Lisää totuttelua.

Maaliskuun alussa kävimme äidin ja koirien kanssa läheisellä kentällä. Olin muutamaa päivää aiemmin käynnyt Kenin ja Rikin kanssa tallaamassa polun, joka kiersi koko kentän. Samaista polkua pitkin kävelimme äidin kanssa koirien irroitellessa. Toki pojatkin välillä kulkivat polulla, mutta paljolti ne peuhasivat hangessa keskenään. Vieläkään Papu ei ollut pentua nähdäkseen ja tämän tullessa liian lähelle varoitti siitä heti. Onneksi Riki on ainakin vielä toistaiseksi uskonut Papun varoituksia ja antanut herralle tilaa. Toivottavasti tuo piirre pysyisi pennulla loppuelämän.

Allkuun tosiaan vain kävelimme ympäri kenttää koirien leikkiessä. Lopulta heittelimme myös lumipalloja koiruuksille. Riki ei vielä palloista oikein ymmärrä, mutta juoksi kuitenkin isojen perässä mielellään. Keni ja Papu ottivat palloja kiinni räjähtävällä riemulla. Äiti tosin sai hoitaa suurimman heittotyön, itse kun otin kuvia koirista.

Loppuun vielä söpistelykuva. =)

Lähtiessämme kentältä huomasin lumikasan, joka olisi mahtava koirien kuvaamiseen. Äiti kittinä ihmisenä suostui pyyntööni koirein kuvaamisesta. Ensimmäisenä vuorossa oli Riki. Eipä pentua paljoa pelottanut äidin nostaessa sitä korkealle lumikasan päälle. Rikinen vain ei alkuun olisi lainkaan halunnut jäädä sinne. Niinpä äiti piti huolen ettei pentu tippuisi minun kuvatessani. Aika monta hyvää otosta sainkin veijarista.

Anna jo se herkku, jooko?

Papu hyppäsi iloisesti kasan päälle omalla vuorollaan. Sekä Papu että Keni esiintyivät tuttuun tapaansa rauhallisesti ja hillitysti. Sain mielestäni useammankin onnistuneen kuvan molemmista.

Loppuun otin vielä yhteiskuvia Kenistä ja Rikistä. Näiden jälkeen armahdin pitkämielistä äitiäni ja lähdimme kotia kohden. Kiitos äiti kuvausavusta ja kun sain ylipäätänsä kuvata koiria vielä tuossa lumikasan luona. =)