Pitkästä aika taas saan kirjoiteltua tännekin. Yritän parhaani mukaan alkaa päivittämään blogia vastaisuudessa
vähintään kerran viikossa. Aloitan tällä kertaa vanhimmista uutisista.
1.7 ja 5.-6.7
Näinä päivinä olimme Kenin kanssa vierailemassa äidin vuokraamalla
mökillä. Jokaisena päivänä koirat saivat olla vapaana mökin
pihapiirissä, juosten ja uiden järvessä. Kävimme myös soutamassa kerran
koirien kanssa ja pari kertaa vain minä ja äiti. Kun äiti ja minä
lähdimme soutamaan, meinasivat koirat lähteä mukaan uimalla. Jäivät
kuitenkin isän kanssa laiturille, kun isällä oli lihapiirakkaa. ;) Keni
oikein alkoi pitämään metellliä, kun joutui jäämään rannalle.
Saapuessamme takaisin rannalle päin olivat koirat tarkkana laiturin
päässä meitä odottamassa. Tullessamme lähemmäksi hyppäsi Keni veteen ja
ui meitä kohti. Pelkäsimme, että Keni tyhmyyksissään yrittäisi joko
veneeseen tai uisi sen eteen, jolloin saattaisimme vahingossa joutua sen
päälle ja Keni upota. Onneksi sain pidettyä Kenin veneen vieressä äidin
soutaessa meidät rantaan. Kaikki päättyi lopulta hyvin. Seuraavan
kerran lähtiessämme soutamaan koirat laitettiin kiinni kuistin
kaiteeseen. Yöt molemmat koirat nukkuivat kiltisti, vaikka mökki ei
ollutkaan kovin tilava. Mökkeily oli kaikin puolin mukavaa. =)
|
Pojat riehumassa laiturilla. ;) |
|
Keni ja Papu valmiina veneilemään! |
|
Pojat poseraa. :) |
|
Vastaantulokomitea. =D |
25.7.
Kävimme koirien kanssa mätsärissä eli match show:ssa.
Olin lupautunut esittämään myös Papun. Tulimme paikalle hyvissä ajoin ja
harjoittelimme koirien kanssa kehässä juoksua. Muutaman kerran sataa
ropautti oikein kovaa. Onneksi meillä oli sateenvarjot, joiden alle
koiratkin suojautuivat.:)
|
Kaverukset sateensuojassa. =) |
Papun vuoron lähestyesä minua alkoi hieman jännittää. Papu arastelee
vieraita ihmisiä ja ei halua antaa heidän koskea. Päätimme yrittää
totuttaa Papua vieraisiin ihmisiin esim. juuri mätsäreiden avulla.
Olimme kertoneet jo ilmoittaessamme koiria, että Papu on erka ja voisiko
tuomari tunnustella "varovasti" koiran ja olla muutenkin rauhallinen.
Papun vuoron tullessa menimme kehään. Meillä oli mies tuomari. Hän oli
todella mukava ja asiantunteva. Hän kyykistyi Papun viereen jahoukutteli
sen hakemaan herkkuja kädestään. Papun syödessä herkkuja tuomari
tunnusteli koiran ja vilkaisi jopa hampaitakin, koko ajan jutellen
rauhoittavasti. Tuomari tykkäsikin Papusta niin paljon että Papu
sijoittui sekarotuisten kolmanneksi! Ai että äiti oli iloinen ja ylpeä!
Äiti hymyili loppuajan kuin Naantalin aurinko. =)
|
Papu arvosteltavana. =) |
|
Tuomari tutkii. |
|
Itseensä tyytyväinen koira. ;) |
|
Me ollaan kolmansia! |
|
Ilosta säteilevä äiti. =) |
Keni esiintyi omalla vuorollaan hienosti, joskin takana tuleva
koira häiritsi tullessaan liian lähelle. Keni sai punaisen nauhan ja
jäimme odottamaan punaisten kehää. Punaisten kehässä Keni joutuikin
seisomaan pitkän aikaa. Keni jaksoi esiintyä todella hienosti koko ajan.
Emme kuitenkaan sijoittuneet. Minua ei harmittanut kovin paljoa sillä
olin niin tyytyväinen Kenin käyttäytymiseen.
Äiti ja isä ostivat aika monta arpaa ja myös voittivat aika paljon.
Sillä aikaa kun he hakivat palkintojaan, minä ja koirat torkuimme
autossa. Varsin mukava reissu siis. =)
|
Me saatiin punainen nauha! ^_^ |
|
Keni esiintyy. =) |
18.8.
Kävimme aamulla aikaisin äidin, isän ja koirien kanssa
soutelemassa Kukkasella. Minulla ja koirilla oli liivit, enempää liivejä
emme omistakkaan. Papu ja Keni menivät kiltisti veneeseen ja pääsimme
matkaan. Isä souti keskellä ja äiti oli Papun kanssa toisessa päässä ja
me toisessa. Keni otti veneilyn tosi rennosti ja kävi jopa maaten veneen
pohjalle. Papu taas olisi kovasti halunnut lähteä uimaan suoraan
veneestä. :)
Rantaan päästyämme tarjouduin ottamaan kummatkin
koirat mukaani lenkille, otta äiti ja isä pääsisivät soutamaan ihan
rauhassa. Jäin koirien kanssa rannalle katsomaan kun he lähtivät. Se oli
virhe. Kummatkin koirat ponkaisivat veneen perään ja vetivät minua
kohti vettä. Sain onneksi tukevan jalansijan lopulta ja pysäytettyä
poikien menon. Mutta läheltä se liippasi etten joutunut veteen koirien
vetämänä. Lenkki meni suht rauhallisesti, mitä nyt Keni yritti rynnätä
jäniksen perään ja sai kuonopannan päähänsä.
|
Keni tarkastelee mitä laidan toisella puolen on. |
|
"Mitäs siinä kuvaat?" |
|
Minä, isä, Keni ja sumuinen järvi. =) |
24.8.
Tämä päivä minulla olikin vapaapäivä koulusta. Päivä
tulikin kulutettua varsin hyödyllisesti. Aamulla kävimme vain nopea
aamupissityksen Kenin kanssa, jotta ehdimme molemmat syödä ennen lähtöä
eläinlääkäriin. Ilpo ja Indi piti meinaan viedä hammaskiven poistoon ja
äidin Papu rokottaa siinä samalla. Olimme päättäneet äidin kanssa mennä
eläilääkäriin kävellen, koirien vetäessä vuorotellen kissoja kärryissä.
Kissat saivat siis mennä kopeissaan kärryjen kyytiin ja Keni
valjastettiin ensin vetohommiin. Heinosti Keni kissoja vetikin. Jossain
vaiheessa matkaa vaihtui valjaisiin Papukin vetämään.
Perille
pästyämme vein kissat ja Papun sisälle ja äiti jäi ulos odottamaan
Kenin kanssa. Papu rokotettiin ensin. Papu on aina ollut hieman arka
vieraita kohtaan, eikä halua heidän koskevan itseensä. Siksi olikin
iloinen yllätys kuinka hyvin Papu antoi eläilääkärin tehdä hommansa.
Kyllähän Papu nytkin halusi väistää eläinlääkärin kosketusta alkuun,
mutta parannusta oli kuitenkin selvästi tapahtunut, jee! Papun saatua
rokotuksensa vein sen ulos äidillä. Seuraavaksi oli kissojen vuoro.
Molemmat olivat ihan hyvä kuntoisia ja saivat rauhoittavat piikit.
Kissat jäivätkin puoleksi tunniksi hoidettaviksi, ja minä ja äiti
kävimme sillä aikaa kirpputorilla. Kotimatka sujui yhtä hyvin kuin meno
matkakin. Indi sai antibiootti kuurin ikenien tulehduksen vuoksi. Ei
taida tyttö oikeen ihastua asiaan... Kotona molemmat kissat olivat
pitkän aikaa vielä aika tillin tallin, joten aika kului niitä
seuraillessa. Illalla kumpikin kuitenkin jo söi hyvällä ruokahalulla.
|
Indin.... |
|
...ja Ilpon mielipide matkkasta. |
|
Valmiina lähtöön. =) |
|
Matkaan lähtö. |
|
Kotiin tulo. =) |
25.8.
Kävimme äidin ja isän ja koirien kera retkellä
kalliojärven laavulla. Vaikka itse matka ei ollut kovin pitkä (vain noin
5km), niin aikaa kului kuitenkin n. nelisen tuntia. Tosin siihen kuuluu
myös aika jonka vietimme laavulla eväitä syöden ja maisemia katsellen.
Autolla
menimme hieman jäähallia pidemmälle, ja saimmepa vielä kääntyä takaisin
kotiin päin, kun joku eli minä oli unohtanut ottaa saappaat mukaan. ;)
Lopulta kuitenkiin pääsimme matkaan jalankin. Koirat olivat
mahdollisimman paljon irti ja iloitsivatkin vapaudestaa aivan tosissaan.
Vauhtia riitti kummallakin ihan mukavasti. Sammaleet vain lensivät
Papun ja Kenin juostessa ja temmeltäessä. Tietenkin Kenin piti käydä
kuraamassa tassunsa mutaisessa ojassa, niin että sai ihan ihmetellä että
oliko minun koirallani ennen valkoiset tassut olleetkaan? Muutaman
kerran hermostuin hieman Kenille, kun se meinasi lähteä omille teille
jonkin hajun perässä. Tuli kuitenkin aina lopulta meidän mukaamme.
Pitäisi vissiin alkaa harrastaa tuon karvakuonon kanssa vaikka hakua tai
jälkeä, kun se noin haluaa mennä hajujen perässä. Muutaman ihmisenkin
näimme metsässä kulkemassa ja heidän olemassa olonsa piti tietenkin
ilmoittaa meille haukkumalla. Onneksi molemmat koirat tulivat kutsusta
luoksemme näilläkin kerroilla. Kenillä kun on tapana mennä lähelle
haukkumaan kaikki vieraat/epäilyttävät ihmiset.
|
Kuratassu. =) |
|
Keni<3>3> |
Laavulla ollessamme kävivät koirat pulahtamassa veteen. Muutaman
kerra ihan hyppäsivät kepin perään, mitä eivät olekaan aiemmin tehneet.
Risujakin piti tietty kaluta ja vetää rallia ympäsiinsä ja muutenkin
temmeltää. Papu hieman ihmetteli että kuka haukkuu jossain, kun kaiku
vastasi sen haukkumiseen. ;) Sain videollekin pätkän poikien
temmellyksestä. Tosiin vauhti oli jo tähän mennessä hiipunut. Eväitä
syödessä olivat molemmat koirat odottelemassa omaa osuuttaan, ja
saivatkin lopulta makkaran mieheen.
|
Loikka! |
Matka takaisin autolle sujui jo hieman rauhallisemmassa tahdissa
koiriltakin. Reissu meni kaikin puolin oikein mukavast, kotiin tulo vain
ei mennyt niin mukavasti. Kun pääsimme pihaan niin, oli minun rappusten
kohdalle kerääntynyt ihmisiä kahden koiran ja kissan kera. Koirat
tietenkin alkoivat haukkumaan ja Keni vastasi samalla mitalla. Ei ollut
kovin kivaa mennä sisälle tälläisen rähinän keskeltä. Varsinkaan kun
Kenin kanssa menee yleensä, jo niin hyvin tuo koirien ohittaminen. :(
Sisällä kuitenkin pääsimme molemmat lepäämään ja akkuja lataamaan. Loppu
päivä menikin ihan omalla painollaan ilman mitään sen kummempaa
tekemistä.
|
Mie ja koirat. <3>3> |
26.8.
Tänään kävimme Kenin kanssa aamulla lenkillä Rakokivessä, jotta pääsin nostamaan rahaa ratsastusta varten. Oli ihanaa kun ei aamulla tullut montaa koiraa tai ihmistä vastaan. Oli niin rauhallista. =) Kotiduttuamme saivat eläimet aamuruokansa. Indi tosin joutui ensin syömään antibiootti tablettinsa.
Päätin mennä tänään kävellen talllille Kenin kanssa. Tälläisillä kerroilla Keni pääsee aina olemaan irti suurimman osan ajasta. Keni sai olla irralllan aivan tallin kulmale asti. Se ei meinannutkaan lähteä omille teilleen reissun aikana, jee! Perillä Kempula pääsi, tai omasta mielestään joutui, käymään tallissa. Keni hieman aristelee hevosia, eikä uskalla mennä niiden lähelle. Lopulta luovutin Kempulan isälle ratsastuksen ajaksi. He olivatkin käyneet lenkillä ratsastukseni aikana, joten Kenu sai aika paljon liikuntaa. =)
Tässä olisi nyt tämän kertainen päivitys ja yritän kirjoitella mahdollisimman pian taas uudestaan. =) Koetan laittaa myös videon Kenin ja Papun menosta laavulla, kunhan saan sen ensin toimimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti