinni erääseen puuhun siksi aikaa kun työskentelisimme Papun kanssa. Minä pitelin Papua äidin mennessä piiloon. Äiti meni piilon kolmesti ja joka kerta Papu löysi hänet saman tien. Jee! Papu vaihdettiin remmin jatkoiksi ja Keni pääsi hommiin. Minäkin menin piiloon kolmesti ja Kenikin löysi minut joka kerta saman tien. On meillä vaan hienot haku koirat. Ainakin silloin jos niiden omistaja on piilossa. =) Äiti kävi vielä kerran piilossa Papulta. Jälleen äiti löytyi heti. Soitimme isän hakemaan meidät autolla koirien haavojen ja minun väsymykseni takia.

Kotiin päästyäni vein Kenin suoraan suihkuun ja huuhtelin sen mahanalusen ja tassut. Samalla tarkastelin miltä sen haavat näyttivät. Suihkun jälkeen hain haavan puhdistusainetta,nenäliinoja, sakset ja sidetarpeet. Laitoin Kenin matolle makaamaan ja puhdistelin haavat sen jaloissa. Sain haavat oikein hyvin putsattua, jonka jälkeen aloin laittamaan Kenille siteet tassuihin. Siteet laitoin sen takia ettei Keni heti nuolisi puhdistusainetta pois. En myöskään halunnut haavojen likaantuvan sisällä tai ulkona saman päivän aikana. Illalla ennen nukkumaan menoa otin siteet pois, jotta haavat saisivat ilmaa. Eilen laitoin vielä ekalle päivälenkille siteet Kenin tassuihin kaiken varalta. Sen jälkeen Keni on saanut olla ilman siteitä. Haavat ovat alkaneet parantua ihan hyvin, mutta en kuitenkaan anna Kenin vielä vähään aikaan riehua Papun kassa ulkona. En vielä oikein tiedä menenkö huomenna kävellen tallille ja otanko koirat tällöin mukaan. Voi toki olla etten kävele ollenkaan tallille, sillä nyttenkin minulla on hieman kuumetta. No, huomennahan sen näkee mitä tekee.

Pikku potilas siteineen kaikkineen. =)

Vielä lopuksi haluaisin toivottaa kaikille naisille: Hyvää naistenpäivää!