Uusia tuttavuuksia...

Kuka toi on?!

Siis pennulle. Viikko pennun tulon jälkeen suuntasimme matkamme kohti Tuusulaa. Siellä oli määrä viettää siskoni lasten synttäreitä. Ihmisten lisäksi reissuun llähtivät Keni ja Riki. Papua ei voinut ottaa mukaan, koska sitä ja Rikiä ei oltu vielä tutustutettu toisiinsa. Pentu ja Keni matkustivat molemmat takapaksissa. Automatka sujui yllättävän hyvin. Aikaisemmilla kerroillahan Riki on vinkunut/uikuttanut aika paljon, jopa ulvonut. Alkuun se nytkin hieman ulisi, mutta rauhoittui pian. ilmeisesti Kenin kanssa on kiva olla yhdessä kyydissä.

Sovimme siskon kanssa että hän ja Woosteri tulisivat meitä vastaan läheiselle tielle. Tällöin koirat pääsisivät tapaamaan toisensa neutraalilla alueella. Siskoni mukana tulivat myös päivänsankarit eli nuorempi poika ja tytär. Riki oli varsin innokas tekemään tuttavuutta niin ihmisten kuin koirankin kanssa. Woosteri sen sijaan piti ensiksi hieman meteliä, mutta päästyään pennun luo rauhoittui sekin. Keni oli vain kovin onnellinen nähtyään siskoani ja lapsia pitkästä aikaa.

Kävelimme yhtämatkaa talolle. Minä talutin Rikiä, toinen lapsista Keniä ja sisko Woota. Perillä päästimme pienet koirat vielä takapihalle rymyämään. Keni sai luvan mennä sisälle. Alun varovaisuuden jälkeen pikkuiset leikkivät oikein riemukkaasti yhdessä.

Siirryttyämme sisälle pääsi Riki tapaamaan jälleen uusia ihmisiä. Pentunen käyttäytyi oikein mallikkaasti vieraiden ihmisten kanssa. Ei edes purrut käsiä pahemmin. Vielä sisällläkin jatkoivat koirat leikkiä, nyt Kenikin pääsi mukaan ilonpitoon. Olin ajatellut Kenin joutuvan altavastaajaksi ja saavansa molemmat pienet kimppuunsa. Vielä mitä. Woosterista tulikin altavastaaja. Keni ja Riki olivat molemmat kiinni Woossa. Raukkaparka oli varsin hätää kärsimässä kun isompi kaatoi maahan ja välillä piteli siinnä pienmmän hyökkiessä kimppuun. No, eihän Woosteri kelpo terrierinä kylläkään itse ollut mielestään mitenkään pulassa takaisin se antoi minkä kerkesi.

Kaverukset tähystelevät yhteistuumin naapuriin.

Loppujen lopuksi joutui Keni siirtymään portin taakse, jotta pienet saisivat kunnolla leikkiä keskenään. Poijaat painelivat oikeaa hippa leikkiä ympäri sohvapöytää ja ruokapöydän alitse. Toki aletuamme nauttimaan tarjoiltavista, tarkastivat koiruudet tarkasti ettei mitään tippuisi ja jäisi lattialle.

Kotimatkalla minulla oli kaksi väsynyttä koiraa. Varsinkin Riki oli aivan uupunut. Autossa se nukkui suunilleen koko matkan ja kotonakin vielä väsytti. Reissu oli mahtava. Kiitos siskolle, kun sain tuoda koiruudet mukanani heille. =)

Ensi kertaan! =)