perjantai 28. elokuuta 2015

Uimassa, jopa minäkin. =)



Olin viime viikosta osan aikaa siskoni luona kyläilemässä. Päivät kuluivat normaalien arkirutiinien mukaan. Itsehän olen tällä hetkellä työttömänä, mutta muut talon asukkaista kävivät ahkerasti koulussa ja töissä. Keni ja minä vaan hengailtiin kotosalla ja viihdytettiin Woosteria. Tai Kempulahan se eniten pikku miestä hauskuutti. Minä kun en suostunut paini- ja riehumisleikkeihin.

Lauantaina isä tuli hakemaan meitä kotiin. Olin jo aiemmin soittanut isälle ja kysynyt viitsisikö hän viedä meidät uimaan hiekkakuopalle. Hän suostui tuumaan. Niinpä lauantaina tavarat kasaan ja matkaan. Uimaan lähtivät minä, Keni, Ronja ja Wooster. Perille päästyämme koimme ihanan yllätyksen... Paikkahan oli melkein autio! Vain muutama muu koiran uittaja kupan toisilla reunoilla. Ei muuta kuin veteen!

"Mitä toi vesi tekee?!"

"Parasta purra sitä varoitukseksi!"

"Ei kai se seuraa mua?!"

Keni oli heti valmis hommaan ja uiskenteli hihnassa jo ennen kuin itse olin valmis pulahtamaan veteen. Wooster halusi mielummin vain kehlailla rannikossa. Jonkin aikaa annoimmekin sen nautiskella vedestä omalla tyylillään, mutta pakkohan sekin oli saada uimaan. Ronja ja minä kannoimme vuorotellen Woopan syvemmälle ja päästimme sen polskimaan rantaan. Hyvin se osaakin uida. Sääli ettei se ole hommasta yhtä innoissaan kuin meidän koira pojat.


Törmäyskurssilla. =)

Varokaa! Krokotiili! =D

Isompi on niin väsyneen näkönen...

Woopan levähdys paikka. =)

Wooster niin haluaa uimaan... ei vaiskaan!


Woosterille olis jo riittänyt....

....vaan pitihän sitä saada vielä yksi yhteiskuva uimareista. =)

Keni ui melkein koko tunnin ajan jonka olimme kuopalla. Välillä käskin sen rannalle tai vähintäänkin ranniiikon tuntumaan hieman levähtämään. Vaan eipä poika olisi sitä halunnut. Kenin kanssa on ihanan helppoa uida yhdessä. Ei haittaa yhtään vaikka sillä on hihna mukana. Toki pidän tarkasti huolen ettei hihna joudu Kempulan jalkoihin sen uidessa. Ilman hihnaakin uiminen onnistuu kyllä, jos vain muita koiria ei ole lähimailla. Nyt en uskaltanut kokeilla vaapaa uimista muiden koirien takia.

Keni kävi myös "pelastamassa" minua ja Ronjaa vuorotellen. Toinen meistä siis ui kauemmas selälle ja toinen lähettää Kempulan pelastettavan luo. Kentsun saapuessa perille pelastettava ottaa kiinni turkista ja kelluu mukana rannikolle Kenin vetäessä häntä mukana.

Helppoa tää koiran uittaminen. =)




"Seilviätkö Fanni?"

Samassa tahdissa... ja veto!

Paikoillannne...valmiit...hep!

Kumpi kilpareistamme mahtaa voittaa?

Ja voittaja on Keni!

Pelastuskoira työssään. =)

Ronjan pelastaminen vuorossa.

Mitähän nuo suunnittelee?


Loppu puolella annoimme koirat isälle ja kävimme Ronjan kanssa ihan keskenämme uimassa hieman isomman lenkin.

Reissu oli todella kiva ja virkistävä. Ronjakin intoutui taiteilemaan vedessä tehden kuperkeikkoja ja seisten käsillään vedessä. Me muut tyydyimme vain ihailemaan hänen taitojaan. Kumpa täälläkin päin olisi yhtä hieno uimapaikka.

Ronja putoili ihmeellisiin kuoppiin vedessä. =)


Ronjan taidon näyte. =)

Kuten varmaan olette kuvista päätelletkin, niin kaikki otokset ovat isäni aikaan saannosta. Kiitos isä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti