Oltiin läheisellä kentällä noin puoltoista tuntia ja ai että oli mukavaa. Isäni on tehnyt meille viisi agility (hyppy)estettä, joihin on ns.puomit. Harjoiteltiin Kenin kanssa niiden ylittämistä. Pari kertaa saatiin jopa "puhdas" rata. Välillä Keni tiputti puomin tai kaato esteen tai kiersi sen kokonaan, mutta kuitenkin. Meillä oli niin hauskaa.
Kun Keni alkoi tajuamaan mistä oli kyse niin sekin oli tosi innostunut. Me ei siis kumpikaan olla ennen tehty mitään tällästä. Ihana tunne kun saatiin homma sujumaan. Aidan viertä kun käveltiin ja Keni kuulin haukahduksen, niin se meni aukosta ulos, MUTTA pysähtyi heti kun komensin odottamaan. Meillähän on ollut pienenä ongelmana se, ettei toisten koirien luo saa noin vaan mennä. Olin siis todella ilahtunut, kun Keni totteli ja jäi paikoilleen. Muutenkin ollessaan irti kentällä Keni ei kertaakaan lähtenyt omille teilleen ja oli koko ajan 20 metrin säteellä minusta. Aivan mielettömän upeaa!
Meillähän alkaa mennä ihan tosissaan hyvin. Hihnassa kulkeminenkin on edistynyt. Nykyään Keni vetää vain nähdessään toisen koiran. Koirien ohittaminenkin sujuu jo hieman paremmin.Ai että minä rakastan tuota koiraa.
Kiitos vain Tuire upeasta koirasta. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti