torstai 24. maaliskuuta 2016

Vuorten valtiaat!

Aivan maaliskuun alussa kävimme äiti ja minä kera koiralaumamme läheisellä "aavikolla". Sinne on nyt talvella tuoto hirveästi lunta ja kasattu se yhdeksi isoksi vuoreksi. Reissuun lähdimme jotta koirat saisivat vapaata liikuntaa ja tottuisivat toisiinsa paremmin. Keni ja Papu juoksivat pallojen perässä ylös alas vuorta. Rikikin kovasti yritti pysyä menossa mukana. Ei se vaan vielä oikein onnistu pennun tappijaloilla. Itsekin kävin kiipeilemässä kasassa.


"Iik! Karkuun!"


Kyllä tuo pentu on vaan sitkeä tapaus! Siitä mistä minä ja Keni menimme, siitä tuli myös Riki. Ei mitään väliä kuinka jyrkkä, liukas tai mahdoton kohta oli kyseessä Riki tuli siitä silti. Valehtelematta pentu tuli liki pystysuoraa seinämää ylös perässämme. Itseä tuo hirvitti sen verran, että otin pikkuista varmuuden vuoksi pannasta kiinni. Itse se kuitenkin punnersi ylös asti. On se vaan upea pentu. =)






Ei korvia, ei korvia....

Kiipeilin oikein ajatuksella ja valitsin eri vaikeusasteisia reittejä. Keni on siitä kiva, että se menee siitä kohtaa mistä käsketään. Hauskaa tuo kiipeily, nautin siitä todella. Rikillehän tuo oli erityisen hyvää liikuntaa, siinä kun kehittyy kunto, luusto ja tasapaino. Toki muillekin se oli hyvää liikuntaa, myös allekirjoitaneelle. Siellä kiipeillessäni uskollisten koirieni kanssa tuli minulle ihan vuoristo kiipeilijän olo. Minä ja urheat vuoristokoirani. Me pystyisimme mihin vain.

Myös äiti kävi kiipeilemässä ja Papu tottakai pomppi mukana myös. Helposti tuo äidiltäkin sujui. =) Keni ja Papu tosiaan loikki vuorella kuin mitkäkin vuorikauriit. Ei niiden paljoa tarvinnut katsoa mistä menisivät. Täysillä vaan, mistä vain!


Mikä sieltä tulee? Onko se karhu?! Ei sehän on vain Keni. =)




Kaikenkaikkiaan reissu oli mahtava. Kotona lepäiltiinkin oikein kunnolla koko porukka. =)

4 kommenttia: