Uimaan!

Riki on päässyt uimareissulle mukaan jo kahdesti. Ensimmäisellä kerralla mukana olivat äiti, Papu, minä, Keni ja Riki. Isä vei meidät Hevosniemeen ja jätti sinne, lupasimme näet tulla kotia kävellen. Uima reissuilta on aina kiva kävellä kotiin, sillä koirat kuivuvat melkein kokonaan matkan aikana.

Päästyään irti koirat alkoivat tuttuun tapaan riehumaan. Keni tosin yrittää välttyä tältä, mutta kakarat eivät anna vanhuksen olla rauhassa. Tuolla Hevosniemessä on ihanat metsäiset reitit joita kävellä, Aina välillä tulee sopiva kohta vastaan, jossa koirat pääsevät pulahtamaan veteen. Keni ja Papu tykkäävät pulikoida vedessä varsinkin jos niille heittää jotain noudettavaa. Riki meni veteen Papun perässä jo venerannassa, mutta myöhemmin se alkoi hieman epäröimään veteen menemistä. Tiedä sitten mistä tuo johtui. Ehkä Kenin ja Papun riehakas meno hiukan hillitsi pienen pojan intoa.

Kävi riki sentään muutamia kertoja pulahtamassa veteen. Poika vain ei oikein osaa oikeaa uima-asentoa. Rikinen yrittää uida mahdollisimman pystyssä ja roiskuttaa vettä ihan hirveästi etutassuillaan. Toivottavasti pikkanen oppii vielä uimaan paremmassa asennossa. Jokainen koira pääsi hakemaan palloa vedestä. Tässäkin asiassa oli Rikillä opettelemista. Huonosta uima tyylistä johtuen pallo ei ollut aina helposti havaittavissa. Kyllä Rikikin silti pallon toi takaisin useampaan otteeseen.

Innokkaat uimarit.

Rikin taidonnäyte uimahypyssä.

1...

2...

ja 3!

Toinen uimareissu tapahtuikin tällä viikolla keskiviikko iltana. Työkaverillani on 14 viikkoinen berninpaimenkoira Niilo ja sovimme tuolle päivälläpentutreffit. Alku kohtaaminen pentujen kesken meni aika rauhallisesti. Niilo oli kovin kiinnostunut Rikistä ja Riki hieman varuillaan vieraan pennun kanssa. Irti päästyään molemmat pennut pysyivät aluksi aika tiukasti oman omistajansa mukana. Vähitellen pennut uskaltautuivat jolkottelemaan yhdessä.

Riki osoitti olevansa jo aika moinen vesipeto. Se meni oikein mielllään veteen kahlailemaan ja uimaan. Niilokin tuli reippaasti veteen, mutta uiminen ei oikien innostanut. Saimme sen kyllä muutaman kerran uimaan, mutta se teki joka kerta tiukan uu-käännöksen rantaa kohden.

Hymyhuulet. =)

Uimapaikalla Riki ionnostui haastamaan Niiloa leikkimään. Niilo parkaa vain hieman hirvitti meidän pedon vauhti. Riki veti ympyrää kaasu pohjassa ja kävi aina välillä vilkaisemanssa Niiloa. Josko toinen jo kohta yhtyisi leikkiin. Lopulta Niilokin uskaltauti juoksemaan Rikin perässä. Vaan eihän 14 viikkoinen millään pysybyt puolivuotiaan vauhdissa. Voi miten Niiloa harmitti. Kovasti se yritti käskyttää Rikiä haukkumallta pysähtymään tai edes hidastamaan. Riki ei tietenkään uskonut, vaan jatkoi täysillä pyyhältämistä.

Matkan jatkuessa poikaset kulkivat hienosti mukana ympäristöä välillä tutkien. Kerran Riki lähti jonkin hajun perään eikä meinannut tulla kutsusta takaisin. Lopulta tuli luokse ja jatkettiin matkaa. Päästyämme lähelle kaverin autoa päätimme ottaa pojista yhteiskuvan. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Eiväthän pojat olisi halunneet paikallaan olla ainakaan yhtäaikaa. Pienen alku sähellyksen jälkeen sain monta onnistunutta otosta kaveruksista.

Niilo:"Onko mun pakko olla tässä ton höslän kanssa?"

Toivottavasti pääsemme pian taas uimaan. Pentutreffejäkin olisi tarkoitus saada järkättyä Niilon kanssa jatkossakin.