Maalla!

Lokakuun viimeinen päivä lähdin veljeni ja isäni kanssa kohti isäni synnyinkotia, jossa hänen siskonsa, tätini, asuu. Mukaan reissuun lähtivät myös Keni ja Papu. Kun otin koirat mukaan vannottivat miehet minua yksin niistä huolta pitämään. Ovat kuulema minun vastuulla. Perille päästyämme mitä tekee Mirko heti ensimmäiseksi? Ottaa koirat autosta ja pitelee niitä tyytyväisenä. Eipä tuo minua haitannut, huvittipa vain. Minun kun piti pitää koirista huolta. Toki pian koirat annettiin minulle ja miehet ryhtyivät tosi toimiin.

Isä ja Mirko laittoivat muovit terassin ja huvimajan ikkunoihin, ettei lumi pääsisi satamaan niistä sisälle. No, eipä ole tuosta ollut pelkoa. Miesten tehdessä hommiaan, minä ja tätini haravoimme lehtiä. Minusta haravoiminen on oikein mukavaa, vaan enpä tuota kyllä kovin usein tarvitse tehdäkkään. Ehkä jos sitä olisi paljon tehtävänä, niin se ei olisikaan niin hauskaa. Koiruudet saivat sillä aikaa olla pihassa kytkettyinä pihakeinuun. Aina välillä jouduimme pyytämään niitä väistämään, jotta saimme haravoitua.

Juuri kun isä ja Mirko olivat saaneet huvimajan umpeen, huomasin kamerani jääneen sen sisälle. Onneksi isä suostui avaamaan pienn osan muovituksesta ja pelasti kamerani. Muuten se olisi saanut olla siellä koko talven. Ei olisi varmaan enää keväällä pelittänyt.

Sinne se kamera meinasi jäädä...

Isä lähti vielä käyttämään tätiäni kaupoilla. Itse jäin koirien kanssa vahtimaan pannukakun valmistumista. Mirko sillä välin pilkkoi hieman polttopuita. Saatuaan työnsä loppuun, tuli hänkinb sisälle. Samassa menetin karvaiset vahti kaverini. Keni ja Papu kun syöksyivät suoraan Mirkon luo kilpaa rapsutuksia hakemaan. Onneksi onnistuin vahti hommissa yksinkin ja sain valmiin pannukakun ajoissa ulos uunista.

Papu halus syliin. =)

Isäni ja tätini tultua söimme tätini tekemää hernekeittoa ja jälkkäriksi vasta valmistunutta ja hyvin vahdittua pannukakkua. Koirat odottelivat pöydän lähellä josko niillekin riittäisi muutama herkkupala. Riittihän niille. Kotimatkalla olivat Keni ja Papu varsin uupuneita päviästä ja kotona ne ottivatkin varsin lunkisti.