Mitä onkaan tapahtunut sitten viime päivityksen...

Pitkästä aika taas saan kirjoiteltua tännekin. Yritän parhaani mukaan alkaa päivittämään blogia vastaisuudessa vähintään kerran viikossa. Aloitan tällä kertaa vanhimmista uutisista.

1.7 ja 5.-6.7
Näinä päivinä olimme Kenin kanssa vierailemassa äidin vuokraamalla mökillä. Jokaisena päivänä koirat saivat olla vapaana mökin pihapiirissä, juosten ja uiden järvessä. Kävimme myös soutamassa kerran koirien kanssa ja pari kertaa vain minä ja äiti. Kun äiti ja minä lähdimme soutamaan, meinasivat koirat lähteä mukaan uimalla. Jäivät kuitenkin isän kanssa laiturille, kun isällä oli lihapiirakkaa. ;)  Keni oikein alkoi pitämään metellliä, kun joutui jäämään rannalle. Saapuessamme takaisin rannalle päin olivat koirat tarkkana laiturin päässä meitä odottamassa. Tullessamme lähemmäksi hyppäsi Keni veteen ja ui meitä kohti. Pelkäsimme, että Keni tyhmyyksissään yrittäisi joko veneeseen tai uisi sen eteen, jolloin saattaisimme vahingossa joutua sen päälle ja Keni upota. Onneksi sain pidettyä Kenin veneen vieressä äidin soutaessa meidät rantaan. Kaikki päättyi lopulta hyvin. Seuraavan kerran lähtiessämme soutamaan koirat laitettiin kiinni kuistin kaiteeseen. Yöt molemmat koirat nukkuivat kiltisti, vaikka mökki ei ollutkaan kovin tilava. Mökkeily oli kaikin puolin mukavaa. =)

Pojat riehumassa laiturilla. ;)

Keni ja Papu valmiina veneilemään!

Pojat poseraa. :)

Vastaantulokomitea. =D

25.7.
Kävimme koirien kanssa mätsärissä eli match show:ssa. Olin lupautunut esittämään myös Papun. Tulimme paikalle hyvissä ajoin ja harjoittelimme koirien kanssa kehässä juoksua. Muutaman kerran sataa ropautti oikein kovaa. Onneksi meillä oli sateenvarjot, joiden alle koiratkin suojautuivat.:)

Kaverukset sateensuojassa. =)

Papun vuoron lähestyesä minua alkoi hieman jännittää. Papu arastelee vieraita ihmisiä ja ei halua antaa heidän koskea. Päätimme yrittää totuttaa Papua vieraisiin ihmisiin esim. juuri mätsäreiden avulla. Olimme kertoneet jo ilmoittaessamme koiria, että Papu on erka ja voisiko tuomari tunnustella "varovasti" koiran ja olla muutenkin rauhallinen. Papun vuoron tullessa menimme kehään. Meillä oli mies tuomari. Hän oli todella mukava ja asiantunteva. Hän kyykistyi Papun viereen jahoukutteli sen hakemaan herkkuja kädestään. Papun syödessä herkkuja tuomari tunnusteli koiran ja vilkaisi jopa hampaitakin, koko ajan jutellen rauhoittavasti. Tuomari tykkäsikin Papusta niin paljon että Papu sijoittui sekarotuisten kolmanneksi! Ai että äiti oli iloinen ja ylpeä! Äiti hymyili loppuajan kuin Naantalin aurinko. =)

Papu arvosteltavana. =)

Tuomari tutkii.

Itseensä tyytyväinen koira. ;)

Me ollaan kolmansia!

Ilosta säteilevä äiti. =)

Keni esiintyi omalla vuorollaan hienosti, joskin takana tuleva koira häiritsi tullessaan liian lähelle. Keni sai punaisen nauhan ja jäimme odottamaan punaisten kehää. Punaisten kehässä Keni joutuikin seisomaan pitkän aikaa. Keni jaksoi esiintyä todella hienosti koko ajan. Emme kuitenkaan sijoittuneet. Minua ei harmittanut kovin paljoa sillä olin niin tyytyväinen Kenin käyttäytymiseen.

Äiti ja isä ostivat aika monta arpaa ja myös voittivat aika paljon. Sillä aikaa kun he hakivat palkintojaan, minä ja koirat torkuimme autossa. Varsin mukava reissu siis. =)

Me saatiin punainen nauha! ^_^

Keni esiintyy. =)

18.8.
Kävimme aamulla aikaisin äidin, isän ja koirien kanssa soutelemassa Kukkasella. Minulla ja koirilla oli liivit, enempää liivejä emme omistakkaan. Papu ja Keni menivät kiltisti veneeseen ja pääsimme matkaan. Isä souti keskellä ja äiti oli Papun kanssa toisessa päässä ja me toisessa. Keni otti veneilyn tosi rennosti ja kävi jopa maaten veneen pohjalle. Papu taas olisi kovasti halunnut lähteä uimaan suoraan veneestä. :)
Rantaan päästyämme tarjouduin ottamaan kummatkin koirat mukaani lenkille, otta äiti ja isä pääsisivät soutamaan ihan rauhassa. Jäin koirien kanssa rannalle katsomaan kun he lähtivät. Se oli virhe. Kummatkin koirat ponkaisivat veneen perään ja vetivät minua kohti vettä. Sain onneksi tukevan jalansijan lopulta ja pysäytettyä poikien menon. Mutta läheltä se liippasi etten joutunut veteen koirien vetämänä. Lenkki meni suht rauhallisesti, mitä nyt Keni yritti rynnätä jäniksen perään ja sai kuonopannan päähänsä.

Keni tarkastelee mitä laidan toisella puolen on.

"Mitäs siinä kuvaat?"

Minä, isä, Keni ja sumuinen järvi. =)

24.8.
Tämä päivä minulla olikin vapaapäivä koulusta. Päivä tulikin kulutettua varsin hyödyllisesti. Aamulla kävimme vain nopea aamupissityksen Kenin kanssa, jotta ehdimme molemmat syödä ennen lähtöä eläinlääkäriin. Ilpo ja Indi piti meinaan viedä hammaskiven poistoon ja äidin Papu rokottaa siinä samalla. Olimme päättäneet äidin kanssa mennä eläilääkäriin kävellen, koirien vetäessä vuorotellen kissoja kärryissä. Kissat saivat siis mennä kopeissaan kärryjen kyytiin ja Keni valjastettiin ensin vetohommiin. Heinosti Keni kissoja vetikin. Jossain vaiheessa matkaa vaihtui valjaisiin Papukin vetämään.

Perille pästyämme vein kissat ja Papun sisälle ja äiti jäi ulos odottamaan Kenin kanssa. Papu rokotettiin ensin. Papu on aina ollut hieman arka vieraita kohtaan, eikä halua heidän koskevan itseensä. Siksi olikin iloinen yllätys kuinka hyvin Papu antoi eläilääkärin tehdä hommansa. Kyllähän Papu nytkin halusi väistää eläinlääkärin kosketusta alkuun, mutta parannusta oli kuitenkin selvästi tapahtunut, jee! Papun saatua rokotuksensa vein sen ulos äidillä. Seuraavaksi oli kissojen vuoro. Molemmat olivat ihan hyvä kuntoisia ja saivat rauhoittavat piikit. Kissat jäivätkin puoleksi tunniksi hoidettaviksi, ja minä ja äiti kävimme sillä aikaa kirpputorilla. Kotimatka sujui yhtä hyvin kuin meno matkakin. Indi sai antibiootti kuurin ikenien tulehduksen vuoksi. Ei taida tyttö oikeen ihastua asiaan... Kotona molemmat kissat olivat pitkän aikaa vielä aika tillin tallin, joten aika kului niitä seuraillessa. Illalla kumpikin kuitenkin jo söi hyvällä ruokahalulla.

Indin....

...ja Ilpon mielipide matkkasta.

Valmiina lähtöön. =)

Matkaan lähtö.

Kotiin tulo. =)

25.8.
Kävimme äidin ja isän ja koirien kera retkellä kalliojärven laavulla. Vaikka itse matka ei ollut kovin pitkä (vain noin 5km), niin aikaa kului kuitenkin n. nelisen tuntia. Tosin siihen kuuluu myös aika jonka vietimme laavulla eväitä syöden ja maisemia katsellen.

Autolla menimme hieman jäähallia pidemmälle, ja saimmepa vielä kääntyä takaisin kotiin päin, kun joku eli minä oli unohtanut ottaa saappaat mukaan. ;) Lopulta kuitenkiin pääsimme matkaan jalankin. Koirat olivat mahdollisimman paljon irti ja iloitsivatkin vapaudestaa aivan tosissaan. Vauhtia riitti kummallakin ihan mukavasti. Sammaleet vain lensivät Papun ja Kenin juostessa ja temmeltäessä. Tietenkin Kenin piti käydä kuraamassa tassunsa mutaisessa ojassa, niin että sai ihan ihmetellä että oliko  minun koirallani ennen valkoiset tassut olleetkaan? Muutaman kerran hermostuin hieman Kenille, kun se meinasi lähteä omille teille jonkin hajun perässä. Tuli kuitenkin aina lopulta meidän mukaamme. Pitäisi vissiin alkaa harrastaa tuon karvakuonon kanssa vaikka hakua tai jälkeä, kun se noin haluaa mennä hajujen perässä. Muutaman ihmisenkin näimme metsässä kulkemassa ja heidän olemassa olonsa piti tietenkin ilmoittaa meille haukkumalla. Onneksi molemmat koirat tulivat kutsusta luoksemme näilläkin kerroilla. Kenillä kun on tapana mennä lähelle haukkumaan kaikki vieraat/epäilyttävät ihmiset.

Kuratassu. =)

Keni<3>

Laavulla ollessamme kävivät koirat pulahtamassa veteen. Muutaman kerra ihan hyppäsivät kepin perään, mitä eivät olekaan aiemmin tehneet. Risujakin piti tietty kaluta ja vetää rallia ympäsiinsä ja muutenkin temmeltää. Papu hieman ihmetteli että kuka haukkuu jossain, kun kaiku vastasi sen haukkumiseen. ;) Sain videollekin pätkän poikien temmellyksestä. Tosiin vauhti oli jo tähän mennessä hiipunut. Eväitä syödessä olivat molemmat koirat odottelemassa omaa osuuttaan, ja saivatkin lopulta makkaran mieheen.

 

Loikka!

Matka takaisin autolle sujui jo hieman rauhallisemmassa tahdissa koiriltakin. Reissu meni kaikin puolin oikein mukavast, kotiin tulo vain ei mennyt niin mukavasti. Kun pääsimme pihaan niin, oli minun rappusten kohdalle kerääntynyt ihmisiä kahden koiran ja kissan kera. Koirat tietenkin alkoivat haukkumaan ja Keni vastasi samalla mitalla. Ei ollut kovin kivaa mennä sisälle tälläisen rähinän keskeltä. Varsinkaan kun Kenin kanssa menee yleensä, jo niin hyvin tuo koirien ohittaminen. :( Sisällä kuitenkin pääsimme molemmat lepäämään ja akkuja lataamaan. Loppu päivä menikin ihan omalla painollaan ilman mitään sen kummempaa tekemistä.

Mie ja koirat. <3>

26.8.
Tänään kävimme Kenin kanssa aamulla lenkillä Rakokivessä, jotta pääsin nostamaan rahaa ratsastusta varten. Oli ihanaa kun ei aamulla tullut montaa koiraa tai ihmistä vastaan. Oli niin rauhallista. =) Kotiduttuamme saivat eläimet aamuruokansa. Indi tosin joutui ensin syömään antibiootti tablettinsa.
Päätin mennä tänään kävellen talllille Kenin kanssa. Tälläisillä kerroilla Keni pääsee aina olemaan irti suurimman osan ajasta. Keni sai olla irralllan aivan tallin kulmale asti. Se ei meinannutkaan lähteä omille teilleen reissun aikana, jee! Perillä Kempula pääsi, tai omasta mielestään joutui, käymään tallissa. Keni hieman aristelee hevosia, eikä uskalla mennä niiden lähelle. Lopulta luovutin Kempulan isälle ratsastuksen ajaksi. He olivatkin käyneet lenkillä ratsastukseni aikana, joten Kenu sai aika paljon liikuntaa. =)

Tässä olisi nyt tämän kertainen päivitys ja yritän kirjoitella mahdollisimman pian taas uudestaan. =) Koetan laittaa myös videon Kenin ja Papun menosta laavulla, kunhan saan sen ensin toimimaan.