Paljon on taas ehtinyt tapahtua sitten viime näkemän. Anteeksi pitkä tauko, en vain ole saanut aikaiseksi kirjoitella tänne blogiin. Yritän taas kirjoitella tänne ainakin kerran viikossa. Nyt itse postaukseen.
Aloittakaamme kesäkuun 16. päivästä. Tuona päivänä kävimme koko konkkaronkka vierailemassa siskoni luona, sillä heille oli tullut uusi perheenjäsen, jackrusselin terrieri Wooster. Wooster tuli Bubin tilalle. Siskoni joutui luopumaan Bubista jokusen aikaa sitten. Syytä en kerro, ketä kiinnostaa, niin kysyköön siskoltani. Joka tapauksessa, menimme siis katsomaan tätä uutta pentusta. Aluksi jätimme koirat autoon ja menimme sisälle pentua katsomaan pelkällä ihmisporukalla. Wooster oli todella söpö ja
pieni. Melkein aloin itsekin haluamaan tuollaisen pikkkuisen sylikoiran. Kuviakin tuli mokomasta söpöliinistä otettua. Kovin montaa en kuitenkaan ottanut, koska en saanut kuvia onnistumaan kovinkaan hyvin.
 |
| Söpöliini. =) |
Otin myös muutamia kuvia siskoni kissoista. Mitä mieltä olette kuvista?
 |
| Kleopatra. =) |
 |
| Tihku. =) |
 |
| Väiski. =) |
Oltuamme hetken sisällä menimme ulos ja otimme Kenin autosta ja veimme
sen tutustumaan Woosteriin takapihalla olevaan aitaukseen. Takapihalle
on tosiaan pystytetty aita, jotta koirat voivat olla pihalla vapaana.
Keni oli kovin innoissan pikkuisesta ja olisi halunnut alkaa leikkimään.
Woosterkin oli kovin kiinnostunut. Se on todella rohkea pentu ja menee
uteliaana tutkimaan uusia asioita.
Vähän ajan kuluttua laitoimme Kenin autoon ja otimme Papun tutustumaan uuteen pentuun. Papu sai tutustua Woosteriin aidan takaa. Minä hoidin Papun tutustuttamisen, sillä äiti jännitti itse liikaa. Papuhan ei oikein tykkää vieraista koirista, emmekä tienneet miten se pentuun suhtautuisi. Oli ihan hyvä että jäimme aidan toiselle puolelle. Ei Papu yrittänyt hyökätä pennun kimppuun tai mitään, mutta Woosteri olisi halunnut tulla hieman liian lähelle. Palkkasin Papua aina kun se katsoi pentuun ja sitten minuun. Tällä tavalla pääsimme metrin päähän pennusta. Siihen olikin hyvä lopettaa. Woosteri vietiin siälle ja Keni ja Papu pääsivät pihalle hieman riehumaan. Se taisi olla Papun lempihetki. =)
 |
| Ensin Papu joutui alta vastaajaksi.... |
 |
| ... ja sitten osat vaihtuivat. =D |
Pitihän minun sitten muutama poseeraukuva ottaa... =)
 |
| Vakava Papu. |
 |
| Keni hymyilee niin kovasti että hampaatkin näkyy. =D |
 |
| Astetta pienempi hymy. =) |
 |
| Onnellinen koira. =) |
Siinä kaikki tältä erää, lupaan kirjoitella taas piakkoin. Ensi kertaan! ^_^
Hienoa, kun taas tuli päivitys. Lisää, lisää!
VastaaPoistaKiitoksia. Pian tulee taas päivitys. =)
PoistaAikaisemminkin olet monesti osoittanut, että telmivien koirien kuvaamisen hallitset. Tiedän, että eläimiä ei voi kuvata samalla tavalla kuin kukkia studiossa ja siksi älä ole moksiskaan, että muistutan vanhasta säännöstä, jonka mukaan päätä ei saa halkaista voimakas viiva. Hymyilevän Kenin takaa näky epäterävyysalueella sokkelin ja talon raja. Viiva ei ole voimakas, mutta heikostakin olisi päässyt eroon nostamalla kameraa muutamalla sentillä, jolloin saisi taustaksi nurmen tai laskemalla kameraa, jotta taustalla olisi talo. Näitä ei toki useinkaan muista katsoa, kun huomio kiinnittyy onnelliseen kaveriin. Periaatteessa Tihkun kuvassa on sama tilanne, mutta siinä säännön rikkominen tuntuu hienolta oivallukselta. Kolmas Kleopatran kuva on loistava. Olet valinnut terävään edustan ja kissalle sopivaan pehmeään taustaan.
VastaaPoistaNäitä kuvia on kiva katsoa sellaisenkin joka ei halua mitään lemmikkiä itselleen. Kimmo
Kiitoksia neuvoista ja mukavaa että tykkäät katsella näitä kuvia. =)
Poista