torstai 28. huhtikuuta 2016

Vielä viimeiset hankiset kuvat

Tämä on oleva viimeinen talvinen postaus tälle keväälle. Lumi on jo sulanut melkein kokonaan pois. Joitakin lumikasoja on enää jäljellä siellä täällä. Sormeni jo ihan syyhyävät päästä keväisempien postauksien tiimoille, mutta hoidetaan nyt tämä ensin alta pois.

Woosteri nauttimassa lumipesusta. =)

Ihan maaliskuun loppupuolella tuli siskoni perheineen käymään kylässä vanhempiemme luo. Tietenkin lähdimme heti heidän saavuttuaan koiria juoksuttamaan, kuinkas muutenkaan. Päätimme lähteä tutulle ja läheiselle aavikolle, sillä sieltä voisimme hyvin tulla jalkapatikalla kotia. Sisko meni jo valmiiksi paikalle ja me tulimme isäni kyyditseminä perässä. Alkutervehdysten jälkeen pääsivöt koirat irti. Voi sitä riemua! Varsinkin Riki oli ihan täpinöissään ja pyrki saamaan jokaisen aikuisen koiran leikkimään vuoronperään. Vaan aikapojatppa eivät olleetkaan niin innoissaan pennun yrityksistä. Onneksi ne edes jonkin verran suostuivat leikkimään ja juoksemaan pienen kanssa. Siskon nuorimmainen oli menossa mukana ja oli ehkä innokkain leikkijä. Kovasti heitteli koiruuksille lumipallloja ja oli menossa mukana.

Kaikki koirat kuvassa, kerrankin....

...vaan eivät yhteisissä hommissa. =)




Venyy, venyy....

Ihme ilmeet molemmilla. =)

Pojat lumipallo jahdissa.

Riki: "Jos sulla ei ole lumipalloa, niin emmä sit oo sun kaa." Rasse: "Höh!!"

Papu sentään oli innokkaana aina valmis pallojahtiin. =)

Woopperi se yritti vissiin löytää hiiriä hangen alta.

Harmittavasti Wooster päätti ottaa lähdöt. Onneksi poika palasi takaisin siskoni huudeltua sitä hetken. Tapauksen jälkeen päätimme lähteä kotia kohden. Kotimatkalla tapasimme myös sattumalta veljeni ja siitäkös koirat innostuivat. Jostain syystä kyseinen veljeni on kaikkien koiriemme yksi lemppari-ihmisistä. Veli sai siis jalkoihinsa neljä onnellisena pyörivää koiraa jalkoihinsa.

Tässä pojat tulossa takaisin päin. Ei ihan Riki pysy Woosterin vaudissa. =)


Itse kotimatka meni oikein hyvin ja mallikkaasti. Perille päästyämme vein minä omat koirani kotiini ja lähdin itse vanhempieni luo jutustelemaan muiden kanssa. Päivä oli kerrassaan ihana, kiitos vielä kaikille osallisille. =)

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Maasta se pienikin pinnistää ja ponnistaa... ja kasvaa aina vaan.

Kylläpä tuo pentunen on kasvanut hurjasti minulle tulonsa jälkeen. Muutttaessaan tänne Riki painoi reilut viisi kiloa ja oli kissan kokoinen. Nykyään poika painaa reilut 13 kiloa ja on noin 45cm korkea. Minun itseni on välillä kovin vaikea huomata pennun kasvua, kun näen sen joka päivä. Onneksi olen ottanut paljon kuvia heti alkuajoista lähtien. Suunnilleen viikon välein olen ottanut pennusta kasvukuvia. Tällöin otan kuvia, joissa Riki ja Keni ovat vieretysten. Näin näkee koko eron hyvin. On pennusta myös yksilökuviakin. Näitä kuvia on kiva aina välillä katsella ja ihmetellä; onko se joskus ollut noin pieni?

Keräsin alle kaikki kasvukuvat Rikistä, joska olen tähän mennessä ottanut. Eikö vain poika olekin kasvanut hurjasti? =)

9vk.

10vk.

11vk.

11vk.

12vk.

13vk.

13vk.

14vk.

14vk.

15vk.

15vk.

16vk.

16vk.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Rallittelu kuvia!

Luvassa erittäin paljon kuvia ja vähän tekstiä, kuten viime kerralla lupasin. Kaikki kuvat ovat Säyhteen pelloilta maaliskuulta. Kuvien välissä saattaa olla hieman tekstiä, joten olkaapa tarkkoina. ;)






Miun viisaat koiruudet. =D



Äly ja Väläys, mutta kumpi on kumpi? =)


Yritettiin äidin kanssa saada Riki olemaan paikoillaan kuvattavana. Tehtävä osoittautui varsin vaikeaksi. Rikinen kun on niin mammapoika että. Eikä se vielä osaa kovin hyvin paikallaoloa.... No sentään pari onnistunutta kuvaa saatiin. =)






Mikä ihmeen possujuna se tämä on?!

Ei tainnut possujuna olla Kenin mieleen. =)

Äidin suosiollisella avustuksella yritettiin ottaa pojista ryhmäjuoksukuvaa. Äiti hallitsi koiria minun maatessa lumessa kuvia räpsien. Olisi ollut hauskaa saada kuva kuvaajasta koirien saapuessa luokseni ja hyöriessäni ympärilläni. Riki jopa kiipeili päälläni! Varsin vaativaa hommaa tämä siis oli.

Pojat olivat hienosti vieretysten ja lähtivät kivasti juoksemaan, mutta tarkentaminen oli aika vaikeaa... Suurimmassa osassa kuvista olen onnistunut tarkentamaan äitiin. Toki paikallaolo kuvat onnistuivat oikein hyvin, vaan kun nuo lähtivät liikkeelle...







Halusin myös ottaa Kenistä ja Papusta yksittäiskuvia sekä paikoillaan että liikkeelle lähdössä. Liike kuvat eivät onnistuneet kovin hyvin, mutta poseerauskuvat! Ne ovat mielestäni erittäin onnistuneita ja upeita, vaikka itse sanonkin. Niissä on jotenkin niin ihana tunnelma...







Tälläinen kaksijalkainenkin eksyi kuvattavaksi. Papu vähän ihmetteli omistajansa käytöstä... =D

Äiti ohjeistamassa Papua. =)

Niin tyytyväisen näköinen koira. Tykkään todella paljon tästä kuvasta.



Taisi äidillä olla herkkuja poikien ilmeistä päätellen. =)

Kaverukset. =)

Niin vakavana naama...

Yhteislähtö.
Mitä piditte tälläisestä kuvapainoittaisesta postauksesta? Haluatteko näitä lisää vai ette? Ensi kertaan! =)