Puu!

Samalla viikolla, kun Papu oli minulla hoidossa tapahtui muutakin. Äidin ja isän kämpän eteiseen kasvoi puu! Ihan yllättäen siellä seisoi kattoon asti ylttävä puu oksinenn. Luntakin sinne oli satanut ja linnut visersivät oksilla. Olipa joku ehtinyt kiinnittää jo lintujen pesäpöntönkin runkoon. Asujia ei tosin vielä pöntössä ollut. Kohta puoleen sekin varmaan saa asujan. Kevät on jo sen verran pitkällä, että kohtahan se pesintä alkaa.

Onneksi äiti ja isä eivät kaataneet puuta tullessaan kotiin, vaan antoivat sen ihastuttaa tulijoita eteisessä. Äidin hoitolapsetkin ihmettelivät puuta. Maaliskuun aikana puun ympärillä nähtiin tassivan liuta pingviinejä. Mistä lie olivat sisään päässeet. Pääsiäisen aikoihin ei niistä enää ollut tietoakaan. Kai ne palasivat takaisin kotikonnuilleen lumiseen ja jäiseen maisemaan. Pingviinien tilalle tosin oli ilmestynyt parvi lenteleviä pääsiäiskanoja. Eivät raukat ihan jaksaneet lentää oksille asti. Kanoilla ei tuntunut olevan kotia, joten äiti adoptoi yhden ja loput saivat kotinsa kunkin hoitolapsen kotoa. Tietääkseni kanoilla menee uusissa kodeissaan ihan hyvin.

Enää ei ole puun luona näkynyt uusia asukkaita. Puuhun tosin on puhjennut isoja silmuja. Eivätköhän ne kohta puhkea lehdiksi.

Puu ensikertaa nähdessäni sen.

Oksiston asukkaita.

Keväinen puu.