Pimeyttä on kestänyt jo aivan tarpeeksi. Näin pimeinä päivinä ovat päivän tavanomaisetkin askareet raskaampia, kuin muulloin. Tahtoisin todella voida herätä aamuun, jolloin ikkunasta näkyisi luminen maisema. Kuinka paljon valoisempaa sitten olisikaan? Miten paljon paremmin jaksaisikaan toimittaa joka päiväisiä askareita? Kumma, miten paljon lumi voikaan ihmiseen vaikuttaa.
Toki, jotkut eivät pidä lumesta lainkaan, vaan asuisivat mielummin jossakin etelän lämmössä auringon alla. Uskon kuitenkin näidenkin ihmisten olavan samaa mieltä kanssani lumen auttavan kestämään Suomen talvia. Lumi kun tuo mukanaan valoa ja kuivempia kelejä, kuin mitä täällä muuten olisi. Jollei lunta ole on talvi kovin synkkä, märkä ja kolea. Eli jos ei etelän lämmössä voi asua on lumi vallan hyvä asia talvella. Itse toivon talviksi isoja lumikinoksia, kirpakkaa pakkasta ja talven kestävän varsin pitkään.
Marraskuun toiseksi viimeisenä
viikonloppuna meille satoi lunta! Vihdoinkin ulkona oli valoisaa ja suht
kuivaa. Ilma oli raikkaan tuntuista ja kaikkialla oli niin kaunista.
Puiden oksille kertyneet kinokset ja muutenkin valkoinen maisema saivat
aikaan joulu- ja talvifiiliksen.
Miten
minä ja Keni nautimmekaan siitä ajasta. Ikävä kyllä piristävä lumi meni
ja suli pois melkein kokonaan. Muutaman päivän päästä saattoi bongata
enää pieniä valkoisia kasoja siellä täällä. No, olihan se mukavaa niin
kauan kuin sitä kesti. Toivon todella että lunta sataisi uudestaan pian
ja sen pysyvän kevääseen asti. Lunta ja pakkasta kaipaillen siirtykäämme
nauttimaan muutamista talvisista kuvista, jotka ehdin koiruuksista
ottaa ennen pimeyden paluuta.
 |
| Poikia niin innostaa poseerata kaupan kulmalla.... not. ;) |
Mä oon niiin söpö, enkö olekin? Onhan se. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti