sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Harjoittelut alkakoon.

Nimittäin näyttelyharjoitukset. Minulla on vakaa aikomus käydä Rikin kanssa pyörähtämässä näyttelyissä aina silloin tällöin, ainakin pojan kolmivuotis päiviin asti. Sen jälkeen katsotaan onko järkeä jatkaa näyttelyuraa. Jollei Rikinen kolme vuotiaana pärjää kummemmin kehässä saa se Kenin lailla jäädä aikaiselle eläkkeelle niistä hommista.

Jo pentukkoulussa pääsimme harjoittelemaan kehässä esiintymistä. Näitä harjoitteluja tuli tehtyä muutaman kerran omatoimisestikin. Nyt olemme käyneet jo kaksissa mätsäreissä kokeilemassa taitojamme.

Ensimmäiset mätsärit järjestettiin ihan tässä lähellä Hollolassa. Paikkana oli Hollolan Nahkapajan piha-alue. Mukaan reissuun lähtivät vanhempani, minä ja Riki. Keni jäi kotiin lepäilemään. Paikalle päästyämme kävin ensin ilmoittautumassa ilman pentua. Sen jälkeen pääsi poika autosta ulos. Kovin oli Riki kiinnostunut uudesta ympäristöstä ja rohkeasti lähti sitä tutkimaan.


Paikka oli aika pieni, mutta järjestelyt oli tehty huolella ja ajatuksella. Järjestäjät olivat jopa hommanneet tuoleja osallistujien ja katsojien käyttöön. Ensimmäistä kertaa näin hyvään palveluun kohtasin. Hollolan Nahkapaja oli tapahtuman aikana auki. Jätin Rikin äidilleni ja lähdin tutkimaan kaupan tarjoomuksia, samalla vessassa käväisten. Puodin tarjonta oli laajaa ja hyvän näköistä. Oli talutushihnoja, valjaita, pantoja, reppuja, laukkuja, lompakoita, koiranleluja, lampaantaljoja... ja vaikka mitä. Vessareissulla pääsin myös näkemään heidän pajaansa. Voi miten olisinkaan halunnut tutkia paikkaa oikein kunnolla ja kysellä sen toiminnasta. Suuria nahkapinkkoja näkyi jokapuolella ja monenmoisia tyäkaluja työpäydillä. Ilokseni jokainen osallistuja sai pienoisen alennuksen puodin tuotteisiin ja mukaan valikoituikin uusio nahkapanta Kenille. Vielä emme ole ottaneet sitä käyttöön, mutta onpahan valmiina.

Palattuani puodista harjoittelin Rikin kanssa muutaman kerran kehässä juoksemista ja esiintymistä. Pentu kulki hienosti mukana hihnan pahemmin kiristymättä. Harjoittelujen jälkeen jäimme odottelemaan kehien alkamista.

 Rikinen äidin kanssa. Olikohan Riki jutellut liikaa, vai miksi äiti on laittanut käden pennun suun eteen. =)


Pentuluokassa ei ollut kovin montaa osallistujaa, olisiko ollut noin 20. Rikinen esiintyi hienosti omalla vuorollaan. Hampaita vain ei ollut kiva näytelllä tuomarille. Riki nappasi punaisen nauhan kehästä. Punaisten saaneiden kehässä poika toimi yhtä upeasti kuin aiemmin. Useampi koira ei haitannut pentusta pätkääkään. Ja niinhän siinä sitten kävi että voitimme pentuluokan! Tuomari kehui vielä kuinka upea näyttelytähden alku minulla onkaan. Kovasti ihmetteli pennun rauhallista käyttäytymistä vaikka Riki tuolloin oli vasta 16 viikoa vanha. Hieno pentu!






BIS kehää emme onneksi joutuneet odottelemaan kovin kauan. Vielä tässäkin kehässä Riki jaksoi uoeasti esiintyä ja olla skarppina. Sijoituimme kolmansiksi! En voinut uskoa kuinka hyvin pärjäsimme jo ensimmäisissä mätsäreissämme. Olin niin tavattoman onnellinen ja ylpeä pikkupennustani! Useampi ihminen kävi Rikistä ihailemassa ja rapsuttelemassa sitä. Monet ihmettelivät sen kaunista käytöstä nuoresta iästään huolimatta. Eivät meinanneet uskoa Rikiä vain 16 vikkoiseksi. Eräs mätsärien järjestäjä kävi pentu paijaamassa ja kertoi heidän ihastuneen Rikiin ja antaneen tälle lempinimeksi Tipu. Nimi tuli pojan untuvaisesta ulkonäöstä. Hauska nimi. Kotiin päästyämme oli pentu vallan väsynyt. Ei olisi raukka halunnut joutua kävelemään kotia asti autolta. =)

BIS kehässä.




 Riki olisi kovasti halunnut saada itselleen palkintoruusukkeensa. =)


Suuret kiitokset vanhemmilleni. Isä kilttinä immeisenä kuljetti meitämennen tullen ja napsi kuvia tapahtumasta. Äiti kultainen oli henkisenä tukena, tavaroiden roudaus apuna ja apukäsinä aina tarvitaessa. Kiitos teille, olette parhaita! =)

Loppuun vielä isän ottama kaunis kuva auringonlaskusta.

Toisista mätsäreistämme kerronkin vasta ensi kerralla. =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti