Näyttelytähtösen alku

Rikin kanssa on tänä kesänä ehditty käydä jo kaksissa koiranäyttelyissä. Ensimmäinen oli Lahden pentunäyttely 5.6.2016. Tiedän siitä on jo yli kuukausi aikaa.... No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Alun perin minun piti päästä isäni kyydissä paikalle, mutta se ei onnistunutkaan. Onneksi työkaverini suostui lähtemään kanssani näyttelyhin ja kuskasi meidät sinne ja takaisin. Matka sujui mukavasti kaverin kanssa jutustellen. Perillä olime hyvissä ajoin ja ehdimme tutustua myyntikojujen tarjontaan ennen näyttelyjen alkamista. Joitakin ostoksia teimmekin. Itse löysin Rikille noin pari metrisen nahkahihnan yhdeksällä eurolla, uuden näyttelunumerohihan ja kakkapusseja.

Näyttelyihin ei ollut ilmoittautunut kuin vain kolme australianppaimenkoiraa. Kaksi urosta ja yksi narttu. Kaikki pennut olivat eri luokissa. Tuomarina oli Hannele Jokisilta, jonka kaverini kertoi olevan tiukka ja tarkka tuomari. Riki oli ainut pikkupentu ja voitti tietenkin oman luokkansa saaden myös kunniapalkinnon. Rikin menestys jatkui sen ollen rotunsa paras uros ja paras pentu eli ROP. Ryhmäkilpailussa emme sitten enää pärjänneet. Olin, ja olen edelleenkin silti todella ylpeä pennusta! Arvostelu oli oikein mukanvan kuuloinen:

Vankkarunkoinen pentu. Pään kehitys kesken. erityisesti kallo-osasta. Lennokkaat korvat. Riittävä etukulmaus. Hieman korkea kinner. Lupaava karva. Hyvä luusto. Vielä pehmeä selkä liikkeessä. Liikkuu hyvin.

Kehässä esiiintymässä.

Voittopaikalla!

Näyttelyjen loputtua osaltamme, lähdimme vielä ostoksille. Pitihän pennun saada palkka esiintymisestä. Ostin muutamia herkkuja kotiin viemisiksi. Yhden herkun jouduin ostamaan sillä Rikinen oli napannut sen itse laatikosta. Eihän sitä voinut olla maksamatta. Loppuajan pidinkin tarkkaan silmällä Rikiä.

Kotimatka meni yhtä mukavasti kuin menomatkakin. Kiitos Jonskulle seurasta ja kuvista! Kaikki yllä olevat kuvat ovat Jonskun ottamia.

Kotona otettu voittokuva.

Viimeisin näyttely oli Mäntsälän kaikkien rotujen koiranäyttely 16.7.2016. Tälle reissulle mukaan lähtivät sekä äiti että isä. Keni ja Papu saivat jäädä kotia. Varauduimme huolellisesti matkaan ja otimme mukaan pari tuolia ja pienen teltan varjoa tuomaan. Olimme perillä hyvissä ajoin ja saimme loistavan paikan teltallemme. Riki ei arastellut yhtään teltan pohjaa vaan käveli sinne ihan kuin olisi ennenkin siellä käynyt.

Tästä minulle tulee mieleen studiokuva. =)

Täällä ausseja olikin jo huomattavasti enemmän, 22 kappaletta! Tosin penuja ei ollut kuinkaksi urosta. Tälläkin kerralla Riki esiintyi kehässä edukseen. Tuomarina meillä oli mies nimeltä Torbjörn Skaar. Oikein miellyttävä vanha herra. Kuvista näette kuinka erilaisia saman rodun pennut voivatkaan olla.

Riki sai erinomaisen, kunniapalkinnon ja voitti luokkansa ollen rotunsa paras pentu eli ROP. Arvostelullapussaa luki näin:

Good head & expression. Good ears. Very nice neck. Well angulated in front & rear. Excellent body. Moves Well. Well presentted.

Eli...

Hyvä pää ja ilme. Hyvät korvat. Todella hyvä niska. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Erinomainen runko. Liikkuu hyvin. Hyvin esitetty.

Tuomarin kopeloitavana.

Jäimme joksikin aikaa kehän laidalle katsomaan ja odottelemaan. En ollut aivan varma jatkaisimmeko vielä jossakin kehässä. Sopivassa kohdassa uskaltauduin kysymään asiasta kehäsihteeriltä, emme jatkaisi enää. Niinpä suuntasimme kohti tukipaikkaamme. Jätimme Rikin isälle ja lähdimme äidin kanssa hakemaan palkinnot ja tekemään ostoksia kojuille. Matkaan tarttuikin pojille uusi pitkä vetolelu ja pussillinen isoja siankorvia.

Palattuamme takaisin piti tietenkin ottaa voittokuva tähtösesäni. Meidän hoitaessamme kuvaspuuhia aloitti isä leirimme purkamisen. Kuvat saatuamme palasimme isää auttamaan. Ennen lähtöä menimme vielä kavittelemaan alueen kahvilaan. Riki osasi olla oikein rauhallisesti pöydän vieressä vaikka ympärille liikkui sekä vieraita ihmisiä että koiria.

Lähdetyämme näyttelyalueelta kävimme vielä äidin kanssa etsimässä muutaman geokätkön. Riki oli hieno kätköilykoira ja löysi  äidin kadotettuani hänet näkyvistä.

Mukavaa oli reissussa mutta kyllä oli kiva tulla kotiakin. Kiitoksia äidille ja isälle seurasta ja avusta!

Juhannus

Juhannus oli jo noin viikko sitten, mutta kirjoitellaan nyt kuitenkin hieman kuulumisia sen tiimoilta. Lähdin laumani kanssa juhannuksen viettoon siskoni luo "maalle". Matka sinne sujui mukavasti molempien veljieni ja isäni seurassa. Minut jätettiin koirien kanssa matkan päähän kohteesta. Sisko tuli Woosterin kanssa vastaan ja käveltiin yhtämatkaa heille. Perillä päästimme koirat aidatulle pia-alueelle riehumaan. Hetken aikaa pojat mennä vipelsivät keskenään. Toki koiruudet pian saivat innokasta leikki seuraa siskon nuorimmaisesta. Rasse heitteli koirille palloa pitkän aikaa. Myöskin vetolelua tuli revittyä niin että se melkein repesi kahtia.

"Se on mun! Jalka pois siitä!!"

"Luuletko saavas tän lelun?"

"Älä unta näe!"

Me ihmisetkin oleskelimme pihalla pitkän aikaa. Syötiin hyvin, hoidettiin puutarhaa ja vain oleskeltiin ja juteltiin. Nautittiinpa teekin ulkona. Hieman oli kostean tuntuinen aurinko välillä, mutta ei se meitä haitannut. Paistoi sentään koko ajan.

Tiukkaa taistelua palkinnosta.

Voittajan on helppo hymyillä. =)

Härkätaistelijan sulokas väistöliike.

Iltapuolesta siirryimme sisälle pelaamaan lautapelejä. Ensin pelasimme picturea, minä ja sisko vastaan veljet. Ikävä kyllä hävisimme pelin. Huonoa tuuria tietysti. Veljekset voiton riemastuttamina valitsivat seuraavaksi vuoroon Aliaksen. Muuten samat joukkueet, mutta veljesten joukkoon liittyi Rasse ja siskon teini-ikäiset lapset muodostivat kolmannen joukkueen. Hyvästä yrityksestä huolimatta voittivat veljekset tämänkin pelin. Ihme tuuria mokomilla. Hauskaa oli kuitenkin koko illan ajan ja nukkumaan lähdettiinkin vasta vähän yhden jälkeen yöllä. Kiitokset mukavalle juhannus seuralle. =)

"Mikä tää on?" "                                                         Tiiätkö sä?"

Ps. Mitä pidätte, kun teksti on tasattu keskellä? Onko näin mukavampi vai vasemmalle tasoitettuna? Kertokaahan mielipiteenne. Kiitos.

Toukokuinen päivä

Toukokuun aikana kävimme muutamankin kerran pelloilla kuljeskelemassa. Voi kun olisikin omaa peltoa ja metsää! On se vain niin ihanaa kulkea koirien juostessa vapaana ympärillä. Kamera oli minulla tietenkin mkana äidin voihkaisuista huolimatta. Kaikkialla oli niin vihreää ja kaunista. Heti alkuun koirat joutuivat poseeraamaan yhteiskuvassa. Sain muutamia tosi kivoja kuvia pojista.

Isot pojat niin vakavina...

... ei vaiskaan! Hauskaahan meillä on.

 Vapaa käskyn kuultuaan lähtivät nuorimmat heti täysillä matkaan. Vanha herra sen sijaan jäi vielä hetkeksi istuskelemaan ja nauttimaan rauhallisesta hetkestä ilman kakaroita. Seuraavasa kuvasarjassa näette tämän tapahtuvan.

Pian vapaaksi pääsyn jälkeen alkoivat pojat riehumaan. Keni ja Papu leikkivät keskenään ja Riki pyörii ympärillä haukkuen ja Papua napsien. On se vaan hienoa katsoa kuinka pojat tulevat keskenään toimeen. Alku sähellyksen jälkeen Keni kulki yksinään, nuorten juostessa yhdessä. Papun ja Rikin juoksua on hauska katsella. PApu päättää suunnan ja Rikinen seuraa perässä. Välillä pentusen piti käydä tarkistamassa mitä Keni on löytänyt ja olisko siellä hauskempaa. Toki myös omistajaa käytiin moikkaamassa säännöllisin väliajoin.

Mitä isot edellä sitä pienet perässä. ;)

Täysiää!!!

 Äiti auttoi minua ottamaan Rikistä seisotuskuvan pellolla. Äiti hoiti koiran seisotuksen ja minä kuvasin. Tämän jälkeen pyysin äitiä avustamaan vielä muutamssa juoksukuvissa. Tarkoituksena oli saada kuvia kohti juoksevasta koirasta. No tämä ei oikein onnistunut. Itse olin väärässä kohdassa aurinkoon nähden ja tarkennukset eivät aina oikein onnistuneet. Sain kuitenkin muutaman onnistuneen otoksen.

Tielläkin kävimme kävelemässä. Aina kun näen koirien jolkottelvan tuolla hiekkatiellä, tulee mieleeni kunnon kyläkoirat. Pojat siinä kulkevat raitilla. Varsinkin noina hetkinä kaipaan asuvani maalla omalla maatilalla. Nuo maisemat ovat vain niin upeita.

Poijjaat kylän raitilla. =)

Eikö ole kaunista.

Otettiin vielä jokaisesta koirasta seisotuskuva tiellä. Tällä kertaa kuvaajana toimikin äiti ja minä hoidin koirien asettelun kuvia varten. Äiti sai hienot kuvat napattua. Kiitos äiti!

Reissun loppuun vielä pakolliset yhteisposeeraukset. Oli kyllä kiva reissu  jälleen kerran. Kiitos äiti ja isä tästä mukavasta mahdollisuudesta. =)