lauantai 17. kesäkuuta 2017

Yli! Rengas! Putkeen!

Niin kuin joku jo ehkä arvaakin otsikosta, niin kesäkuvauksien jälkeen matkamme jatkui agilityn pariin. Kenin kanssa olen käynyt pentuagility kurssin ja Rikin kanssa ei ole ollut lainkaan kosketusta koko lajiin. Olisi kyllä hienoa päästä kokeilemaan sitä ihan ihjatusti Rikinkin kanssa. 

Siispä me olemme äidin kanssa hankkineet omat agilitykamppeet. Meillä on putki, rengaseste ja pujottelukepit, jotka on ostettu kaikki kaupasta. Isä on myös tehnyt meille yhden säädettävän hyppyesteen ja mahdollisesti tekee niitä vielä lisääkin. =)

Kuvausten jälkeen lähdin koirien kanssa hakemaan esteet äidin luota ja koirien kärryn  kellarista. Niillä kun on helppo viedä tavaroita minne vain. Esteiden haku oli helppoa. Sisälle vain ja esteet mukaan. Kärryt olivatkin jo kinkkisemmät. Minulla oli koko ajan pojat mukana, kun en niitä viitsinyt kotiakaan viedä. Alhaalla kellarissa kieputin koirien hihnat niiden kaulan ympärille etteivät ne kompastuisi niihin. Keni ja Riki kulkivat hienosti mukanani kärryjä haettaessa. Kärryjen ylös saanti portaissa oli hankalampaa. Portaiden molemmilla puolilla on kapea liuska, josta voi kuljettaa pyöriä. Käskin koiria odottamaan alhaalla, kun vedin kärryjä ylös. Rankaa puuhaa se. Saatuani kärryt yläs ja ulos, menin ja kutsuin koiria. Ne tulivatkin erittäin onnellisina minun luo. Ulkona lastasin tavarat kärryyn ja valjastin rikin eteen. Hienosti nuori herra jaksoi vetää kärryt tavaroineen läheiselle hiekkakentälle.

"Joko saa tulla?"

Leppäkerttu vuoristotiellä. =)

Perillä päästin koirat vapaaksi riehumaan ja aloin purkamaan lastia. Paljoa eivät koirat juosseet, kun piti ennemmin vahtia minun tekemisiäni. =) Saatuani koottua esteet koirien suosiollisella avustuksella, päätin aloittaa treenit Kenin kanssa. Siispä riki hihnaan ja hihna kiinni pylvääseen. Riki sai siis olla ensin katseluoppilaana. =)

Kenillehän homma oli tuttu jo monen vuoden ajalta. Herra olikin varsin innokas ja hääri ympärilläni iloisena. Aluksi harjoittelimme hyppyestettä ja sen jälkeen rengsta. Nämä menivät ihan helposti. Seuraavaksi siirryimme keppeihin, joita emme kumpikaan oikein osaa. Minä en tiedä miten opettaa niitä, joten eipä voi koirakaan niitä osata. Tällä erää temme kepit herkulla ohjaten. Sitten vaikeimpaan, putki. Kenihän ei ole koskaan tykännyt putkesta. Jo kurssilla herra yritti tarjota minulle vaikka mitä muita vaihtoehtoja, kuin putkeen sisään meno. "Jos mä vaikka kierrän tän? Tai hyppään yli? Tai hyppään päälle?? Eikö se kävis?" Ei siis ihan Kenin lempi juttu. Nyt sainkin yllättyä totaalisesti, kun Keni juoksikin ihan innoissaan putken läpi. Sitä se ei ole tehnyt koskaan. Ehkä kevyempi putki oli houkuttelevampi, tai sditten herra on vaan päättänytkin pitää hommasta. Joka tapauksessa se oli mukava yllätys. 

Mentyämme esteet muutaman kerran, vaihdoin koiraa. Riki oli selvästikin ollut tarkkaavainen katseluoppilas, niin hyvin nuori herra hommia teki. Tämä oli siis eka kerta, kun Rikin kanssa ollaan tehty mitään tälläistä. Ei kyllä olis uskonut, jos videolta olisi nähnyt. Riki teki hommia innolla jaaika taitavastikin. Melkein yhtä hyvin  kuin Keni. Varsinkin loppu puolella sujui jo varsin mallikkaasti. Putki oli aluksi hieman epäilyttävä, mutta pian sinnekin mentiin jo mielellään. 


Vauhdilla eteenpäin!

Tuttu näky. =)

Rikin harjoitusten jälkeen, päätin soittaa äidille ja kysyä jos hänkin tulisi Papun kanssa agiliitämään. Äiti sanoi tulevansa ja lupasi tuoda myös vettä meillle kaikille. Äitiä odotellessa annoin koirien olla vapaana. Siinä odotellessamme lähti putki pyörimään tuulen mukana kentän toiseen päätyyn. Sitä koirat sitten ihmettelivät, minun jahdatessa ja raahatessa putkea takaisin.

Äidin tultua, laitoimme minun koirat kiinni ja Papu pääsi radalle. Sekin muiti oikein hyvin mikä on jutun juju ja teki innolla hommia. Papu jopa hieman kuumeni ja alkoi komentaa äitiä haukkumalla. Papulla on mahtavasti ponnua esteillä ja putkea se suorastaan rakastaa. Putkeen mennään kuin ohjus, vauhdilla vain läpi.

Päätin yrittää kuvata koiria niiden tehdessä hommia. Äiti suostui ystävällisesti ohjaamaan kaikkia koiria vuorotellen. Ensimmäiseksi vuorossa oli Papu. Pojan vauhdikas meno aihetuitti hiukan haasteita kuvaamiselle. Onneksi äiti jaksoi tehdä Papun kanssa saman tehtävän moneen kertaan. Keksimme myös käyttää juomakuppia palkkakuppina, asettaen sen minun eteeni. Tällöin esteen suoriutettuaan Papu ei kääntynytkään äidin luo vaan tuli minua kohti. Näin saimme parempia kuvia. 

Papun jälkeen oli minun poikien vuoro. Molemmat koirat tekivät tosi kivasti töoitä äidin kanssa. Hieman yllätyimmekin kuinka hyvin ne toimivat äidin kanssa. Riki varsinkaan ei ole pahemmin tehnyt mitään äidin ohjauksessa. Kenihän teki ja oli paljon äidin kanssa ensimmäisenä elinvuotenaan, kun asuin vielä vanhempieni luona. Äiti jopa opetti sille temppuja. Hienosti pojat kuitenkin tekivät hommia. Oli ihana katsella mten ne odottivat äidiltä ohjeita. Riki varsinkin katsoi äitiäni välillä varsin palvovasti. =)

Kaikkien koirien osalta sain paljon onnistuneita kuvia. Tuolla reissulla meillä vierähtikin yli kaksi tuntia aikaa, mutta kivaa meillä oli. Otetaanhan pian uudestaan, äiti. =)

Varoitus: PALJON kuvia tiedossa!

Arvatkaas kuka on ensiksi vuorossa?  Oikein, se on Papu! =)

Vuoron odottelua. =)



Toiset tekee hommia kieli keskellä suuta ja Papu taas.... =)


Välillä vauhtia oli näinkin paljon.




Kumpi ehtii perille ensimmäisenä! =D

 
 
"Täältä tullaan!"

Päin kameraa!


Iloinen koirakko. =)                            Papu kehyksissä: =)


Ainoa suht onnistunut kuva sivusta päin koko reissulta.




Seuraavana vuorossa Riki! =)


"Putkeen! Siis tuosta aukosta sisään. "


Kovin iloisen näköinen koira.                             Ilmankos hymyili kun päätti kiertää putken. =)



                                                                     "Mitä nyt tehdään pomo?"

Rikin vuoro olla kehyksissä. =)


 Seuraava kuvasarja minun oli vain pakko sisällyttää tähän postaukseen. Riki kun hyppää jos käsketään, vaikkei estettä olisikaa!  =D






Koiran vaihto. Nuorimmat odottelu vuorossa. =)
Kenin vuoro nyt. =)

                 "Odota nyt tässä. Tässä, mä sanoin!"

Jänishyppy. =)



 "Pysyyköhän se nyt tässä?"                                  Keni vuorostaan kehyksissä. =)


                                                                        "Ilman jalkoja!" =)





Mun kulta! ^_^





Taitavat. =)

Väsyneet ja onnelliset koirat. =)


Eikä minun tekemiset tuona päivänä loppuneet vielä tähänkään. Tosin jälleen kerran saatte odotttaa ensi kertaan kuullaksenne niistä. =D

2 kommenttia:

  1. Jalaton Keni oli hienon näköinen. Kissat osaa vetää kynnet sisään, Keni myös jalat.

    VastaaPoista