Mahtava Keni!

Keni on vaan niin upea koiruus että! =) Olen jo jonkin aikaa ollut tyäharjoittelussa eräässä eskarissa ja ehdotin kerran eskarin opettajalle, että Keni voisi joku päivä tulla vetämään lapsia ahkiossa. Eilen Keni sitten saapui eskariin puolenpäivän aikoihin perässään ahkio. Kun pääsin koiran kanssa eskarin pihaan, ryntäsi pieni lapsilauma luoksemme koiraa katsomaan ja silitttelemään. Keni oli aivan sen näköinen että se ajatteli: "Ihanaa,lapsia! Jee!" Vaikka lapsia oli monta sen ympärillä ja vaikka he ns. nojasivat koiran "päälle" nähdäkseen sen, niin Keni oli aivan kiltisti ja nautti vain rapsutuksista ja lumipaakuista joita lapset sille antoivat. Muutama lapsi sai myös pusun Keniltä. <3

Keni hurmasi kaikki, niin lapset kuin aikuisetkin. Eräs avustaja olisi mielellään vienyt Kenin kotiinsakin ihan omaksi koirakseen. Yksi eskarilais poika tarjoitui myös ostamaan Kenin minulta samalla hinnalla jonka itse siitä maksoin, eli 1000€. =) Enpä minä kuitenkaan Keniä kenellekkään antanut tai myynyt.

Eskarilaisista pari oli poissa, mutta oli heitä kuitenkin 18 paikalla, joista 17 halusi Kenin kyytiin. Hienostihan Kempula veti kaikki nämä lapsen vuorotellen. Keni myöskin odotteli kiltisti paikallaan aina kun minu piti käydä riisumassa joko hanskat,huivi tai pipo. Saimme myös eskarin opettajan houkuteltua kyytin.

Eskaripäivän loputtua lähdimme Kenin kanssa kävelemään ensin isäni työpaikalle, jonne jättäisimme ahkion. lkumatkan kuljimme niin, että minä vedin ahkiota ja Keni kulki hihnassa. Pitihän Keninkin saada jo vähän levähtää vetohommista. Sain kyllä muutaman hauskan ilmeen vastaan tulevilta ihmisiltä kun kuljimme näin. =D Loppu matkan Keni sai sitten vetää ahkiota. En viitsinyt pitää Keniä samalla hihnassa, joten laitoin sen tulemaan takanani. Muuten se olisi mennyt liian nopeaa vauhtia ja yrittänyt kiivetä lumipenkkoihin.

Jätettyämme ahkion isälleni, lähdimme jatkamaan matkaa kotia päin. Annoin Kenin olla irrallaan ja ai että se oli iloisen näköinen! Keni juosta hyppelehti edelläni ja jäi aina välillä odottelemaan minua tai juoksi takaisin luokseni. Miten siinä vielä riittikin niin paljon energiaa. Lopulta jouduin laittamaan Kenin hihnaan kävelemään, kun hajut alkoivat liikaa vetämään Keniä puoleensa. Emme kävelleet kotiin asti vaan pysähdyimme linkkupysäkille odottelemaan bussia. Bussin tultua nousimme kyytiin. Hienosti Kenu uskalsi tulla vaikka oli ekaa kertaa bussissa. Keni oli tosiaan nyt ekaa kertaa bussin kyydissä ja voi että kun se on mahtava koira! Keni oli juuri sellainen kuin hyvän matkakoiran kuuluukin olla. Se oli koko matkan rauhallinen, mutta kiinnostunut. Se kuunteli autosta tulevia ääniä kovin kinnostuneena.

On se vaan ihanaa omistaa noin upea koira. <3

Anteeksi pitkä hiljaisuus blogissa. Yritän kirjoitella useammin. Tänään ja eilen kävimme äidin kanssa juoksuttamassa koiria yhdellä hiljaisella tiellä. Keni ja Papu todella nauttivat päästessään juoksemaan vapaana. Heittelimme koirille myös lumipaakkuja alas mäkeä ja lumikinoksiin ja ihan vaan tietä pitkin jahdattaviksi. Molempana päivänä Keni on ollut vallan rauhallinen lenkin jälkeen. Tänään tosin oli kumpikin koira rauhalliasempi jo mennessämme juoksemaan. Oli tainnut eilinen juoksu viedä jo pahimmat energiat. Kenin kanssa on eletty nyt ihan vaan normi arkea, ei olla tehty mitään sen kummempaa. Koirien ohitus on mennyt Kenin kanssa aina vain paremmin. =)

Jokin aika sitten jouduin käyttämään Ilpon eläinlääkärillä. Ilpolle oli tullut kaljuja laikkuja niskaan, kaulaan ja päähän. Kaljuissa kohdissa oli myöskin rupea. Eläinlääkäri epäili oireiden johtuvan kuivaruuasta, jota olin alkanut syöttää kissoilleni. Ilpo sai antibioottikuurin ja kuivaruuat jätettiin pois. Nyt ruvet ovat jo parantuneet ja kaljuihin kohtiin on alkanut kasvaa karvoja. Ilmeisti Ilpo ei kuivaruoka sovi, liharuokia vain.

Indi on kasvattanut lisää turkkia ja on vallan kauniin näköinen. Olen huomannut, että aika usein ruoka-aikana, Ilpo ja Keni pyörivät jaloissani keittiössä odottamassa ruokaa ja Indi on gerbujen terraarion vieressä kyttäämässä gerbuja. Taitaa Indi haluta saalistaa ruokansa itse. ;) Onneksi minunkin antamani ruoka kelpaa.

Gerbiilitkin voivat ihan hyvin. Viime viikonlopulla siskon tyttä oli kyläilemässä luonani ja sai vierailunsa aikana hoitaa eläimiäni. Tyttö ihastui erityisesti gerbiileihin. Hyvin hän oppikin käsittelemään gerbuja. Osasi hienosti ottaa häkistä pois ja pidellä käsissään.Gerbut ovat kaivaneet hienoja käytäviä terraarioonsa, tässä muutama kuva gerbuista ja niiden tunneleista:

Kaikki gerbut ja tunneli.

Aramis kävi kurkistamassa. =)

Kukkuu!

                            Seuraavat kuvat on otettu 8.1.2012, kun olimme äidin ja koirien kanssa kentällä.

Keni poseeraa.

`Voisitko jo lopettaa sen kuvaamisen?!`

Kaverukset. =)

Pojat painivat.

                                          Seuraavat otokset on otettu 15.1.2012 Kukkasjoella.

Ilmeellä. =D

Meidän hieno herra. <3

"Katso sä sinne, niin mä katson tänne."