Kuulumisia

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime kerran. Viime viikko olikin kovin kiireistä aikaa. =)

17.7. Kävimme äiti, isä, Papu, Keni ja minä Artjärven lintutornilla. Koirat pääsivät lintutornin ensimmäiselle tasolle. Äiti sen sijaan meni ylemmäs tähyilemään lintuja. Sillä aikaa kun, äiti kiikaroi ja kuvasi lintuja, otimme me muut rennosti. Itse otin aurinkoa muiden vilvoitellessa varjossa. Äidin tultua alas päästimme koirat juoksemaan pellolle ja minä otin kuvia maassa maaten. On muuten aika jännittävää ottaa kuvia koirista, jotka juoksevat täyttä vauhtia suoraan minua päin. ^_^

Tässä muutama onnistunut kuva:











22.7. Pääsi Keni osallistumaan kakkutalkoisiin. Kun olin kuorruttanut kakut, niin Keni sai nuolla kermavaahtokipon puhtaaksi. Sitten tulikin kiire laittaa kakut jääkaappiin. Keni kun alkoi vilkuilemaan niitä merkitsevästi. ;) Seuraavana päivänä vietettiin isäni 60 -vuotispäiviä. Tänne kakutkin siis oli tarkoitettu. Keni ja Papu oleilivat suurimman osan juhlista koira-aitauksessa. Keni tosin onnistui karkaamaan aitauksesta kahdesti.

Eilen kävimme kentällä ja otimme pujottelukepit, rengasesteen ja hyppyesteet mukaan. Tälläkin reissulla olivat mukana isä, äiti, Papu, Keni ja minä. Rakensimme kentällä pienen radan ja koirat selviytyivät siitä hienosti siihen asti, että aloimme videoimaan suoritusta. Silloin ei mikään meinannut sujua kunnolla. Kenikin hyppäsi kerran rengasesteen vierestä. =D Olikohan Kenillä ja Papulla kenties ramppikuumetta? Lopuksi saimme kuvattua myös oikein hyvin onnistuneen radan kummaltakin koiralta. Reissun päätteeksi koirat saivat leikkiä koripallolla. Keni vain ei ymmärtänyt miksei tätä palloa pystynyt kantamaan suussa. ^_^

Kentällä

Kävimme eilen oikein joukolla kentällä leikkimässä ja "kouluttamassa" koiria. Reissussa mukana olivat: minä, Keni, Papu, äiti, isä, ja isoveljeni. Suuri porukka siis. ;) Koirat pääsivät juoksemaan pallon perässä sillä aikaa, kun minä ja isäni laitoimme kepit, rengas-esteen ja hyppyesteet pystyyn.

Kun valmistelut oli tehty, pääsivät koirat hommiin. Kenillä riitti hyvin energia. Esteistä mentiin aluksi ohikin muutaman kerran, koska vauhtia oli liikaa ja itse en ollut tarpeeksi valppaana. Heti kun olin tarkempana, niin esteetkin sujuivat oikein hyvin. Aluksi rengaseste oli aika alhaalla, jotta Papukin voi siitä hypätä. Kenin mielestä rengas oli liian alla. Ensimmäisellä yrityksellä Keni hyppäsikin sen yli eikä läpi. ^_^ Kenihän ei liian helppoja esteitä mene! ;) Kepeissä on vielä harjoittelemisen varaa.

Harjoittelimme Kenin kanssa myös seuraamista ja muita erilaisia tokoliikkeitä. Ne menivät ihan hyvin. Harjoittelun varaa tosin on. Kun aloimme keräämään tavaroitamme alkoi sataa. Lähdimme siis varsin hyvään aikaan kotiin. Kotona uni maistuikin itsekullekin.

Äiti pitää Papulle omaa blogia osoitteessa: http://papu-poika.blogspot.com/ Kannattaa käydä siellä katsomassa mitä kaikkea se Papun -pentelee keksiikään. ^_^

Koiranpeti...

Keni sai viime viikonloppuna uuden koiranpedin. Pääsi oikein ennen ostopäätöstä testaamaankin petiä. Kotona laitoin pedin lattialle ja annoin Kenille luun kaluttavakseen siinä maatessaan. Keni makoili pedissään siihen asti, että luu oli syöty, sen jälkeen se nousi ja meni tyytyväisenä makaamaan sängyn alle. Peti jäi tyhjäksi. Ei näemme peti vedä vertoja sängyn alla nukkumiselle.

Ei peti tosin kauan ollut tyhjänä. Indi valtasi sen. Ilmeisesti hänen mielestään oli jo aikakin, että hän saa itsellee mukavan pedin.

Hyvinkään näyttely

Käytiin Hyvinkäällä näyttelyssä Kenin kanssa ja Keni sai H:n. Ei jäänyt erityisemmin harmittamaan. Oli sen verran mukavaa seuraa, ja nähtiin vielä tuttujakin. Tässä vielä Kenin arvsotelu:

Riittävät mittasuhteet. Sopiva luusto. Vielä kauttaaltaan kapea pää. Silmät voisivat olla hieman tummemmat. Oikea ylälinja. Riittävä eturinta. Melko lyhyt ja pysty olkavarsi. Oikeamallinen rintakehä. Melko pitkä lanneosa. Riittävät takakulmaukset. Pitkähköt käpälät. Riittävä askelpituus. Melko ahdas takaa. Hieman melovat liikkeet.

Uutta väkeä

Perjantaina käytiin hakemassa vanhempieni kanssa heille pentu. Kenin "pikkuveli" on sekarotuinen, jonka veressä virtaa novascotiannoutajan ja lapinkoiran virkeää verta. Keni on suhtautunut hienosti "pikkuveljeensä" Papuun.

Papu ja Keni ovat jo ehtineet käydä yhdessä uimassa ja kentällä leikkimässäkin. Laitan muutaman kuvan kaverusten touhuiluista. Kuvat on otettu koko perheen voimin. ^_^