Kuivannon pelloilla

Viime viikolla Keni kaatui olleessaan kukkasjoella juoksentelemassa ja satutti ilmeisesti takapäänsä. Myöhemmin kotona huomasin ettei Keni halunnut tehdä temppu ja, eikä hyppiä yhtään. Ulkona illalla kun riehutin sitä kepin avulla, se hypppäsi ja päästi kauhean kiljasun. Niin kovasti siihen sattui. Kenihän ei ole ikinä ääneen kertonut satuttaneensa itsensä. Ei siinä muuta kuin pari päivää lepoa ja ihan rauhallisia lenkkejä. Onneksi Keni parani ihan näin koti konstein ja on nyt taas ihan kunnossa. =) 

Viime lauantaina käytiin äidin ja isän kanssa Kuivannnon pelloilla koiria juoksuttamassa. Ajattelin saavani oikein hienoja lumikuvia pojista riehumassa. No todellisuus oli sitten hieman toinen... Olihan niillä pelloilla lunta, mutta ei ihan yhtä paksuna kerroksena kuinmeillä päin on teiden varsilla. Tuuli oli siirrelle lunta pelloilla kasoihin, että silleen. Kenikin päätti taas kerran olla hankala ja meinasi vähän väliä lähteä omille teille. Kumpa se lopettaisi tuon. Keljua jos en voi enää jatkossa pitää sitä vapaana pelloilla. =(

No sain minä kuitenkin jonkin moisia kuvia pojista riehumassa ja hangessa hyppelehtimässä. Kävimme kävelemässä eräällä pellolla jolla emme olleet aiemmini käyneet sen mutaisuuden takia. Sillä pellolla oli ihan kohtalaisen syvä hanki. Ei kyllä ollut kylmä, kun koskemattomassa hangessa kuljettiin. Lämminhän siinä tuli. Pahaksi onneksi reissu päättyi siihen, kun Keniltä tuli verta kolmesta jalasta. ei ne onneksi pahasti vuotanut. Ei ollut tassuisdsa edes kunnon haavaa. Pintaiho vain oli mennyt rikki. Kenihän ei tuosta piitannut yhtään, mutta itse en oikein halunnut jaskaa matkaa. Niinpä lähdimme kotia.  Tylsää, kun Kenin jalat on nyt alkaneet olla noin herkkiä. Pitäisiköhän ostaa sille tossut peltoilua varten? Tässä vielä kuvia reissulta. =)

Poijat laajalla pellolla. =)

Hyökkäykseen! =D

Keni ei vaan jaksa enää tota kakaraa. =)

Lumikoira. =D

Lumi vain pöllysi koirien mennessä.

Kenillä on siivet. ^_^

Tassun putsausta.

Papu tarkistamassa työn tulosta. =)