keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Mätsärit, osa 2

Rikin toiset mätsärit olivatkin Kouvolassa. Tarkemmin ottaen Valkealan opistolla. Koulun kennelkymmppi -luokka järjesti mätsärit. Jälleen kerran oli tapahtuma upeasti järjestetty. Paikalla oli ihanan paljon selviä opstuskylttejä ja aina sai neuvoa ja apua sitä kysyessä. Olipa ilmoittautumisrakennuksessa oikein karttakin alueesta.

Paikalle pääsymme ei vain ollut alkuun varmaa. Matkaan lähtivät minä, molemmat koirat ja isä. Paikka ei ollut ennestään tuttu isälleni ja perille suuntasimmekin navigaattorin ohjeiden mukaan. Isää hieman epäilytti reitti, jota navigaattori meille neuvoi. Onneksi reitti osoittautui oikeaksi. Perillä jätin koirat ensin autoon ja kävin katselemassa hieman ympärilleni. Löydettyäni ilmoittautumispaikan ilmoitin Kenin seniori luokkaan ja Rikin pentu luokkaan. Samassa rakennuksessa oli myös studiokuvien otto. Täytin kaavakkeet molempien koirien osalta ja lähdin hakemaan poikia.



Tuo rakennus sijaitsi mäen alla ja mäessä oli ritiläportaat. En edes huomannut miettiä miten pojat rappusiin suhtautuisivat, menin vain. Hienostihan pojat alas tulivat. Riki ei ollut moksiskaan portaista, mutta Keniä ne hieman arveluttivat. Alas pääsimme silti mainiosti. Osa koirien omistajista joutuivat kantamaan haukkunsa alas, näiden pelätessä rappuja liikaa. Päästyämme sisälle jouduimme hieman odottelemaan vuoroamme. Onneksi pojat käyttäytyivät kiltisti muista koirista huolimatta. Vuoromme tultua piteli isä ensin Keniä ja sitten Rikiä toisen ollessa kuvattavana.

Molemmat pojat osasivat hienosti poseerata. Toki Keni osasi homman paremmin, raukka kun on joutunut olemaan mallina minulle aiemminkin. Kuvaus-avustaja olikin vallan vaikuttunut Kenin hienosta käyttäytymisestä. Yksilökuvien oton jälkeen pyysin vielä yhteiskuvaa pojista, kävihän se. Pojat istuivat niin kiltisti vierekkäin kuvauksien ajan. Molempien koirien kuvaaminen maksoi vain 10€! Kuvia tuolla hinnalla sai yhteensä neljä, kaksi kummastakin. Yhteiskuvan sain boonuksena, poikein upean poseeramisen kunniaksi.

Kuvauksien jälkeen kävin pissattamassa pojat läheisellä pellolla. Seuraavaksi kehien luo. Päästyämme piha-alueelle, huomaisin kehien nauhojen olevan koholla, irti maasta. Hieman mietitytti miten koiruudet varsinkin Riki niihin suhtautuisivat. Vielä mitä, eivätpä nuo niistä mitään tuumanneet. Etsimme sopivan paikan hieman syrjemmälltä ja asetuimme siihen. Minulla oli mukana pyyheliina, jonka levitin alustaksi. Jätin koirat isälle ja kävin katselemassa paikan tarjontaa. Pari kojua olikin pystyssä. Löysin Rikille ihan oman näyttelypannan ja hihnan. Harmillisesti nämä eivät ole nahkaa, mutta kauniit ja toimivat kuitenkin.

Tässä näkyvät ne kehät.

Pojat miettii: Mitäs sitten tehtäis? =)

Palattuani koirien luo kävin molempien kanssa hieman harjoittelemassa kehässä. Hyvin meni molemmilla, ei muuta kuin odottelemaan kehien alkamista. Seniorien kehä oli ensimmäisenä. Ennen kehien alkua veimme Rikin autoon, jotta isällä olisi kädet vapaana kuvaamista vasten. Senioreita oli yhteensä 12. Keni esiintyi tuttuun tapaansa arvokkaasti ja rauhallisesti. Juuri kuten seniori koiralta voi odottaakin. Tuloksena saimme punaisen nauhan.

Punaisten kehässä Keni esiintyiihan yhtä rauhallisesti, mutta ei aivan yhtä arvokkaasti. Miten sitä voi olla arvokkaan näköinen, jos kuolaa. Meidän seisomsikohdan tunnisti märästä asvaltista. Keniltä meinaan ihan tippui kuolaa tippoina maahan. Raukka pieni kun on niin nälässä pidetty, että pienikin herkku saa suun kostumaan. Tuomareitakin huvitti ja kuulin kun toinen heistä sanoi että pitää pian sijoittaa Keni ettei koira kokaan kuihdu. No, onhan se huvittavan näköistä, pakko myöntää. Lopullinen sijoituksemme oli punaisten kolmonen. Olin sijoitukseemme todella tyytyväinen, en meinaan ollenkaan edes odottanut Kenin sijoittuvan. Palkintojen jaon jälkeen veimme Kenin kiireesti autoon ja Rikin sieltä mukaan.

Kehään pääsyä odottelemassa.

Tuomari komentaa meitä jatkamaan matkaa.

Keniä vain nauratti tuomarin käskyt. =)

Kaikki punaisen saaneet seniori koiruudet.

Palkintojen jaossa.

Pentujen kehässäkin meillä sujui homma hyvin. Vieläkään ei Riki tykännyt hampaiden näyttämisestä, tätä pitääkin alkaa ihan tosissaan harjoittelemaan. Juokseminen ja seisominen kuitenkin sujuivat hienosti. Saimme kehästä punaisen nauhan.Punaisten kehässä Riki esiintyi aivan yhtä hienosti, vaikka koiria oli aika paljon samassa kehässä. Niinhän siinä kävi, että onnistuimme voittamaan oman luokkamme. Ihanaa! Tie BIS kehään oli valmis.

Näin kauniisti pentu seisoo. =)

Myös kaunsi ravi onnistuu.

Jottei tule liian ruusuinen kuva meidän menosta, niin laitetaan tämäkin kuva näkyviin. =)


Hampaiden näyttäminen ei vieläkään ole kivaa...

Punaisten kehää odotellessa otettiin rennosti. =)

Molemmat pennut ovat samanikäisiä eli 16 viikkoisia. =)

Punaisen saaneet pennut kehässä.


Luokkavoitto!

BIS kehää odotellessamme haimme Keninkin autosta ja kävin hieman poikia jaloittelemassa lähistöllä. Valkealan opisolla on upeat maisemat. On peltoja ja metsää ja järveä rantoineen. Kävelylenkin jälkeen Keni joutui takaisin autoon, meidän suunnatessa kulkumme takaisin kehien luo. Ennen BIS kehää jaettiin mätsäreiden erikoispalkinnot. Näitä olivat, sportti koira, bikini season, yleisön suosikki, hauskin häntä ja kehäsihteerien suosikki. Hauskimman hännän valitsivat tuomarit yhdessä. Bikini season taas oli karvattomattomammille koiralle. Yleisön suosikin valitsi yleisö äänestyslapuilla, jotka oli kerätty jo aiemmin. Sporttikoiran valitsi koirahieroja ja kehäsihteerit luonnollisesti valitsivat kehäsihteerien suosikin. Yllätyksekseni Riki voitti yleisön suosikki palkinnon. Ei muuta kuin palkinto pussi hakemaan kera pennun.

Yleisönsuosikki palkintoa vastaanottamassa.

Tälläkin kertaa Riki jaksoi hienosti esiintyä vielä BIS kehässäkin, vaikka päivä oli ollut jo aika pitkä pienelle. Alkuun tuomarit karsivat osan kilpailijoista pois. Voi kuinka jännitinkään miten meidän käy. Helpotuksekseni saimme jatkaa kehässä. Tuomarit miettivät tarkkaan lopullista sijoittamsita. Me sijoituimme toisiksi! Olin niin onnellinen. Omastakin mielestäni voittaja koira ansaisti voittonsa. Vaan hienosti se minun pentuseni sijoittui. Tuomaritkin kehuivat pientä ja selkeästi piitivät siitä kovasti. Kotiin lähdettiin isoin kantamuksin ja iloisin mielin. Oli muuten aika väsyneitä koiria kotiin päästyämme. =)


BIS kehässä.

Ai, että olin onnellinen sijoituksestamme. =)

Pakollinen palkinto poseeraus.

Suuret kiitokset isälle, joka taas kerran jaksoi kuljettaa tytärtään tälläisiin hömpötyksiin ja vielä kuvatakin menoa. =)

Tästä on hyvä jatkaa näyttelyharjoitteluita. Ja harjoitella täytyykin sillä olen ilmoittanut Rikin Lahden epävirallisiin pentunäyttelyihin. Näyttely on kesäkuun 5. päivä. Jaiks, mitenhän siellä käy? =)

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Harjoittelut alkakoon.

Nimittäin näyttelyharjoitukset. Minulla on vakaa aikomus käydä Rikin kanssa pyörähtämässä näyttelyissä aina silloin tällöin, ainakin pojan kolmivuotis päiviin asti. Sen jälkeen katsotaan onko järkeä jatkaa näyttelyuraa. Jollei Rikinen kolme vuotiaana pärjää kummemmin kehässä saa se Kenin lailla jäädä aikaiselle eläkkeelle niistä hommista.

Jo pentukkoulussa pääsimme harjoittelemaan kehässä esiintymistä. Näitä harjoitteluja tuli tehtyä muutaman kerran omatoimisestikin. Nyt olemme käyneet jo kaksissa mätsäreissä kokeilemassa taitojamme.

Ensimmäiset mätsärit järjestettiin ihan tässä lähellä Hollolassa. Paikkana oli Hollolan Nahkapajan piha-alue. Mukaan reissuun lähtivät vanhempani, minä ja Riki. Keni jäi kotiin lepäilemään. Paikalle päästyämme kävin ensin ilmoittautumassa ilman pentua. Sen jälkeen pääsi poika autosta ulos. Kovin oli Riki kiinnostunut uudesta ympäristöstä ja rohkeasti lähti sitä tutkimaan.


Paikka oli aika pieni, mutta järjestelyt oli tehty huolella ja ajatuksella. Järjestäjät olivat jopa hommanneet tuoleja osallistujien ja katsojien käyttöön. Ensimmäistä kertaa näin hyvään palveluun kohtasin. Hollolan Nahkapaja oli tapahtuman aikana auki. Jätin Rikin äidilleni ja lähdin tutkimaan kaupan tarjoomuksia, samalla vessassa käväisten. Puodin tarjonta oli laajaa ja hyvän näköistä. Oli talutushihnoja, valjaita, pantoja, reppuja, laukkuja, lompakoita, koiranleluja, lampaantaljoja... ja vaikka mitä. Vessareissulla pääsin myös näkemään heidän pajaansa. Voi miten olisinkaan halunnut tutkia paikkaa oikein kunnolla ja kysellä sen toiminnasta. Suuria nahkapinkkoja näkyi jokapuolella ja monenmoisia tyäkaluja työpäydillä. Ilokseni jokainen osallistuja sai pienoisen alennuksen puodin tuotteisiin ja mukaan valikoituikin uusio nahkapanta Kenille. Vielä emme ole ottaneet sitä käyttöön, mutta onpahan valmiina.

Palattuani puodista harjoittelin Rikin kanssa muutaman kerran kehässä juoksemista ja esiintymistä. Pentu kulki hienosti mukana hihnan pahemmin kiristymättä. Harjoittelujen jälkeen jäimme odottelemaan kehien alkamista.

 Rikinen äidin kanssa. Olikohan Riki jutellut liikaa, vai miksi äiti on laittanut käden pennun suun eteen. =)


Pentuluokassa ei ollut kovin montaa osallistujaa, olisiko ollut noin 20. Rikinen esiintyi hienosti omalla vuorollaan. Hampaita vain ei ollut kiva näytelllä tuomarille. Riki nappasi punaisen nauhan kehästä. Punaisten saaneiden kehässä poika toimi yhtä upeasti kuin aiemmin. Useampi koira ei haitannut pentusta pätkääkään. Ja niinhän siinä sitten kävi että voitimme pentuluokan! Tuomari kehui vielä kuinka upea näyttelytähden alku minulla onkaan. Kovasti ihmetteli pennun rauhallista käyttäytymistä vaikka Riki tuolloin oli vasta 16 viikoa vanha. Hieno pentu!






BIS kehää emme onneksi joutuneet odottelemaan kovin kauan. Vielä tässäkin kehässä Riki jaksoi uoeasti esiintyä ja olla skarppina. Sijoituimme kolmansiksi! En voinut uskoa kuinka hyvin pärjäsimme jo ensimmäisissä mätsäreissämme. Olin niin tavattoman onnellinen ja ylpeä pikkupennustani! Useampi ihminen kävi Rikistä ihailemassa ja rapsuttelemassa sitä. Monet ihmettelivät sen kaunista käytöstä nuoresta iästään huolimatta. Eivät meinanneet uskoa Rikiä vain 16 vikkoiseksi. Eräs mätsärien järjestäjä kävi pentu paijaamassa ja kertoi heidän ihastuneen Rikiin ja antaneen tälle lempinimeksi Tipu. Nimi tuli pojan untuvaisesta ulkonäöstä. Hauska nimi. Kotiin päästyämme oli pentu vallan väsynyt. Ei olisi raukka halunnut joutua kävelemään kotia asti autolta. =)

BIS kehässä.




 Riki olisi kovasti halunnut saada itselleen palkintoruusukkeensa. =)


Suuret kiitokset vanhemmilleni. Isä kilttinä immeisenä kuljetti meitämennen tullen ja napsi kuvia tapahtumasta. Äiti kultainen oli henkisenä tukena, tavaroiden roudaus apuna ja apukäsinä aina tarvitaessa. Kiitos teille, olette parhaita! =)

Loppuun vielä isän ottama kaunis kuva auringonlaskusta.

Toisista mätsäreistämme kerronkin vasta ensi kerralla. =)