Peltoilua.... taas. =D

En ole viime aikoina oikein ehtinyt kirjoitella blogiin. Minulla on alkanut jo joulukiireet. Olen näet alkanut piparihommat jälleen kerran. Ensimmäiset tuotokset ovat myynnissä 30.11. Riihimäen joulumyyjäisissä. Yritän kuitenkin parhaani mukaan ehtiä kirjoitella tännekin. =)

Viime kuun lopussa kävimme äidin kanssa jälleen kerran juoksuttamassa poikia Kuivannon pelloilla. Jonkin aikaa pojat painelivatkin oikein kunnolla menemään. Ikävä kyllä Keni piankin päätti alkaa mielummin etsimään hiiriä pellosta. Päätin tällä kertaa kokeilla kutsua ja komentaa Keniä hiljaisella ja nätillä äänellä. Se toimikin aika hyvin, Papu vaan ei tykännyt siitä. Se alkoi kulkemaan ihan äidin pohkeen vieressä. Papu oli varma, että nyt on jokin viella, kun toi (minä siis) puhuu noin omituisesti.  Papu ei ihan oikeasti suostunut lähtemään äidin läheltä mihinkään. Voi poika parkaa. =)

Kuten aina oli minulla tälläkin kertaa kamera mukana. Tosin nyt käytössä oli äidin kamera Canon 60D. Jonkin verran otin riehumiskuvia, mutten kovin paljoa. Niitä kun on jo PALJON ja ne on aika saman näköisiä. Tässä "muutama" kuva reissusta.

Pojat oottavat kiltistä lupaa lähteä.

Lupa saatu! =D

Poseeraus kuviakin tuli otettua, Kenin aloitettua etsintänsä. Papu vaan on ihan tosi tylsä tyyppi. Siitä kun saa useimmiten parempia kuvia kuin minun pojastani.... huoh. No, toki Papu siis oikeasti on oikein kiva koira. Olisi vaan kiva saada Kenistäkin yhtä paljon hyviä ja onnistuneita kuvia. Sain kuitenkin molemmista pojista ihan mukavasti hyviä kuvia. Varoitus kuvia on paljon. Sori vaan. =)

 Ensin Papu. =)

Herkku, herkku, herkku...

"Se on mun!"

"Mitä äiti?"

"Joo, joo äiti."

Seuraavaksi Keni. =)

Lopuksi vielä yhteiskuvia. =)

Ryhmä rämä. =)

Autolle päin lähdettäessä löysimme jäätyneen ison lätäkön. Kokeiltiin suostuisiko pojat kävelemään jään päällä. Keni kulki jäällä varsin itsevarmasti ja Papu hieman varovaisemmin. Minä tietty päätin sitten ottaa kuvia pojista. Hienosti pojat jaksoivat olla kuvattavanakin. Keni vain siirtymistilantessa kulki vähän liian vauhdikkaasti ja jää alkoi hajoilemaan. Olisi hienoa päästä kuvaamaan poikia ihan järven jäällä. Saapa nähdä toteutuuko haave tänä "talvena" ollenkaan. Viellä ei ole edes lunta maassa... Mitä pidätte poikien jääkuvista?

"Onks pakko, jos ei taho?"

Autoa lähestyessämme pyysin äitiä ottamaan muutaman juoksukuvan minusta ja pojista. Tälläisiä nistä tuli.

Alkuun koirat oli ihan hallussa...

... mut sitten ne karkas lapasesta. =)

Haluatteko minun kirjottelevan jatkossakin peltoiluistamme, vai ovatko ne liian saman tapaisia ja tylsiä? Kerrottehan mielipiteenne. =)