Ja taas mentiin!

Nimittäin pellolle toukokuun puolivälissä. Mukaan lähtivät kaikki koirat, isä ja äiti ja tietysti minäkin. Jakauduimme kuitenkin kahteen ryhmään: Äiti ja minä ja nuorukaiset lähdimme pellolle. Isä ja Keni taasen lähtivät hinalenkkeilemäään. On se vaan ihanaa, kun on isä joka suostuu tuota koiruutta kuljettamaan mukanaan. Kiitos isi! =)

Äiti ja minä siis suuntasimme pelloille. Riki ja Papu pääsivät tietenkin vapaana juoksentelemaan. Kovaa pojat painelivatkin menemään, niin kuin yleensäkin. Meno on jotenkin helpompaa, kun ei ole Keniä vahdittavana. Myöskin pojilla menee tällöin iisimmin, kun Papun ei tarvi olla koko ajan yrittämässä saada Keniä joko leikkimään tai pysähtymään. 

Minulla oli taas kerran kamera mukana ja kuvia tulikin räpsittyä aika lailla. Olen kuitenkin onnistunut karsimaan kuvia varsin tehokkaasti. Koirista tuli otettua niin perus seisomiskuvia kuin juoksu kuiviakin. Lintujakin nähtiin ja kuvattiin. Onneksi pojat eivät pahemmin linnuista välittäneet.

"Ai, sinnekö pitäis katsoa?"

"Jotain täällä on...."

Vauhdilla ojan yli...

... ja samalla tyylillä Papua karkuun. =)

Iloinen Papu. =D

Ihme loikkia tuo vieläkin tekee.

Hieman tyylikkäämpi suoristus.

Pelkkä telkkä. =D

Laulujoutsenkin tallentui muistikortille. =)

 

Äitikin otti muutamia kuvia. Eräällä sillalla äiti napsi koiruuksista kuvia minun päästäessäni ne toisella puolella vapaaksi. Pojat menivät molemmat hirmukyydillä äitiä kohden omilla vuoroillaan. Riki tosin joutui tekemään mutkaa matkaan, Papun yrittäessä pysäyttää sitä. Tässä muutama kuva.

Pysäyttävä pystykorva. =)

Papun pukitus. =D

Yhden mäen kohdalla sain idean mennä itse mäen päälle, käydä maahan makaamaan ja ottaa kuvia kohti juoksevista koirista. Idea oli hyvä ja koirat suorittivat tehtävänsä vauhdikkaasti, mutta kuvat eivät olleet mitenkään erityisen hyviä. Ikävä kyllä. Muutama kuva sentään onnistui. Hieman tämän jälkeen löytyi vielä kiva kallio, jossa kuvata koiria. Taaskin vain kuvat olivat ikävän huonoja. Paikka hieno, mutta huono kuvaaja. No ensi kerralla paremmin, ja sain sentään joitakin ihan kivojakin otoksia.

Sieltä ne lähtee. =)

Tämän parempaa kuvaa ei Rikistä tullutkaan. =(

Iso koira, pieni omistaja. =D

 Riki kalliolla. =)

Papusta tulikin sitten useampi onnistunut otos. =)

Jotenkin vain tykkään tästä kuvasta. =)

"Tuletteko te sieltä?"

Papu kävi hieman räpiköimässä ojassa. Autossa Keni ja Riki siirtyivätkin hieman, jättäen hajuraon Papuun. XD

Kiitokset isälle,joka kuskasi meitä ja hoiti Kenin liikuttamisen. Kiitos myös ihanalle äidille, joka kerta toisensa jälkeen jaksaa minun valokuvaamistani ja höpötystäni. Kiitos teille. =)

Kuukauden myöhässä

Siis nämä blogin päivitykset ovat nyt noin kuukauden verran jälkijunassa. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vai miten se nyt meni? =)

Toukokuun alku puolella kävin Rikin kanssa harjoittelemassa bussissa matkustamista. Määränpääksi valikoitui veljeni työpaikan lähellä sijaitseva bussipysäkki. Pysäkille ehdimme hyvissä ajoin. Bussia odotellessa pilkoin koiran herkkuja ja vähän harjoiteltiin temppuja. Linkun pysähtyessä kohdallemme, säpsähti Riki hieman autosta kuuluvaa sihahdusta. Nopeasti poika siitä tokeni ja tuli reippaasti auton kyytiin. Itse matkustaminen meni erinomaisesti. Riki istuskeli ja makoili rauhallisena koko matkan ajan.

Saatuttuamme pysäkillemme, lähdimme moikkaamaan töissä olevaa veljeäni. Siinä sitten nautimme kahvitauosta, Rikin tutkaillessa kahvihuonetta. Oli mukava päästä veljeä tervehtimään, kiitos kun saimme tulla. =) 

Lähtiessämme kotia kohti, neuvoi veljeni minulle uuden reitin. Sitä kulkien pääsisin kulkemaan peltojen viereistä tietä vaikka kuinka pitkälti. Lähdimme Rikin kanssa innokkaina matkaan. Reitti oli valllan ihana ja aurinkoisella säällä matka taittui mukavasti. 

Näin ihanissa maisemissa me seikkailtiin. =)

Vanha koulu matkan varrelta.

Tutummalla pätkällä päätin testata miten Riki suhtautuisi tien alitse menevään isoon putkeen. Keni ja Papu ovat molemmat käyneet samaa putkea tutkimassa ja Keni on kulkenut sen lävitse luokseni. Epäilin Rikin hieman aristelevan putkea, jossa äänet kaikuivat. Riki kun on muutenkin ollut Keniä varovaisempi ja arempi uusien asioiden suhteen. Vaan eikö mitä. Sinne putkeenhan se Rikinen tallusteli suoraa päätä heittämiäni herkkuja hakemaan. Ai että olin ylpeä pojastani! =) Varmaan se olisi tullut kokko matkan tien alitsekin, jos olisin ollut toisessa päässä sitä kutsumassa. Yksinäni en vain voinut sitä testata. Pitääpi joku kerta kokeilla, kun äiti on mukana. =D

"Hehhee! Täällä putkessahan mä!"

Riki "luolan" suulla. =D

Loppumatka menikin ihan normi meiningeissä. Kotona Riki olikin pitkään varsin rahallinen. ^_^

 Ensi kerralla vielä on toukokuista asiaa, mutta sitten pääsemme vihdoin tähän kuuhun. =)

Kuvaajana

Huhtikuun puolessa välin siskoni tuli perheineen kyläilemään. Tietenkin me lähdimme koirien kanssa lenkille ja treenaamaan. Matkassa mukana siis neljä koiraa ja minä, äitini ja siskoni. Äiti oli ottanut matkaan mukaan rallytoko kyltit. Perillä treeni paikassamme pistin omat koirani puuhun kiinni ja tein meille kolme rallyrataa. Treenattuani jonkin aikaa koirineni päädyin jättämään koirat puuhun ja ottamaan kuvia Papun ja Woosterin suorituksista. Homma oli sen verran mukavaa, että täytynee jatkossakin tehdä. Jos vaikka jättäisi omat koirat kokonaan kotia ja vaan kuvaisi toisten menoa? Ehkäpä.

Hieman joutuivat sisko ja äiti minua odottelemnaan kun kuvaamisen jälkeenkin vielä kävin radat läpi molempien koirien kanssa. Loppuun otin vielä ryhmäkuvan koiristamme. Kiitoksia kärsivällisyydestänne äiti ja sisko. =)

Mutaista!

Maaliskuun lopussa päätimme äidin kanssa lähteä juoksuttamaan koiria pellolle. Heti irti päästyään lähtivät koiruudet riehumaan. Hetken aikaa ne jouksivat ja leikkivät yhdessä. Hieman rauhoituttuaan tuttuun tapaan Riki ja Papu juoksentelivat lähettyvillä ja Keni lähti hajujen maailmaan seikkailemaan välillä tullen moikaamaan meitäkin.

Iloinen Riki. =)

Posetuskuvat lenkin alussa. =)

Meidän potretti. =D

Siinä pellolla haahuillessamme tulin katsoneeksi koirien jalkoihin ja mitä näinkään... Kuraa! Varsinkin Riki onnistui hommaamaan itselleen oikein kurahaalarit. Tiedossa olisi siis koirien pesua kotiin päästyämme, jee.... No, olihan se kuitenkin ihanaa nähdä koirien nauttivan peltoilusta ja äidin rauhoittelu puheiden avulla laski harmitukseni minimiin. =)

Posetuskuvat myöhemmin reissussa.... Miten niin on mutaista porukkaa?!

Oikea kurahousu.

Yhdessä vaiheessa Keni alkoi taas olla niin nenänsä vietävissä, että se oli pakko ottaa hihnaan kävelemään. Onneksi otimme. Vain hetki tämän jälkeen ohitimme saareketta ja Papu kiersi hieman sen taakse ja.... Peurat lähtivät liikkeelle sen takaa! Äiti ja minä ryhdyimme huutelemaan Rikiä ja Papua takaisin päin etteivät vain lähtisin peurujoen perään. Ja pojathan tulivat hienosti luoksemme! Otin kuvia peuroista samalla Rikiä silmällä pitäen. Äiti piteli Keniä ja Papu seisoskeli hänen lähellääm. Pari kertaa Riki meinasi lähteä tsekkaamaan peuroja, mutta pysyi luonani sitä kutsuessani. Hienoja poiki Riki ja Papu! Kenihän tosiaan olisi painellut peurojen perään ellei se olisi ollut äidillä hihnassa. Kiitokset äidille sen pitelystä.

Siellä se menee. =)

Riki ja Papu:"Me oltiin hienoja poikia ja toteltiin! =)"  Keni:"Miksi mä en saanut mennä peurajahtiin? =("

Reissun loppupuolella heitimme minun koiruudet autoon ja jätimme Papun pellolle. Saatuani koirat autoon palasin pellolle heittelemään Papulle kiviä, pitihän sekin saada yhtä kuraiseksi! Onnistuinkin tavoitteessani. Papusta vain ei kunnolla näy kurasuus. Äiti taas oli tyytyväinen, kun Papunen pääsi juoksemaan vielä kivien perässä. Kaikilla oli siis hyvä mieli. =)

Saatiinhan se Papukin kuraiseksi. =)

Voihan leikkaukset.

Nyt tässä vuoden sisällä on molemmat koirat käyneet veitsen alla leikattavana.

Lokakuun lopussa Rikiltä leikattiin kaksi hammasta irti. Toinen oli katkennut pennun pureskellessa jotain kovaa (miten se on mahdollista, eihän tuo mitään ole pureskellut... ;p) ja toinen hammas oli suunnilleen kahdessa osassa ja kehityshäiriöinen siis. Katkennut hammashan aiheutti Rikille hammasjuuri paiseen. Sen saimme diagnoosiksi kun vein Rikin eläinlääkäriin turvonneen kuonon, vuotavan kirsun, rähmivien silmien ja vaisun olemuksen takia. Rikinsen kirsu oli ihan vinossa turvotuksen takia. Kaikeksi onneksi Riki on toipunut erittäin hyvin leikkauksestaan ja voi erittäin hyvin. Saimme myös hammastodistuksen näyttelyjä varten.

                          Indi-hoitaja työssään. =)                                   Rikin eläinlääkärin lausunto.

Keni taasen pääsi lekurin pöydälle helmikuussa. Kenillähän on jo pitkään (ainakin yli vuoden) ollut patti oikean lavan kohdalla. Olen siitä ollut kovin huolissani, eniten pelkäsin sen olevan syöpää. No, onneksemme näin ei ollut. Patista otettiin neulanäyte, jossa se todettiin rasvapatiksi. Päädyin kuitenkin leikauttamaan patin pois, sillä se oli kovin iso ja tuntui hieman haittaavan Kenin liikkumista. Onneksi niin. Kasvain oli meinaan todella iso ja vieläpä kiinni lihaksissa. Eläinlääkäri sai kuitenkin irroitettua patin ilman lihaksiin kajoamista.

Taju kankaalla. =(

          Riki ihmettelemässä miksi Keni makaa tossa                          Keni haavasiteineen.
                    ja miksi se haisee oudolta.

Myös Keni on toipunut loistavasti leikkuksesta. Alkuun haava oli toki kipeä, eikä Keni pahemmin halunnut haavan alueelle koskettavan. Haavasiteenkin sain poistettua vähä vähältä ja lopullisesti vasta viikon kuluttua leikkauksesta.

Tässä näkyy hyvin kuinka isolta alueelta karvat jouduttiin ajelemaan.

Aikamoinen leikkaushaava, vai mitä.

Leikkauksen takia Keniltä jouduttiin ajelemaan karvaa varsin isolta alueelta. Nykyään karvaa on kasvanut jo aika kivasti takaisin, mutta kyllä se tuntui kestävän pitkään. Karvan takaisin kasvu siis.

Toivottavasti kumpaakaan ei tarvitsisi enää leikkauttaa.