Minne mentiin ja mistä tultiin...

Isä kävi eilen tuomassa minut ja Kenin siskoni luo Tuusulaan. Kauaa emme siskolla viihtyneet, ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa yhtä matkustajaa rikkaampana. Suuntanamme mätsärit kuinkas muutenkaan. Perille päästyämme riensimme Ronjan kanssa ilmoittautumaan kehiin. Alun perin ajatuksena oli ilmoittaa vain hänet Kenin kanssa junior handler kehään. Emme kuitenkaan saaneet vielä varmaa tietoa tarviiko kehässä vaihtaa koiria kesken kaiken. Ilmoitimme siis Kenin isojen koirien kehään. Jos likka ei pääsisi junior kehään, hän veisi kenin isojen kehässä. Lopulta useiden kyselyjen jälkeen kävi selväksi ettei kesässä tarvitsisi vaihataa koiria, ei muuta kuin ilmoittautumaan. Päätin itse esittää Kempulan isojen kehässä.

Keni ja minä olimme kehässämme ekoina ja saimme sinisen nauhan. Poistuttuamme kehästä, äkkiä handlerin vaiho ja seuraavaan kehään mars. Isojen kehässä meillä meni vain pari minuuttia, mutta Ronjan kehässä kesti miltein Puolitoista tuntia! Toki kaikki koirat eivät olleet koko ajan kehässä, mutta kauaskaan ei voinut kehän ladalta lähteä. Heidän tuomarinsa oli todella tarkka. Ronja pääsi kahdesti jatkoon ja lopulta oli aika ilmoittaa sikoittumisjärjestys....  He saavuttivat neljännen sijan! Onnea!

Vottokuva otettin kotona kera palkintojen.

Juniorhandler kehän loputtua kävin vielä pyrähtämässä Kenin kanssa sinistennauhojen saaneiden kehässä. Emme sijoittuneet.

Koska olen jo niin kokenut mätsäri kävijä en tietenkään muistanut ottaa mukaamme vettä, vesikuppia tai mitään millä kiinnittää vuorolappujamme hihaan. Onneksi isä oli tiiviisti mukanamme ja hommasi meille jostain kaksi pullollista vettä ja juomakupin Kenille. Numerolappumme kiinnitimme Ronjan korviksilla ja parilla kuminauhalla hihoihimme. Hätä keinot keksii. =D

Suuret kiitokset isälleni, joka jaksoi kanssamme koko pitkän illan. Hän oli korvaamaton apu mätsäreiden pyörteissä. Kiitos! =)

Ps. Tästä pääset lukemaan Ronjan version illastamme. =)