Pentureppu

Riki sai kasvattajaltaa mukaansa penturepun. No, mikä tämä täläinen reppu sitten on? Itsekin tuota mietin ja yritin googlata ilman kummempaa menestystä. Mitään kovin selkeää kuvaa en tästä saanut, joten nyt haluan repusta kirjoittaa. Ihan siltä varalta, että joku muukin on asiaa miettinyt.

Kyseinen pentureppu on Mustin ja Mirrin tuote, jonka kasvattaja voi saada pennuilleen ollessaan M&M:n kasvattaja-asiakas. Repun voi saada niin kissoille kuin koirillekin. Sisältö vaihtelee niin kasvattajan valintojen kuin lajin mukaan. Meidän reppumme sisälsi: 2kg Pure Natural penturuokasäkin, metallisen ruokakupin, yhden pussillisen märkäruokaa, kaksi pussillista koiranherkkuja, vihreän narulelun, kaksi kuponkia Mustiin ja Mirriin, Mustin ja Mirrin kanta-asiakkaaksi ilmoittautumis lapun, Iloinen pentu -oppaan ja pari muuta lappusta. Lisäksi pennut saivat mukaansa valjaat ja hihnan.

Reppu itsessään on vihreä ja erittäin käytännöllisen kokoinen. Ei epäilystäkään etteikö reppu tulisi otettua käyttöön. Siinä on kolme erikokoista taskua. Kukin taskuista on varsin tilava. Reppu on mukavan tuntuinen kantaa ja ainakin minun selälleni sopivan kokoinen.

Pure Natural penturuoka on ollut meillä nyt jo jonkin aikaa käytössä. Ostin alkuun myös Royal Caninin penturuokaa, sillä tämä ruoka oli pennulle tutumpaa. Olen kuitenkin tykästynyt Pure Naturaliin ja aion hankkia sitä piakkoin lisää. Se on tuntunut sopivan Rikille mainiosti ja pentu on vaikuttanut varsin tyytyväiseltä siihen.

Metallista ruokakippoa en ole käyttänyt lainkaan. Ostin jo ennen pennun hakua sille keraamisen ruokakipon. Itse en tykkää metallisten ruokakippojen ulkonäöstä, enkä niiden keveydestä. Keni ainakin saa kevyemmät kipot liikkeelle ihan nätistikin syödessään. Riki onkin mielellään yrittänyt kuljetella ja siirrellä ruokakippoja ja lautasia. Hyvä etten siis ottanut tätä kevyttä kippoa edes kokeiluun. Toki tälläinen kippo olisi helppo puhdistaa eikä se menisi helposti rikki.

Märkäruokaa en ole vielä Rikille antanut, mutta varmaan annan sen jonain viikonloppuna. Ihan kiva katsoa mitä se siitä tykkää. Myöskään herkkuja emme ole vielä korkanneet. Sen sijaan Froligit ovat olleet meillä käytössä. Varmasti nämäkin herkut tulevat vielä syödyksi, jonkin koiran aikaan saatoksena.

Vihreä narulelu on ollut todella hyvä. Se on erittäin kestävä vielä siinä ei näy edes kulumisen merkkejä, vaikka onkin ollut ankarassa käytössä. Riki tykkää siitä kovasti ja usein pureskeleekin sitä jossain makoillen. Voin lämpimästi suositella tätä lelua kaikille koiran omistajille.

Alkuun käytin paljonkin pentuvaljaita Rikillä. En kuitenkaan enää ole niitä käyttänyt pitkään aikaan. Pentunen on sen verran kasvanut etteivät valjaat sovi sille kovinkaan hyvin. Valjaat olivat silti mieluiset. Ne kestivät hyvin käytössä, ne oli helppoa pukea ja riisua pennulta. Rikikin näytti liikkuvan niillä oikein helposti, joten mukavan tuntuisetkin ne taisivat olla päällä. Valjaiden mukana tullutta hihnaa käytimme vain tulo päivänä. Sen jälkeen vaihdoimme käyttöön nahkahihnan, joista itse pidän enemmän. Tuota hihnaa voi myös tosin käyttää pennulla noutajahihnan tapaan. Varmaan ainakin testaamme hihnaa tällä tavoin joku päivä.

Repun mukana tulleet lappuset olivat myös tervetulleita. Iloinen pentu opastakin on tullut luettua. Jotkut asiat tosin ovat itselle jo ennestään tuttuja, toisia ei ole niin kovin ajatellut. Hyödyllinen opas siis. Kupongit olen ajatellut käyttää seuraavalla ostosreissulla Mustiin ja Mirriin. Kanta-asiaks jo olenkin, joten ilmoittautumis lappua en tarvinnut. Hyvä tuokin oli silti olla olemassa, jos vaikka joku muu ei vielä olekaan.

Kuvasta harmillisesti puuttuu narulelu, hihna ja valjaat.

Kaiken kaikkiaan oli pentureppu mitä mieluisin. Siitä löytyi monia todella hyödyllisiä asioita. 

Tutustumista ja totuttelua puolin ja toisin.

Heti synttäreiden vieton jälkeisenä päivänä lähdimme koirien kanssa pellolle irroittelemaan. Tällä kerralla mukana olivat kaikki koirat. Keni ja Papu matkustivat takana ja Riki sylissäni takapenkillä. Pellolle päästyämme painelivat isot koirat heti hieman leikkimään. Rikikin lähti mukaan, muttei raukkaparka päässyt tarpeeksi lujaa hangessa. Papu piti koko ajan pientä etäisyyttä pentuun, eikä ollut näkevinäänkään sitä. Hyvin siis pystyivät olemaan kaikki samaan aikaan vapaana.

Tarvoimme aikamme pelloilla koskemattomassa hangessa koirien touhutessa ympärillämme. Kenikin pysyi tällä kertaa aika hyvin mukana. Riki yritti aina välillä lähestyä Papua, mutta Papunen ei halunnut tehdä liian läheistä tuttavuutta. Urheasti Riki jaksoi taapertaa mukana. Sille kun tuo hanki oli huomattavasti syvempi kuin meille muille. Poistuessamme pellolta tielle jouduimme ylittämään ojan. Sitkeästi Riki tuli siitä mistä mekin kuljimme vaikka nousu oli aika jyrkkä pienelle. Ei päässyt pieni helpolla, ei.

Kotimatkalla pikkuinen nukahtikiin viereeni eikä perillä olisi millään halunnu liikkua. Loppuiltakin meni kotona varsin rauhallisesti. =)

Uusia tuttavuuksia...

Kuka toi on?!

Siis pennulle. Viikko pennun tulon jälkeen suuntasimme matkamme kohti Tuusulaa. Siellä oli määrä viettää siskoni lasten synttäreitä. Ihmisten lisäksi reissuun llähtivät Keni ja Riki. Papua ei voinut ottaa mukaan, koska sitä ja Rikiä ei oltu vielä tutustutettu toisiinsa. Pentu ja Keni matkustivat molemmat takapaksissa. Automatka sujui yllättävän hyvin. Aikaisemmilla kerroillahan Riki on vinkunut/uikuttanut aika paljon, jopa ulvonut. Alkuun se nytkin hieman ulisi, mutta rauhoittui pian. ilmeisesti Kenin kanssa on kiva olla yhdessä kyydissä.

Sovimme siskon kanssa että hän ja Woosteri tulisivat meitä vastaan läheiselle tielle. Tällöin koirat pääsisivät tapaamaan toisensa neutraalilla alueella. Siskoni mukana tulivat myös päivänsankarit eli nuorempi poika ja tytär. Riki oli varsin innokas tekemään tuttavuutta niin ihmisten kuin koirankin kanssa. Woosteri sen sijaan piti ensiksi hieman meteliä, mutta päästyään pennun luo rauhoittui sekin. Keni oli vain kovin onnellinen nähtyään siskoani ja lapsia pitkästä aikaa.

Kävelimme yhtämatkaa talolle. Minä talutin Rikiä, toinen lapsista Keniä ja sisko Woota. Perillä päästimme pienet koirat vielä takapihalle rymyämään. Keni sai luvan mennä sisälle. Alun varovaisuuden jälkeen pikkuiset leikkivät oikein riemukkaasti yhdessä.

Siirryttyämme sisälle pääsi Riki tapaamaan jälleen uusia ihmisiä. Pentunen käyttäytyi oikein mallikkaasti vieraiden ihmisten kanssa. Ei edes purrut käsiä pahemmin. Vielä sisällläkin jatkoivat koirat leikkiä, nyt Kenikin pääsi mukaan ilonpitoon. Olin ajatellut Kenin joutuvan altavastaajaksi ja saavansa molemmat pienet kimppuunsa. Vielä mitä. Woosterista tulikin altavastaaja. Keni ja Riki olivat molemmat kiinni Woossa. Raukkaparka oli varsin hätää kärsimässä kun isompi kaatoi maahan ja välillä piteli siinnä pienmmän hyökkiessä kimppuun. No, eihän Woosteri kelpo terrierinä kylläkään itse ollut mielestään mitenkään pulassa takaisin se antoi minkä kerkesi.

Kaverukset tähystelevät yhteistuumin naapuriin.

Loppujen lopuksi joutui Keni siirtymään portin taakse, jotta pienet saisivat kunnolla leikkiä keskenään. Poijaat painelivat oikeaa hippa leikkiä ympäri sohvapöytää ja ruokapöydän alitse. Toki aletuamme nauttimaan tarjoiltavista, tarkastivat koiruudet tarkasti ettei mitään tippuisi ja jäisi lattialle.

Kotimatkalla minulla oli kaksi väsynyttä koiraa. Varsinkin Riki oli aivan uupunut. Autossa se nukkui suunilleen koko matkan ja kotonakin vielä väsytti. Reissu oli mahtava. Kiitos siskolle, kun sain tuoda koiruudet mukanani heille. =)

Ensi kertaan! =)

Huisketta hulinaa, vilskettä vilinää...

Sitä on meidän elämä sisältänyt viime aikoina. Tällä viikolla olen tosin ollut lomalla ja rentoutunut. Aikaisemmat viikot on mennyt totutellessa pentuarkeen. Työpäivän jälkeen olen ollut sen verran väsyksissä etten ole jaksanut pahemmin koneella olla. Varsinkaan en ole saanut aikaisiksi kirjoitella mitään nettiin. Nyt olen kuitenkin saanut levättyä ja kirjoittelen tänään ja huomenna oikein urakalla. Julkaisen tekstejä sitten ensiviikolla.

Yhteiselomme on alkanut varsin hienosti. Keni ja Riki tulevat loistavasti juttuun keskenään. Päivän aikana ne riehuvat moneen otteeseen. Keni sietää pienelt' paljon, mutta komentaa kuitenkin tarvittaessa. Yleensä Riki uskoo heti ensimmäisellä kerralla. Muutenkin Riki osaa "koiraa" todella hyvin. Jos toinen koira murahtaa sille, ei se yritä väkisin lähestyä kyseistä koiraa.

Ikävä kyllä Riki ei ymmärrä, tai usko kissaa yhtä hyvin. Poika kun on päättänyt Indin olevan lelu. Riki härkkii Indiä ja napsii sitä karvoista kiinni. Ei se niinkään jahtaa kissaa, mutta leikkii sillä. Indi saattaa makoilla kaikessa rauhassa sohvalla ja yht´äkkiä Riki ryhtyy nyhtämään sitä karvoista. Indi murisee, sähisee ja läpsii tassuilla päin näköä, mutta pentu ei siitä piittaa vaan jatkaa kiusantekoa. Toivoisin niin kovasti Indin edes kerran lyövän kynsillä tai purevan kunnolla pentua, jospa se siitä oppisi. En oikein tiedä miten saisin tämän kissan härkkimisen loppumaan. Ideoita otetaan vastaan.

Ulkoilut sujuvat oikein hyvin sekä vapaana että hihnassa. Hihnassa tuo osaa kulkea yllättävän hyvin. Kahdestaan liikkeellä ollessamme ei pentu vedä hihnassa yleensä lainkaan. Kun Keni on mukana saattaa pentu välillä vetää hihnassaan. Se myöskin haluaisi kovasti roikkua Kenin hihnassa tai Kenin karvoissa. Tästä tosin ollaan pikkuhiljaa pääsemässä eroon.

 

Ollaan käyty Rikin kanssa jo pentukoulussakin, mutta siitä lisää toisella kertaa. =)

7 vuotta!

Tänään Keni täytti setsemän vuotta! Miten nopeasti aika onkaan kulunut. Vastahan minulla oli rakas ja hermoja raastava pieni Keni-pentu. Nyt poika onkin jo melkein seniori-iässä. Keni on kyllä todella tärkeä ja rakas perheenjäsen. Se on myös minun suojelijani. Itse kun satun omistamaan erittäin vilkkaan mielikuvituksen. Onneksi Keni on turvanani, eikä minun siis tarvitse turhia pelätä. =)

Missä vaiheessa tästä pikkuisesta pentusesta kasvoi komea iso herrasmies?

Toivottavasti Kenillä on vielä monta vuotta edessä päin! =)

Kotona!

Nyt on pentunen vihdoin kotona! Tapasimme kasvattajan pennun ja pentujen emon Myyn kanssa Leivonmäen teboilin luona. Mitä kaikissa koiranpennun ottamisen ohjeissa lukeekaan? Älä ikinä nouda ja osta pentua bensa-aseman parkkipaikalta. Hups! No, tämähän ei oikeasti koske meitä. Sillä kävin pentua katsomassa kasvattajan kotona jo viikko sitten ja lisäksi tunnen kasvattajan jo entuudestaan. Kenihän on samalta kasvattajalta haettu. Minusta oli vain mukavaa kun hän kertoi voivansa tuoda pennun lähemmäksi tulevaa kotiaan. Samalla matkalla hän veisi myös pentujen emon takaisin omistajalleen. Jyväskylään on puolet lyhyempi matka.

Matkalla kotia kohti pentunen välillä uikutti ja ulvoi (!) ja välillä rauhoittui nukkumaan viereeni. Parkkipaikalla tapasimme äitini Kenin kanssa. Pentu meni rohkeasti kohti Keniä ja Kentsukin oli pennusta kiinnostunut. Olisivathan nuo jopa alkaneet leikkimään ulkona. Hihnoissa vaan ei viittinyt antaa riehua. Kotona Keni ei enää ollutkaan yhtä innoissaan pennusta. Ei se pentua komenna tai kiusaa, muttei vielä suostu leikkimäänkään. Ovat ne silti jo nukkuneet lähekkäin. =)

Indi ei vielä ole varma uudesta tulijasta. Pentu tekisi kyllä mielellään tuttavuutta, mutta neiti vain häipyy kauemmas. Indi kävi haistelemassa pentua sen nukkuessa. Pennun liikahtaessa tyttönen kuitenkin häipyi paikalta. Rauhallisesti ovat sekä kissa että pentunen suhtautuneet toisiinsa.

Nyt kotosalla ollessamme on pentu välillä uikuttanut ja välillä nukkunut tai muuten ottanut rennosti. Taisi matka ja ero perheestä hieman rasittaa pientä. Annoin koko poppoolle samaan aikaan ruuat nyt illalla. Hienosti jokainen pysyi omalla kupilla. Pentu söi yli puolet annoksestaan eli aika hyvin. Kenihän ei ekana päivänä syönyt lainkaan yhtä hyvin. Olen jo käyttänyt pikkusen ulkona pariin otteeseen ja hädät on tehty vain ulos. Vielä en siis ole joutunut sisällä siivoamaan pennun jäljiltä. Olemme ehtineet leikkiäkin hiukan yhdessä. Leikitin samaan aikaan sekä pentua että Keniä. Hienosti on meillä alkanut yhteiselo. Tällä hetkellä molemmat koirat nukkuvat. Kunhan pentu tuosta herää lähdemme ensikertaa kaikki kerralla ulkoilemaan. Mitenhän se sujuu?

Niin ja vielä tähän loppuun, pennun nimi on Bywater Steals The Show eli tutummin Riki. =D