Luukku 7!

Luukusta paljastuu... valjakko ajelua!

Olen nyt muutaman kerran valjastanut Papun kärryjen eteen ja Kenin taas Papun eteen huskyvaljaissa. Tämä vaati hieman luovuutta, jotta onnistuin Kenin kiinnittämään aisoihin vetämään. Koirat onneksi jaksoivat minun sähellystäni varsin hyvin, eritoten Keni. Kai se on jo niin tottunut minun säheltämiseeni. =D Papu oli hieman levoton aina kun hermostuin jostain. Sehän ei tykkää yhtään jos joku on kiukkunen. Papu on aika ohjaaja herkkä. Alkuun Papu ei oikein tiennyt mitä sen tulisi tehdä ja oli siksi hermostunut. Keni onneksi osaa jo minun käsky sanani vetohommissa ja teki niinkuin pyysin suurimman osan ajasta. Niinpä sain keskittyä Papun opettamiseen. Ekalla kerralla Papu ei meinannut ymmärtäää miksi sen tulisi kulkea Kenin takana. Se ei tykännyt siitä yhtään. Sain kuitenkin sen lopulta pysymään Kenin takana niiden vetäessä kärryä. Tässä muutama kuva valjakostani. =)

Nykyään valjakkohomma sujuu pojilta jo varsin hyvin ja kyydissä on todella hauska olla. Vauhtiakin pojista löytyy iohan mukavasti. =) Olen mennyt pari kertaa kauppaan niin että olen istunut osan matkasta niiden kyydissä. Toki aina välillä päästän koirat irti valjaista ja talutan niitä ihan vain hihnassa tai annan niiden leikkiä vapaana keskenään. Tuo kauppa matka on vaikuttanut sopivan pitkältä harjoitus matkalta niille. Toivottavasti joskus saisimme hankittua kahden koiran aisat ja valjaat, jotta ne voisivat vetää oikein kunnolla kärryjämme. Olisi hienoa voida mennä joskus oikein kunnon lenkki istuen poikin vetämässä kärryssä. Oikea rekikin olisi kiva... Sitä odotellessa. =)

Tällaista meidän menomme on nykyään. =)