Luukku 4!

Luukusta paljastuu.... Peltoilua kera koirien! Hevosihmisten käyttäessä sanaa peltoilu, he tarkoittavat sitä kun he käyvät ratsastamassa pellolla lujaa vautia. Meillä se taas tarkoittaa sitä, että lähdemme kävelemään pelloille ja niiden viereisille teille kera koirien. Koirat saavat juosta vapaana ja me ihmiset pyrimme pysymään pystyssä koirien taklausyrityksistä huolimatta.

Olemme jo muutaman kerran käyneet äitini kanssa Kuivannon pelloilla juoksuttamassa koiria. Useimmiten tämä on tapahtunut hämärässä/pimeässä illalla. Kerran pääsimme näkemään lähietäisyydeltä pöllön poikasineen lentämässä. Ne lensivät ihan meidän yläpuolellamme ja ympärillämme meitä ihmettelemässä. Tarkistettuaan meidät ne jatkoivat matkaa metsästysapajilleen.

Kun viimeeksi kävimme siellä illalla koiria juoksuttamanssa, Keni lähti jonkin eläimen, luultavasti jäniksen, perään. Minua pelotti ihan kauheasti, kun Keni ei tullut heti takaisin sitä kutsuessani. Pelkäsin että se saisi jäniksen kiinni tai ei tulisi ollenkaan takaisin tai jäisi jänistä jahdatessaan auton alle. Kenihän ei ole koskaan aikaisemmin lähtenyt jahtaamaan mitään tuolla tavalla. Viheltelin ja kutsuin Keniä aivan kauhuissani ja tolaltani. Äiti yritti rauhoitella minua, mutta eipä siinä onnistunut. Lähinnä meinasin suuttua äidille. Hyvähän hänen oli, eihän Papu ollut lähtenyt jahtiin mukaan ja kadonnut näkyvistä. Minusta oli kulunut todella kauan Kenin ollessa omilla teilläään, äiti tosin väitti ettei Keni kauan ollut ollut jahdissa.

Lopulta Keni tuli takaisin luoksemme edestä päin tietä pitkin jolkuttaen, kieli roikkuen. Olin tavattoman helpottunut sen nähdessäni. Keni ei ilmeisesti ollut saanut jänistä kiinni. Ainakaan Kenin suupielet eivät olleet veressä. Lopun matkaa pidinkin tarkkaan huolta ettei Keni lähtenyt liian kauaksi. Autolle päästyämme totesin etten ihan vähään aikaan suostuisi tulemaan takasin pimeällä koiria juoksuttamaan.

Niinpä seuraavan kerran menimmekin päivällä valoiseen aikaan juoksuttamaan koiria pelloille. Koirat olivat aivan innoissaan saadessaan juosta pellolla telmimässä keskenään. Tällä kerralla minulla oli kamera mukana ja otin koirista paljon kuvia äitini harmiksi. =) Äiti ei aina oikein jaksaisi minun kuvausintoani. Kiltisti hän kuitenkin auttoi minua koirien kuvaamisessa. Otin koirista sekä juoksu-, riehumis- että poseerauskuvia.

Yht´äkkiä huomasin kadottaneeni Kenin pannan. Olin ottanut sen pois Kenin kaulasta ottaessani poseerauskuvia koirista. Jouduimme aloittamaan varsinaisen salapoliisityön pannan löytimiseksi. Katsoimme kamerasta missä kohtaa olin ottanut poseerauskuvat ja yritimme löytää saman paikan kuvan perusteella. Tämä oli todella vaikeaa ja melkein luovuimmekin toivosta. Keni sen sijaan nautti täysin rinnoin pannan etsinnästä. Se ei tosin etsinyt pantaa, vaan kulki nenä maassa kiinni seuraten milloin mitäkin tuoksua tai jälkeä. Aina välillä jouduin huutelemaan sitä takaisin ettei Keni häipynyt kokonaan omille teilleen. =) Lopulta kuitenkin löysin pantamme pellolta siitä kohtaa jossa olin kuvia ottanut. Olen erittäin iloinen että löysin pannan. Se on hyvä panta ja olemme saaneet sen isältäni.  Loppu hyvin kaikki hyvin. =) Tässä vielä kuvia pelto reissulta.

Kahjot pellolla. =D

Kahjo tulee!

Papu tarkkana kuin porkkana. =)

Keni taas... huoh.

Minun ilveilijäni. =)

Vakavana.

Keni nauttimassa auringosta. =)

Voisko Keni ja Papu edes joskus olla kunnolla kuvissa? Ilmeisesti vain välillä. =D

"Psst! Tehään sit kohta näin...."

" Ai että mitä tehdään? Ja sit..."

"Ok. Selvä tenhdään niin."

Ja taas Keni irvistää...

Vihdoin onnistunut kuva pojista. =)

Niin... näinhän mä just halusinkin Kenin poseeraavan....

Pääkuvan oton tulos....

No. olihan sillä joukossa onnistunutkin kuva. =)

Papusta oli paljon helpompi saada pääkuva. =)

"Vieläkö pitää seistä?"

"Mä en jaksa enää..."

Hienon näköinen tuo Papu. =)

"Jes! Vapaus koittaa! Nyt tämä poika..."

"...lähtee ja lujaa!"

Kuvassa on siis ihan oikeasti kaksi koiraa. =D

Taas kerran Papu lytättiin maihin. =)

Keni lähtemässä omille teilleen...

"Mä olen kiltti enkä lähde omille teilleni toisin kuin isoveikka."

Papu the pystykorva. =D

Kentsu. ^_^

Tuo Kenin ilme...

Tarkoitus oli saada Keni kauniisti syliini, mutta meinasinkin kaatua Kenin hypätessä syliin kutsuttaessa. =D

Minä ja Keni. ^_^

Sain Keniltä pusunkin! =)

Mitä lie supatan Kenille suu supussa. =D

Papu se vain näytti kieltä yhteiskuvassa. =)

"Anna mulle herkku. Jooko, jooko?!"

Äiti selittämässä Papulle kuinka hän haluaa Papun olevan kuvassa. =D

Ei tainnut Papu haluta noudattaa äidin ohjeita kuvassa käyttäytymisen suhteen. =D

"Niin, mitä sä viel haluut että mä teen?"

Äitikin sai pusun ja vielä Papulta! =)

Joku tais olla aika tyytyväinen itseensä. =D

Papu palloa hakemassa. Mikä kaulus sillä onkaan!

"Sulleko tää pitää antaa?"

Tässä Papu on mielestäni jotenkin pentumaisen näköinen.

Taas kakakra näyttää kieltä!

Nähtiin me iso kuukin reissulla. Se oli upea. =)

Nythän näitä kuvia vasta onkin paljon! Ohoh. Mitä mielttä te olette? Onko hyvä jos kuvia on paljon vai haluaisitteko kuvia olevan vähemmän postauksissa?