perjantai 5. helmikuuta 2016

Aika sanoa hyvästit...



Nimittäin kahdenkoiran aisoille. Kävin tammikuussa ajamassa pitkästä aikaa lenkin Papun ja Kenin kanssa. Samalla tuli todettua aisojen tulleen tiensä päähän. Aisathan olivat jo valmiiksi huonot minulle tullessaan. Ne eivät olleet suorat vaan vinot. Isä koetti hieman korjata aisaa katkaisemalla aisan ja kiinnittämällä sen uudestaan. Jonkin aikaa menimmekin niillä. Aisat kuitenkin painuvat mutkalle koirien niitä vetäessä. Papu yrittää kurkkia eteen Kenin yli tai sivusta ja aisat vääntyvät. Eivät ne missään välissä ole olleet täysin suorat. Kyydissä ollessa näkee kuinka ne haittaavat poikien työn tekoa. Aika tilata uudet aisat.

Koirat olivat aisoijen vioista huolimatta aivan mahtavia tuolla ajokerralla. Ne olivat selvästi tyytyväisiä päästessään taas hommiin. Istuuduttuani kyytiin komensi pojat liikkeelle ja nehän lähtivät! Ei paljoa tarvinnut poikia hoputtaa sillä reissulla. Emme toki menneet mitään isoa lenkkiä, etteivät koiraset rasitu liikaa näin ekalla kerralla. Palkkioksi hienosti kuluneesta treenistä, pääsivät pojat vielä metsään riehumaan keskenään. Voi sitä onnea!


Aisojen puutteessa olemme joutuneet keksimään muuta hommaa, mutta siitä joskus myöhemmin. =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti