Huisketta hulinaa, vilskettä vilinää...

Sitä on meidän elämä sisältänyt viime aikoina. Tällä viikolla olen tosin ollut lomalla ja rentoutunut. Aikaisemmat viikot on mennyt totutellessa pentuarkeen. Työpäivän jälkeen olen ollut sen verran väsyksissä etten ole jaksanut pahemmin koneella olla. Varsinkaan en ole saanut aikaisiksi kirjoitella mitään nettiin. Nyt olen kuitenkin saanut levättyä ja kirjoittelen tänään ja huomenna oikein urakalla. Julkaisen tekstejä sitten ensiviikolla.

Yhteiselomme on alkanut varsin hienosti. Keni ja Riki tulevat loistavasti juttuun keskenään. Päivän aikana ne riehuvat moneen otteeseen. Keni sietää pienelt' paljon, mutta komentaa kuitenkin tarvittaessa. Yleensä Riki uskoo heti ensimmäisellä kerralla. Muutenkin Riki osaa "koiraa" todella hyvin. Jos toinen koira murahtaa sille, ei se yritä väkisin lähestyä kyseistä koiraa.

Ikävä kyllä Riki ei ymmärrä, tai usko kissaa yhtä hyvin. Poika kun on päättänyt Indin olevan lelu. Riki härkkii Indiä ja napsii sitä karvoista kiinni. Ei se niinkään jahtaa kissaa, mutta leikkii sillä. Indi saattaa makoilla kaikessa rauhassa sohvalla ja yht´äkkiä Riki ryhtyy nyhtämään sitä karvoista. Indi murisee, sähisee ja läpsii tassuilla päin näköä, mutta pentu ei siitä piittaa vaan jatkaa kiusantekoa. Toivoisin niin kovasti Indin edes kerran lyövän kynsillä tai purevan kunnolla pentua, jospa se siitä oppisi. En oikein tiedä miten saisin tämän kissan härkkimisen loppumaan. Ideoita otetaan vastaan.

Ulkoilut sujuvat oikein hyvin sekä vapaana että hihnassa. Hihnassa tuo osaa kulkea yllättävän hyvin. Kahdestaan liikkeellä ollessamme ei pentu vedä hihnassa yleensä lainkaan. Kun Keni on mukana saattaa pentu välillä vetää hihnassaan. Se myöskin haluaisi kovasti roikkua Kenin hihnassa tai Kenin karvoissa. Tästä tosin ollaan pikkuhiljaa pääsemässä eroon.

 

Ollaan käyty Rikin kanssa jo pentukoulussakin, mutta siitä lisää toisella kertaa. =)