torstai 24. joulukuuta 2015
tiistai 22. joulukuuta 2015
Joulumyyjäiset!
Olin Knehtilän tilalla joulumyyjäisissä joulukuun toisena viikonloppuna. Myyjäiset olivat molempina päivinä aamu kymmenestä kello 15:sta. Itselläni ei ollut omaa pöytää, vaan menin hoitamaan tätini myyntipöytää. Tätini on todella taitava käsistään. Häneltä sujuu niin sukan kutominen kuin erilaisten koristeiden ompeleminen. Tälläkin kerralla myynnissä oli jos jonkin moista sukkaa, yhdet Amerikan sukatkin, pehmo nalle (isoja ja pieniä), pupuja, sydämmiä (näitäkin kahta kokoa), seinällä roikkuvia hiiritonttuja, pieni enkeli seinälle ja enkelikalenteri. Tädiltäni saa myös tilata edellämainittuja tuotteita. Toki myyntiin oli päässyt myös allekirjoittaneen piparimökit.
Viikonlopun aijan asuin siskoni luona. Keni oli päivisin siskon lasten hyvässä hoidossa. Onnekseni siskoni tytär Ronja, suostui tulemaan seurakseni myyjäisiin. Hän myös hoiti pöytää välillä kierrellessäni katselemassa muiden tarjoomuksia. Ronjalla on muuten kaksikin blogia, jotka kannattaa käydä katsastamassa. Blogit ovat Minun silmin ja Woosterin lauma.
Minun kannaltani myyjäiset menivät hyvin. Mökkejä kävi kaupaksi toista kymmentä. Onneksi myös tätini tuotteita meni aika mukavasti. Yhteensä saimme tuottoa useamman satasen. Ensi vuonna uudestaan. Ties vaikka minulla olisi silloin oma pöytäkin. =D
maanantai 21. joulukuuta 2015
Maalla!
Lokakuun viimeinen päivä lähdin veljeni ja isäni kanssa kohti isäni synnyinkotia, jossa hänen siskonsa, tätini, asuu. Mukaan reissuun lähtivät myös Keni ja Papu. Kun otin koirat mukaan vannottivat miehet minua yksin niistä huolta pitämään. Ovat kuulema minun vastuulla. Perille päästyämme mitä tekee Mirko heti ensimmäiseksi? Ottaa koirat autosta ja pitelee niitä tyytyväisenä. Eipä tuo minua haitannut, huvittipa vain. Minun kun piti pitää koirista huolta. Toki pian koirat annettiin minulle ja miehet ryhtyivät tosi toimiin.
Isä ja Mirko laittoivat muovit terassin ja huvimajan ikkunoihin, ettei lumi pääsisi satamaan niistä sisälle. No, eipä ole tuosta ollut pelkoa. Miesten tehdessä hommiaan, minä ja tätini haravoimme lehtiä. Minusta haravoiminen on oikein mukavaa, vaan enpä tuota kyllä kovin usein tarvitse tehdäkkään. Ehkä jos sitä olisi paljon tehtävänä, niin se ei olisikaan niin hauskaa. Koiruudet saivat sillä aikaa olla pihassa kytkettyinä pihakeinuun. Aina välillä jouduimme pyytämään niitä väistämään, jotta saimme haravoitua.
Juuri kun isä ja Mirko olivat saaneet huvimajan umpeen, huomasin kamerani jääneen sen sisälle. Onneksi isä suostui avaamaan pienn osan muovituksesta ja pelasti kamerani. Muuten se olisi saanut olla siellä koko talven. Ei olisi varmaan enää keväällä pelittänyt.
 |
| Sinne se kamera meinasi jäädä... |
Isä lähti vielä käyttämään tätiäni kaupoilla. Itse jäin koirien kanssa vahtimaan pannukakun valmistumista. Mirko sillä välin pilkkoi hieman polttopuita. Saatuaan työnsä loppuun, tuli hänkinb sisälle. Samassa menetin karvaiset vahti kaverini. Keni ja Papu kun syöksyivät suoraan Mirkon luo kilpaa rapsutuksia hakemaan. Onneksi onnistuin vahti hommissa yksinkin ja sain valmiin pannukakun ajoissa ulos uunista.
 |
| Papu halus syliin. =) |
Isäni ja tätini tultua söimme tätini tekemää hernekeittoa ja jälkkäriksi vasta valmistunutta ja hyvin vahdittua pannukakkua. Koirat odottelivat pöydän lähellä josko niillekin riittäisi muutama herkkupala. Riittihän niille. Kotimatkalla olivat Keni ja Papu varsin uupuneita päviästä ja kotona ne ottivatkin varsin lunkisti.
sunnuntai 20. joulukuuta 2015
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)