Talvisia kuvia

Tässä vielä muutama ennen julkaisematon kuva viime marraskuulta. Itse pidän niin kovin näistä kuvista etten voinut jättää niitä julkaisematta vaikka nyt ollaankin jo keväässä.

Miten niin pitkä selkäinen koira?!

Kaksintaistelu.... Tässä menossa etäisyyden otto. =)

Jotenkin vain tykkään näistä valkoisista kuvista. =)

Jotain siellä on...

Mun kullanmuru. =)

Vetokoirat.

Jatketaan vielä talvisella teemalla. =)
 
Papu ja Kenihän ovat jo monesti oleet vetohommissa, milloin ovat vetänääet kärryjä milloin taas potkukelkkaa. Nyt myös Riki on ottanut ensiaskeleensa vetokoiran urallaan.

 

Tammikuun puolessa välin Riki pääsi ensimmäistä kertaa lemässään vetämään potkukelkkaa yhdessä Kenin kanssa ja hienostihan se meni. Hankalinta oli pysytellä paikallaan rintamasuunta eteenpäin minun mennessäni koirien taakse kelkan kyytiin. Riki ei sitten millään olisi halunnut olla selkä minuun päin. Aina se vain pyrki kääntymäään kohti minua. Pysyi se onneksi välillä oikeinkin päin ja pääsimme lähtemään matkaan.

Valmiina lähtöön. =)

"Helppo nakki." =P

Riki innostui ainan hirveästi touhusta. Se veti paljon enemmän kuin Keni. Keni vain himmaili mukana hihna välilllä löystyen kokonaan. Kyydissä oli huimaa olla ja vauhti varsin kova. Nautin vauhdin hurmasta kovasti ja taisimpa välillä jopa nauraa ääneen riemusta. Innostuksestaan huolimatta malttoi Riki kuitenkin kuunnella pysähdys käskyä ja hienosti sitä tottelikin. Paikalla olon lisäksi haastavaa oli myös mennä ohi äidistä joka kuvasi menoamme. Ei taidettu kertaakaan siinä onnistua. No, tiedetäämpä ainakin mitä harjoitella.

Tällä tyylillä meni meidän äidin ohittamiset.....

Innokkaat vetokoirat. =)

Papu odottamassa vuoroaan.

"Joko lähdetään hommiin emäntä?"

Tällä parilla se yhteistyö sujuu paremmin kuin hyvin. =)

Nyt kovasti hingun ostamaan kahden koiran aisoja kärryihimme, jotta voisimme näin lumettomanakin aikana harjoitella tuota veto puuhaa. Riki oli siinä aivan loistava. Toki sitä piti hillitä hieman keskenkasvuisuutensa vuoksi, mutta silti. On se vaan upea koira, puutteistaan huolimatta. =)

Anki

 Olen kirjoitelllut jo useamman postauksen valmiiksi luonnoksiin, vain kuvat enää uupuvat. Kylmistä säistä johtuen päätin julkaista tämän kirjoituksen ensimmäisenä.

Riki on saanut uuden ystävän ja vieläpä toisesta australianpaimenkoirasta. Lahteen on nimittäin muuttanut aussien pentu samalta kasvattajalta, Bywater tutummin anki. Anki on kaunis bluemerle narttu ja toivon mukaan pääsemme taas pian leikittämään kaveruksia. Tapasin tosiaan Ankin omistajineen helmikuun alku puolella eli siitä on jo jonkin aikaa. Ikävä kyllä emme ole onnistuneet sopimaan toista päivää jolloin voisimme tavata. Toivottavasti pian voisimme nähdä taas.

"Hei! Mä olen Anki!" =)

Joka tapauksessa tuona helmikuun päivänä tapasimme Ankin siis ensi kerran. Menimme jäälle ja päästimme koiruudet irti. Varsin pian Anki ja Riki alkoivat leikkimään yhdessä. Niillä on todella saman lainen tapa leikkiä, molemmat juoksentelivat ympärillämme. Kiva että Riki sai ystävän joka myös tykkää juosta. Muut kaverit kun eivät halua niin kovasti juosta vaan mielummin painia.

Tälläistä meno oli suurimman osan ajasta. =)

Minulla oli tottakai kamera mukanani ja ikuistin kaverusten ensi tapaamisen. Lähetin kuvia Ankin omistajallekin ja sain häneltä luvan julkaista kuvia myös täällä blogin puolella.

"Enkö olekin ihana?!" =D

Kiitoksia vielä kerran Ankin omistajille. Toivottavasti näemme taas pian. =)